Kirjoittaja Aihe: Päivän Hesari sivut C 2-3  (Luettu 1821 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Päivän Hesari sivut C 2-3
« : 16.05.19 - klo:09:27 »
Iso artikkeli koskee seurapuhuja ja huippututkija Aura Rauloa. Olemme kerran kuskanneet hänet ja kaverinsa takapenkillä Lapuan juhlille, joten tavattukin on.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Päivän Hesari sivut C 2-3
« Vastaus #1 : 16.05.19 - klo:12:42 »
Mielenkiintoinen artikkeli, harpoin ensin sen ohi mutta sepposin kommentin jälkeen avasin lehden uudelleen.
Hienoa että Aura on onnistunut kääntämään vastoinkäymiset voitoksi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Päivän Hesari sivut C 2-3
« Vastaus #2 : 16.05.19 - klo:16:33 »
Voisitteko pojat linkittää sen jos se on sallittua. Minun Hesari-netti näyttää vain alun.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Päivän Hesari sivut C 2-3
« Vastaus #3 : 16.05.19 - klo:17:47 »
Tässä tämä linkki, ei onnistu. Siis tämä on digihesarista

Aura Raulo oli lapsena fantasia­maailmassa elävä, koulu­kiusattu nörtti, joka päätyi maailman huipulle
Evoluutiobiologi Aura Raulo pakeni lapsena kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunnetta fantasialeikkeihin. Nyt hän tekee väitöskirjaa Oxfordin huippuyliopistossa ja sanoo, että ulkopuolisuus on myös siunaus.
Tilaajille
Marjo Vuorinen
Julkaistu: 16.5. 2:00 , Päivitetty: 16.5. 7:23

Seiskaluokan välitunnit kulkevat samaa rataa. Aura Raulo istuu yksinään pihanperällä ja punoo pujoista köyttä. Siitä tulee 18-metrinen.

Ulkopuolisuuden tunne jäytää. Vielä hän ei tiedä, että 15 vuoden päästä hän tekee töitä maailman fiksuimpien ihmisten kanssa – ja ulkopuolisuuden tunne on hänelle hyödyllisempi kuin mikään.

Evoluutiobiologi on löytänyt kotinsa Oxfordista, yhdestä maailman parhaista yliopistosta. Useimmiten hänet näkee eläintieteellisessä tiedekunnassa tai kuuluisassa Wythamin tutkimusmetsässä.

Väitöskirjaansa varten Raulo tutkii sitä, miten symbioottiset bakteerit leviävät kantajansa sosiaalisissa verkostoissa ja millainen bakteeriyhteisö on kantajalleen terveellisin. Hänen alkuperäinen hypoteesinsa oli, että monimuotoisin ja terveellisin mikrobiomi on suosituimmilla hiirillä, jotka pussailevat ja hengailevat kaikkien kanssa.

”Mutta se ei olekaan totta”, hän intoilee. Terveellisin bakteeriyhteisö löytyy between-hiiriltä. ”Niillä on vain muutama kaveri eri piireistä, joissa on tosi erilaisia bakteerikantoja.

”Between-hiiret ovat kuin siltoja, jotka yhdistävät toisistaan erillään olevia piirejä. Olemalla ainoa hiiri eri piirien kaverina ne saavat kaikkien mikrobit.”

Ihmisten maailmassa, vaikkapa poliittisia mielipiteitä Facebookissa tutkiessa, se voisi tarkoittaa sitä, että jonkin ideologian keskeisimmät hahmot ovat tiiviisti samankaltaisten ympäröimiä eivätkä altistu ulkopuolisille vaikutteille. Mutta ihminen, jolla on vain kaksi kaveria – toinen oikeistolainen ja toinen vasemmistolainen – voi ollakin se, jolla on kaikkein monimuotoisimmat mielipiteet.

”Ei siis tarvitse olla sosiaalisesti suosittu, että olisi monipuolinen näkökulma maailmaan. Between on riittävä.”


Aura Raulo kokee suurta yhteyttä metsään. (KUVA: EEVA RINNE)

”Ihmiselle tulee kovat arvot, kun ei ole hauskaa. Näkeehän sen aikuisistakin: menestys korvaa usein läheisten ihmisten puutetta.”

RAULO tietää, mitä on olla between. Ja ulkopuolinen.

Hän kasvoi Helsingin Kumpulassa.

”Asuin yksinhuoltajaäitini kanssa Hoasin vuokra-asunnossa. Elimme hippien ja rikkaampien hippien, duunareiden ja keskiluokan keskellä.”

Suku on täynnä taiteilijoita, ja kotona kävi paljon teatteriporukkaa. Biokemisti-isä piti pH-kursseja pienelle tyttärelleen.

Eniten Raulo kuitenkin rakasti leikkimistä. 6–7-vuotiaana leikit kuitenkin kangertelivat. Raulolla oli taipumusta pomottamiseen ja päsmäröintiin.

”Minulla ei ollut tarpeeksi hyviä ystäviä, joten minulla ei ollut hauskaa. Ihmiselle tulee kovat arvot, kun ei ole hauskaa. Näkeehän sen aikuisistakin: menestys korvaa usein läheisten ihmisten puutetta.”

Sitten elämään tuli kaksi samanikäistä ystävää – ja fantasialeikit. Yksi lempileikeistä oli itse kehitelty Mannerheim ja lohikäärmeen poikanen. Kolmannella ystävykset pääsivät samalle luokalle.

”Meitä inhottiin syvästi, alusta asti. Putosimme ihan heti pohjan läpi luokan hierarkiassa, joten luovutimme saman tien.”

”Olimme muiden mielestä noloja ja lapsellisia, koska leikimme. Muistan sanoneeni haukkujille, että mehän olemme lapsia.”

Välillä tyttökolmikkoa potkittiin, kerran tuli lampusta naamaan, Raulo kertoo.

”Olimme myös sukupuolisesti epäilyttäviä, koska emme olleet tyttömäisiä.”

Ystävykset keskittyivät omaan fantasia­maailmaansa.

”Olimme välinpitämättömiä, kun tiesimme, ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia olla osa joukkoa.”


(KUVA: EEVA RINNE)

”Ajattelin, että kun pystyy hyväksymään yksinäisyytensä, ei tarvitse juosta muiden perässä. Voi keskittyä omaan juttuun.”

Tilanteen ymmärsi oma opettaja Ville Teittinen.

”Kunnia tyyliin kaikesta koko elämässäni kuuluu hänelle”, Raulo sanoo.

Kun Raulo suoritti neljännen ja viidennen luokan matematiikan hujauksessa, opettaja kysyi, mitä nyt tehdään. Raulo ehdotti, että saisi kirjoittaa fantasiakirjan toisen ystävänsä kanssa. Lupa heltisi.

YLÄASTEELLA Raulo meni eri kouluun kuin bestiksensä. Kruunuhaan yläasteen pihalla syntyi se pitkä ja paksu pujoköysi. Siitäkin huolimatta, että yläasteella koulukaverit olivat tosi ystävällisiä. Joka ikinen.

”Kun luokkakaverit tulivat kysymään mitä kuuluu, sanoin, ettei kuulu teille. Kun on kasvanut siihen, että kaikki ovat kiusaajia, ei luota kehenkään.”

Raulo ei antanut itsensä edes unelmoida joukkoon kuulumisesta.

”Rakensin koko identiteettini niin, että haluankin olla ulkopuolinen – en tahdo teidän tyhmiin juhliinne.”

Pahin vuosi oli yhdeksäs luokka, jonka Raulo kävi Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa. Hän maalasi kuvia kuolleista lohikäärmeistä ja särkyneistä enkeleistä päivät pitkät.

”Sain vain yhden ystävän, vastaanottokeskuksessa asuneen somalitytön, koska hänkin oli ulkopuolinen. Mutta hänkin katosi mennessään naimisiin.”

NYT aikuisena Raulo on puhunut toisen lapsuuden kumppaninsa kanssa heidän yhteisistä selviytymiskeinoistaan. Sen sijaan, että he olisivat jääneet suremaan uhrin roolia ja väärin kohtelua, he valitsivat Harry Potter -tyylisen sankaritarinan.

Mielikuvitusmaailmaankin vaikeudet kuuluivat, sillä tytöt päättivät olla ”valittuja”. Heidän elämäntehtävänsä fantasiamaailmassa oli tulla vaikeista lähtökohdista ja selvitä niistä ihmeen kaupalla. Tytöt olivat omassa maailmassaan spesiaalityyppejä, joita kukaan ei ymmärtänyt ja jotka elivät taianomaisessa ympäristössä, missä kaikki oli merkityksellistä ja kaunista.

Vaikeiden asioiden hyväksyminen on kuitenkin vienyt aikaa.

”Vasta aikuisena olemme rentoutuneet puhumaan siitä, mikä ei lapsuudessa ollut kaunista.”

Opettajienkaan kanssa ei aina ollut helppoa. Osaa Raulon käytös hermostutti.

”Vaadin perusteluja ihan kaikesta. Minulla on keskittymisongelmia. En pysty istumaan kovin pitkään paikallani. Jos joku ei käy järkeen, hermostun.”

Mutta joka opinahjosta löytyi joku opettaja, jonka kanssa Raulo löysi erityisen yhteyden.

”Olen loputtoman kiitollinen, että aina joku aikuinen on tukenut minua. Olen saanut vaellella maailman rajoilla, ja aina on ollut hyviksiä matkan varrella, lapsuuden ystävien lisäksi opettajia, riparikavereita, salaa nurkissa nauravia nörttejä ja pikkuveli, joka aina auttaa.”

RAULO pääsi lukion jälkeen Helsingin yliopistoon lukemaan biologiaa. Ensimmäiset kuusi yliopistovuotta hän oli yksin.

”Ulkopuolisuuden tunne oli jo niin vahva, että olin hyväksynyt sen osaksi elämääni. Ajattelin, että kun pystyy hyväksymään yksinäisyytensä, ei tarvitse juosta muiden perässä. Voi keskittyä omaan juttuun.”

Pitkälti tämän vuoksi Raulosta tuli luonnontieteilijä.

”Alaan liittyy kokemus siitä, että ei oikein luota mihinkään ja epäilee kaikkea. Ennen ajattelin, että se pohjaton ulkopuolisuuden tuottama epävarmuus ja kaiken epäily on minulle suurin kirous. Mutta se onkin siunaus. Tieteentekijänä jaksan kyseenalaistaa aina uudestaan ja uudestaan.”


Aura Raulo on löytänyt itsensä kaltaisia eli ulkopuolisuutta kokeneita ihmisiä tutkijakollegoistaan Oxfordissa. (KUVA: EEVA RINNE)

”Niistä piirteistä, joita itsessään nuorena inhoaa, saattaa tulla se suurin voima, kuten minulle kävi.”

Oxfordissa Raulo on omiensa joukossa.

”Varmaan 90 prosenttia huippututkijakavereistani on kertonut olleensa kömpelöitä, koulukiusattuja, epävarmoja tai änkyttäjiä – sellaisetkin, jotka ovat nykyään superkarismaattisia.”

Tieteilijöiksi päätyvät ne, joilla on originelli näkökulma asioihin ja aivot, jotka toimivat eri lailla kuin useimmilla.

”Onneksi tieteen tekeminen on niin vaikeaa, ettei omiin asioihin voi keskittyä. Siinä unohtaa itsensä ja kaikki kiusaamistraumansa. Voi keskittyä siihen, miltä todellisuus näyttää.”

Murrosikäisille pikkusisaruksilleen Raulo puhuu mielellään lempeydestä itseä kohtaan.

”Kehotan tekemään itselleen tärkeitä juttuja. Siihen tarvitaan rohkeuden lisäksi myös yhteisön tukea, tilaa saada olla omanlainen.”

Eikä itseään tarvitse muuttaa. ”Niistä piirteistä, joita itsessään nuorena inhoaa, saattaa tulla se suurin voima, kuten minulle kävi. Mutta sen tajuaa usein vasta aikuisena.”

”Jos jotain haluaisin sanoa nyt 12-vuotiaalle itselleni, niin sen, että leikit sen kuin paranee.”

ENTÄ mitä Aura aikoo, kun väitöskirja on valmis?

Hän melkein pelkää sanoa sen: tehdä oman fantasiakirjan Safiiri-lohikäärmeistä.

”Pakoilen tieteen tekemisellä tätä oikeaa unelmaani. Unelman toteuttaminen on vaikeaa, ja se aiheuttaa epävarmuutta.”

On unelmassa myös jotain symbolista. Lapsena saadut kolhut ja ulkopuolelle jääminen ovat opettaneet häntä rakastamaan elämää, joka näyttäytyy fantasiaolennon kaltaisena hirviönä.

”Minulle lohikäärmeet ovat sairaan kauniita ja hienoja sekä hirveän pelottavia ja vaarallisia. Ehkä elämäni tarkoitus on koettaa sisäistää elämän julmuus ja surullisuus sekä samalla säilyttää yhteys sen kauneuteen. Silloin tuntee elämän merkityksellisyyden.”


Aura Raulo tekee tutkimusta männyn juurella. (KUVA: EEVARINNE)

Aura Raulo
Kuka?
30-vuotias evoluutiobiologi, tekee väitöskirjaa Oxfordin yliopistossa Englannissa. Asuu kissansa Amen kanssa. Tekee myös installaatiotaidetta ja järjestää taidetapahtumia Magdalen Road Studioiden taiteilijayhteisössä.

Mistä tunnetaan?
Innokas keskustelija, jolla on laaja verkosto eri alojen huippututkijoiden kanssa. Pukeutuu välillä pyjamahousuihin ja tohveleihin yliopistolle mennessään. On pitänyt konferenssiesitelmän liito-oravapuvussa.

Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti ja körtti. ”Körttien kanssa on hauskaa. Paljon mustaa huumoria ja karnevalismia.”

Mistä ei tunneta?
On Metafora-kerhon perustaja Oxfordin yliopistossa. Kerhossa kokoontuvat kaikkien alojen ihmiset syömään oliiveja ja esittelemään tutkimusaiheitaan, teorioitaan ja lempi-ilmiöitään älyttömien vertauskuvien kautta.

Näistä en luovu
Veljeni Topi
”Topi keittää hyvät mustat kahvit ja on aina valmis etsimään totuutta maailman kaaoksesta.”

Taidehörmellys
”Spontaanin taiteen kaikki muodot, paitsi valokuvata en osaa yhtään.”

Suomen metsät
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Päivän Hesari sivut C 2-3
« Vastaus #4 : 16.05.19 - klo:18:41 »
Yksi lisätieto, että Aura on Kirkko ja Kaupungin kolumnisti. Myös siinä yhteydessä mainitsi olevansa körtti.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Päivän Hesari sivut C 2-3
« Vastaus #5 : 16.05.19 - klo:19:18 »
Kiitos Seppo !   Teksti kosketti minua syvältä, sillä samaa ongelmaa löytyy jälkeläisistäni.

Pienempi tyttö on erityislapsi jolla on keskittymishäiriö ja puheen tuoton vaikeutta.
Äidillään on ollut myös omalla laillaan vaikeaa, ja hän on löytänyt avun tieteestä.

Kun syksyllä jatkuu opinnot Maa- ja metsätaloustieteellisessä hän erikoistuu metsän pieneliöihin, ötököihin. Niistä hän löysi erikoisalansa.
Opinnot keskeytyivät lapsien asioiden, asunnon muuton, ja muiden elämää hankaloittavien asioiden takia.

Täksi olemme olleet heitä monin tavoin tukemassa, ovathan tytöt meille rakkaita ja hyvin suloisia.

Toivon heidän myös löytävän körtti-ystävyyteen josta koetan heille mallia antaa.

 :117:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)