Olimme äitini ja veljeni kanssa käymässä enojen luona.
Vielä en siellä nähnyt sinivuokkoja mutta peipposen näin ja mustarastaita ja joutsenia.
Kahvit juotiin korvapuustien kera ja juteltiin, oli kiva nähdä heitä taas.
Kaksi vanhapoika-enoa oli nyt kotosalla ja kolmas oli tk:ssa.
Kotisairaanhoitajakin siinä kävi ottamassa verikokeen kun oli aamulla jäänyt ottamatta.
Tietää kuinka syö Marevaneja taas jatkossa.
Pikatesti sormenpäästä, muutoinhan se yleensä otetaan labrassa.
Toinen eno oli puita pilkkomassa.
Siis mulla on kolme vanhapoika-enoa ja asuvat siellä äitini kotitilaa.
Nuorin eno on kiinnostunut samoista asioista pitkälti kuin minäkin, linnuista ja luonnosta ylipäätään ja aina riittää rupateltavaa.
Ja haukea oli paistanut ruuaksi kun serkkuni mies oli tuonut sekä haukea ja kuhaa.
Näistä keskimmäinen enoni on aina ollut myös itse kova kalamies.
Opetti minutkin lapsena heti onkimaan ja teki ekan ongen mulle, vapa oli suht lyhyt.
Ja kun oli iso mäki rannasta mummolaan (mummokin eli siellä vielä siihen aikaan) niin Eino-eno kantoi pienen ja väsyneen kalastaja-tytön reppuselässä.
Kivoja muistoja kaikki nuokin.
Nyt enotkin ovat jo iäkkäiksi tulleet mutta huumori kukkii ja juttu luistaa.
-Kiitos Jumala enoista.
