Opettajaperheessä ja toiseksi kodissa, jossa kesti lukemattomia vuosia ennen kuin uskonnosta tai politiikasta voitiin olla mieltä kehittyivät vähitellen tavat, joita ei ollut talon toisilla lapsilla, ilmeisesti kaikki tyhjiöt täyttyvät itsestään. Niitä kirjavista papereista tehtyjä ketjuja tehtiin meillä koulussa.
Tietysti molempia väsyttivät ne koulujen jutut, todistusten ja keskiarvojen laskemiset ja aika pienenä tajusin että nehän on ihan näännyksissä molemmat, mutten minä mitenkään myötätuntoinen muista olleeni, pettynyt pikemminkin, koska käsittääkseni olin ainut aivan jouluhullu koko perheessä. Sisar ei suostunut syömään ainuttakaan jouluruokaa ja minä itkin. Valmistin joulukoristeita, sekä niitä nauhaketjuja että eri kokoisista valkoisista rinkuloista koottuja ikkunakoristeita että tontturivistöjä että minua uhkailtiin ja rukoiltiin lopettamaan, koska tuhosin hirveän määrän askartelupaperia, jota en itse maksanut.
Joulu oli hyvin vaatimaton siksikin, että isäni oli opiskellut velaksi ja niitä velkoja maksettiin pitkään, kun oli asuntovelkaa. Aika nuoresta isä otti minut avuksi laskemaan keskiarvoja, heti, kun jostakin sai lainaksi sellaisen kenkälaatikon kokoisen laskukoneen joka oli minusta valtava ihme, ne loppuivat ihan liian äkkiä ne todistukset ja lukuaineiden ja kaikkien aineiden ja koko luokan jutut.
Meillä ei harrastettu lasimestarinsillejä eikä sallatteja koska niitä ei olisi jaksettu valmistaa eikä kukaan niistä edes pitänyt. Laatikoita tietty tehtiin, mutta heti kun Saarioisten valmiit laatikot tulivat niitä ostettiin ja siinä kyllä toimittiin pelkästään järkevästi. Muistan jonkin kauhujoulun jona äiti vielä ihan lysähtäneenä mietti kotonakin jotain luokan jouluohjelmaa ja koetti saada kaiken itse tehtyä. Meillä oli niin pieni keittiö, oikeastaan keittokomero ettei sinne mahtunut hääräämään kuin yksi kerrallaan. Sain kyllä häärätä toiste.
Sen sijaan minua ei haitannut vaikka vanhemmat eivät tietenkään ikinä nähneet luokan jouluesitystä, sisar puolestaan järkyttyi niin että jollakin järjestelyllä minä menin hänen koulunsa joulujuhlaan ja sieltä omaani hakemaan todistuksen.
Itse säästin kesästä saakka joululahjarahoja, maalla oli kaikkea mistä sai kaksikymmenpennisen, vanhemmilta periaatteessa ei, koska kotiaskareet kuuluivat asiaan ilman muuta, mutta toisinaan kun serkutkin saivat jostain kitkemisestä tai kaupassa käymisestä niin tietysti mekin. Sisko oli tässäkin huoleton, häneltä sai aivan ihastuttavan omaperäisiä juttuja, kaikille viiden pennin tikkari tai muuta kun hän huomasi, että kas, on joulu ja hän otti isosiskosta mallia. Mutta joulupaperissa tietysti.
Joulusta muistan ilman muuta tuoksut, ja meillä vaikuttaa olleen juuri sama joululiina ja enkelikello kuin silloin joka perheellä. Hyasintteja oli hyvin paljon, tietenkin, koska silloin opettajalle vietiin, ja kun molemmilla oli luokka niin laskekaa siitä. Samoin mandariinit tuoksuivat mutta arvelen että ne tulivat kauppoihin jouluksi. Niitä ei oikeastaan muulloin saanut.
Mitä suuremmaksi vartuin sitä paremmiksi muuttuivat joulut. Sain juhlia ihan riittämiin kun meillä oli sen seurakunnan musiikkiryhmän kanssa keikkoja ja yhteiskunnallisestikin tilanne rauhoittui sikäli että vanhemmat uskalsivat jälleen puhua, olla mieltä, taloudellisesti pienikään lisäys ei kaatanut budjettia ja meistä oli ihan realistinen apu molemmista.Kotiperinteet olivat hakeneet muotonsa ja oikeastaan on ollut hauskinta kun Lapset syntyivät ja niitä siirrettiin heille.
Sieltäkin muistan yhden paniikkijoulun kun numeronKolme oli juuri syntynyt, sisarella vielä väsymystä mutta sama päähänpinttymä tehdä kauheasti itse. Eli kaaos, kaikki lahjat paketoimatta, mummo ja vaari evakuoivat ykkösen ja kakkosen kirkkoon ja me paketoimme hirveällä vauhdilla niitä leluja ja koetimme olla ääneti ettei kumpikaan sanoisi mitään epäjouluista ja kun isänsä ajoi hitaasti ehdittiin kattaa pöytä ja nippa nappa keittelin valkokastiketta kun sain päähäni että sitä pitää olla.
Vanhemmat muistavat joka vuori paniikkijoulun jona oltiin aika rahattomia, ja he tekivät meille joululahjoja aattoa vasten yöllä koska ei ollut varaa ostaa mitään sen kinkunpalan ja kuusen lisäksi. Meistä ne lahjat sattuivat olemaan aivan huiput, koska isä teki meille liitutaulun ja äiti samanlaiset kangasnuket jotka olivat erinomaisia oppilaita. Hauskaa kahdelle opettajalle kun lapset ja serkku leikkivät koulua kaiken aikaa.
Kinkunpaisto yöllä, tapa ettei uutta lahjaa edes oteta korista ennen kuin edellinen on avannutkin paketin jolloin se lahjajuttu kesti niin kuin lahjoja olisi valtavasti, myöhemmin aattohartaudessa käynti, luullakseni ne tulivat tavaksi vasta 60-luvulla,
Kuusi meillä oli, kerran oltiin vähällä jäädä ilman. Parhaiten muistan
Aihe: Joulumuistoja (Luettu 6226 kertaa)