Huomena menen johkin. Minä paha ihminen kierrän konfirmaatiomessut kaukaa. Ei voi mitään.
Toisinaan toivoisin että ne pidettäis erikseen omina juhlinaan vaiks lauantaina jo - tai usein toivon. Sen tietty pitäis oleman seurakunnan juhla, joukkue seurakuntalaisia tulee kirkollisesti täysi-ikäiseksi ja uudistaa kasteenliiton, mutta kun kirkossa on ylitäyttä, kuuma, kauhean meluisaa ja levotonta ja salamavalot räiskyy ja kännykät soi ja niihin vastataan vaik kuin sanottais että "Toivomme että". , saarna suunnataan konfirmoitaville ("Rakkaat murut!) --- eikä siinä pitäisi olla nmitään vikaa...
Ne tuntuvat vieraitten ihmisten perhejuhlalta, ja väki on niin kauniisti puettua, ruusukimput mukanansa, ettei sinne koe olevansa sen enempää tervetullut arkisissa vetimissään kuin heidän ristiäisiinsä, vihkiäisiinsä tai hautajaisiinsakaan. Olo on päinvastoin juuri, kuin olisi työntymässä vieraitten näihin muihin ihan kirkollisiin juhliin.
Pitäis pitäis niin, ja menen jos jaksan, nyt en taida. Tiksissä konfirmaatiot pidetään Pyhän Laurin kirkossa, hän kun on kaunis. Se tarkoittaa sitä että Tikkurilan kirkko on käytettävissä.