Olisiko se omasta tuttavapiiristä kiinni, näkeekö enemmän niitä jotka luulevat olevansa parempia kuin ovat, vai niitä jotka luulevat olevansa huonompia kuin ovat? Ihmisillä on taipumut pyöriä itsensä kaltaisten parissa.
Ja mitä me olemme sanomaan, kuinka hyvä tai huono joku oikeasti on, ja sen perusteella arvioimaan, luuleeko hän itseään todellista paremmaksi vai huonommaksi.
Ja edelleen, mitä väliä. Miksi mittailla edes itseään. Hyvä jos huomaa jonkin nimenomaisen asian, jossa haluaisi olla toisenlainen, mutta se siitä. Voihan sitä (rukouksessa, tai toiselle ihmiselle) kertoa, että haluaisi siinä muuttua.