Minä myönnän katuvani hieman aamullisempaa kannanottoa. Oli itse asiassa hauskaa, Riitta Vainion juhlissa on aina. Nuorin enoni on just sama "menes ja käske Ulla" . Minä että tarttetteko äänirautaa, ettei kokonaista serkkua tartte etsiä. "HAE NYT VAAN SE ULLA SIELTÄ JOSTAIN" !
Minähän hain.
Piano oli viritetty anno domini Vainion Vaari. Mutta oli hauskaa, saapui serkku jota en ollut nimittäin nähnyt koskaan, meistä yksi perhe haarautui Sveitsiin. Sieltä saapui ex-aviopari, ilmeisesti arvokas vanhahko herrasmies oli tosi kaukainen uussukulainen? Ent enonvaimon uusi kumppani tai jotain. Siellä oli tällaisia.
Laskettiin vanhukset, serkut, pikkuserkut ja siinä syntyi yleistä sekaannusta valokuvausvaiheessa.
Treenattiin yhden sveitsinserkun kanssa kieliä, minä saksaa ja hän suomea. Lopulta kyllä siinä hirveässä helteessä alkoi pyörryttää. Oli mukavaa kun nuorin polvi toi uusimmat aikaansaannoksensa näytille, kuten uusvävyt, ensivävyt, ensiminiöitä ei nyt esiintynyt paitsi tuo miniänuusvävy tai mikä hän on, mieluummin sanon näin kuin entinen. Meille kukaan ei ole liian entinen tai ylipäänsä entinen, Vainioille. Olemme kaikki suuresti Vainioita. Kaikki kelpaa.
Nuorimmalla serkulla oli kaksivuotias mutta toiseksi nuorimmalla taisi olla nuorempi. Lapsi siis. Puhuva sveitsinserkku oppi sanomaan " ensimmäinen suomalainen kohmelo" jota nyt potenee. Hän kai ne viinit sitten joi.
