Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 13.10.19 - klo:07:22
-
Eräässä jo täyttyneessä ketjussa viitattiin Tapio Nousiaisen kirjalliseen tuotantoon.
Itse en ole siihen kovin hyvin tutustunut.
Olen ainakin jotain hänen loppuajan tuotannostaan lukenut.
Luin joskus kirjan "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa".
Ehdotan, että jos et ole lukenut, niin luet kirjan.
Olisi mukava kuulla kommentteja tästä runosta "Alatien Kristus".
http://www.seppokujala.com/2014/11/kaikki-on-pilalla.html
Runo alkaa sanoilla "Alatien Kristus".
Selaa tekstiä vähän alusta, niin kohta tärmäät tuohon sanapariin, josta runo alkaa.
Sen voi myös hakea selaimella CTRL-F ja kirjoittamalla aukeavaan paneliin nuo 2 sanaa.
Runo loppuu sanoihin
"Ehkä he tuntevat minut paremmin kuin sinä"
Kaikki kiihkoilevat oman uskomusmaailmansa puolesta, toisia vastaan.
Liekö kuitenkin niin, että harva löytää Raamatun Kristuksen?
Raamattu sanoo, että niitä on vähän, jotka pelastuvat.
Olen tuon runon lukenut monesti ja varmaan tulen sen vielä monesti lukemaan.
-
Kiitos, Kyösti!
-
Paljon kiitoksia, Kyösti!
-
Kiitän myös Tapio Nousiaisen ( runosta ? ) . Moni ihminen on tuntenut kiirastulen puhdistuksen.
Vastaan Uuno Kailaan runolla joka kuvaa omaa kohtaamistani ristillä.
S i e l u
Minä kuoleman mereen hukuin.
Minä vaivuin syvyyteen
udun himmeän kaltaiseen
ja sen pohjalla sidottuna nukuin.
Niin tuli eräs vaeltava veli,
se sielu, jonka Jumalalta sain,
joka riippui ristillä ruumiissain,
kun vielä se elämässä eli.
Oli surullisin surullisista.
Tuli tummissa verhoissaan.
Mikä kauneus katsoikaan
mua silmistä pohjattomista.
Hän lausui: Viholliseni,
miten sinua rakastan.
Sinä vihastutit Jumalan.
Tulin taas. Tulen ristilleni.
Lähde: Kailas, Uuno 1932: Runoja. WSOY, Porvoo.
-
Koko Tapio Nousiaisen kirjallisen tuotantannon lukeneena mielestäni luterilaisen körttiläisen uskon näkövinkkelistä katsottaessa siinä on paljon hyvää, mutta myös mielenterveydelle haitallista ratkaisukristillistä vessalukemistoa. Nousiainenhan edusti vapaiden suuntien reformoitua karismaattista kristinuskoa, jonka uskontulkinnat olivat puhtaan fundamentalistisia, ja hänen lopun ajan tulkintansa perustuivat futuristiseen dispensationalismiin.
Kirjassaan "Miksi en ole luterilainen" hän selittää, miksei hän ole enää luterilainen ja siirtyi vapaisiin suuntiin.
Kirjassaan "Palava pensas" hän väittää, miten maailman laajuinen Pyhän Hengen vuodatus ja karismaattinen herätys kuuluvat ehdottomasti lopun ajan kuvaan jakaen kristityt kolmeen ryhmään lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin. Sivulla 67 hän kirjoittaa, miten "Kansankirkon sisäiset suuret herätysliikkeet, nimittäin evankeeliset, heränneet ja laestadiolaiset ovat yleisesti Hengen täyteyden kysymyksessä virallisen kirkon kannalla. Ne eivät toisin sanoen tunne käsitteitä Hengellä täyttyminen ja henkikaste. Ne katsovat ihmisen saaneen Pyhän Hengen joko pelkästään kasteessa tai sitten kasteen ja uudestisyntymisen kautta. Näistä kristityistä monet suhtautuvat Hengen täyteyteen arvostelevasti". Sivulla 210 Nousiainen varottaa, miten "voimme Hengen täyteyden vastustajina jäädä pois ylösotosta Antikristuksen aikaan. Silloin ei ole muuta perille pääsyä kuin marttyyrikuolema."
Kirjassaan "Mikä hetki yöstä on" hän opastaa Antikristuksen aikaan jääneitä valvomattomia kristittyjä "He voivat päästä Karitsan häihin jälkikuljetuksessa. Mikä on tämä tie? Se on verimarttyyriuden tie. Heidät asetetaan valinnan eteen. Konepistoolin piippu kiiltää ilkeästi miliisin kädessä. Pistävät silmät tuijottavat kysyvinä. Kristitty nostaa katseensa tutkijaansa ja sanoo: `En tahdo kumartaa petoa ja ottaa sen lukua`. Hän sulkee silmänsä ja huokaa Jumalan puoleen. Kuuluu laukauksia, korahtelua ja veri lainehtii." Nousiainen näki pedon merkin kommunismin tunnuksena kirjoittaen, miten "Jokainen on nähnyt neuvostoliitttolaisia urheilijoita verryttelyasuissaan. Heidän rintamuksessaan oleva merkintä CCCP muistuttavat kolmea kuutosta ja P-kirjainta. Viimeisen P putoaa pois, koska antikristuksen valtakunnassa ei enää ole kirjainlyhennyksen edustamia itsenäisiä tasavaltoja eli ns respublikkeja."
Kirjassaan "Taistelu henkivaltoja vastaan" Nousiainen sivulla 184 väittää, miten "Kymmenen neitsyen verauksessa (Matt.25:1-13) puolet neitsyeistä jäi häähuoneen ulkopuolelle Jeesuksen tullessa. Keitä he olivat? Valvomattomia kristittyjä. Sillä Jeesus lopettaa vertauksensa sanoihin: Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä" (Matt.25.13)." Sivulla 202 hän ei hyväksi luterilaisen körttiläisen uskon mukaista "vaivaisen syntisen osaa" kirjoittamalla "Toiset kristityt omaksuvat ns. "vaivaisen syntisen" osan. He uskottelevat olevansa yhtä aikaa vanhurskaita ja syntisiä. Sen vuoksi he eivät yritäkään noudattaa elämän vanhurskautta. Kysymme rehellisesti: voiko samassa pöytäjuomassa olla yhtäaikaa rikkihappoa ja omenamehua? Kuka voi juoda sellaista mehua?" Sivulla 222 Nousiaisen mielestä "On tullut aika, jolloin jokaisen kristityn tulisi täyttyä Pyhällä Hengellä selviytyäkseen voittajana henkien sodan loppuottelussa."
Tapio Nousiaisen kirja "Yksi ainoa elämä" puolestaan evankelio ihmisiä hengellisellä väkivallalla ja helvetinpelolla uskoon.
-
Luterilaisille, karismaattisille, katolisille yms. lopunajan tulkinnoille ei kannata antaa liian suurta painoa, koska ne voivat olla joko oikeita tai vääriä tai osin oikeita. Emme oikeasti tiedä. Kaikille niille löytyy perusteensa.
Todennäköistä on, että jokaisesta löytyy enemmän ja vähemmän oikeita aineksia, perustuvathan ne tavalla tai toisella Raamattuun, niihin raameihin, mitä Raamatussa asiasta kerrotaan.
Tapio Nousiaisen lopunajantulkinnat lienevät siis kaiken todennäköisyyden mukaan osittain oikeita.
Tiedämme sen vasta jälkikäteen, koska nämä asiat ovat meiltä osittain salattuja.
Danielin kirjan mukaan lopunaikoina ymmärrys lisääntyy näiden asioiden suhteen, joten jos energiaa on, niin on luvallista tutkia asiaa.
Oletko Lukenut Tapion kirjan "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa", joka on hyvä kirja ja jossa muistaakseni löytyy myös tuo runo "Alatien Kristus"?
Kyseinen runo minun mielestäni kuuluu kyllä kristikunnan kirjallisessa muodossa olevien kirkkaiden helmien joukkoon.
Toki meillä on näitä helmiä paljon, mutta se on yksi niistä.
Kyseisen runon rivien välistä voi aistia sen, että Tapio Nousiainen on myös sitä mieltä, että paljon turhaa on tullut kirjoitettua, sanottua ja tehtyä.
Ottakaamme se, mikä on hyvä ja jättäkäämme huono pois.
Nousiainen on kirjoittanut ainakin yhden hyvän kirjan, tuon ed. mainitsemani, joka jäi hänen viimeisekseen ja tämän lisäksi hänen kauttaan on maailma saanut todella kirkkaan helmen: "Alatien Kristus" -runon.
Koska sinä nimimerkki luterilainen haluat edustaa oikeaa ja hyvää oppia, niin ehdotan, että hankit tuota Nousiaisen viimeistä kirjaa ja varsinkin tuota ed. mainitsemaani runoa ja ryhdyt levittämään niitä. Samalla aukeaa hyvä tilaisuus varoittaa hänen niistä kirjoista, joita et suosittele luettavaksi.
On hyödyllistä harjaannuttaa itseään siinä, että oppisi ottamaan eri kristityiltä sen hyvän, jota heillä on tarjolla ja jättää pois sen, mikä on huonoa.
Luther on hyvä esimerkki tästä: hän on julkaissut hyvää lukemisen arvoista tekstiä mutta löytyy häneltä myös tekstiä, josta jokaisen kristityn pitää ehdottomasti sanoutua irti.
Kerotaan, että elämänsä lopussa hän olisi ollut sitä mieltä, että moni hänen kirjoistaan olisi saanut jäädä julkaisematta.
Olen lukemassa tällä hetkellä mm. kirjaa nimeltä "Syntyi Neitsyt Mariasta", kirjoittaja on entinen paavi Josep Razinger (Benedictus XVI), julkaisja Perussanoma (viidesläinen julkaisija). Minun mielestäni aivan lukemisen arvoinen kirja.
-
Oletko Lukenut Tapion kirjan "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa", joka on hyvä kirja ja jossa muistaakseni löytyy myös tuo runo "Alatien Kristus"?
Olen lukenut, ja jo edellä mainittujen lisäksi olen lukenut Oletko uudestisyntynyt? Pääsenkö ahtaasta portista sisälle? sananen pelastuksen tärkeimmistä esteistä, Anna kastaa itsesi kastekysymys Jumalan sanan valossa, Kristuksen opin alkeet, Jumalan tutka tulevaisuutta paljastamassa (eli Raamatun toteutuneet profetiat), Onko aikakautemme kello 12?, Usko, taivaan atomivoima, Että he kaikki olisivat yhtä, Hukkuvat sielut ja nukkuva kristikunta, Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, Lopun ajan lähetessä, Leipää ja suolaa, Katkennut korsi, Mikä on ihminen?, Kultaa ja multaa, Sineä ja savea, Voittosaatossa Kristuksessa, Kurikan honka Juho Koivumäki lähikuvassa, Multian laululintu Hilja Aaltonen lähikuvassa, Ellei nisunjyvä kuole, Sanomalehtipojasta sanan saarnaajaksi Niilo Heimosen elämäkerta, Polvesta polveen, Valitut runot, Kristustiellä ja Katkennut korsi.
-
Samoin on käsiini joutunut Nousiaisten myöhempää tuotantoa mm kuvaus siitä millaista on Helvetissä, hyvin tarkka se on. Uskoisin että itse kukin osaa jättää nämä sikseen. Minä muistan vain kuinka mahdottomasti nauroin.
Taisi olla. niin, että johonkin aikaan Anttolanhoviin sai tuoda kirjoja, ja joku sankari toi sitten nämä Nousiaisten ” Oletko uudestisyntynyt” sun muuta. Ne on sittemmin hävitetty, mukana meni ihan lukukelpoista, vahinko——- ei siis yksin hänen teelmiään.
Sääli. Siis ehkä tonttuilen täällä mutta pelkään että mies sairastui psyykkisesti ja vajosi omiin maailmoihinsa, en minä tiedä —— hyvin hän säilytti ilmaisukykynsä, ei siitä muuttunut kuin sisältö.
Leipää ja suolaa oli ensimmäinen, runokirja. Sitten tuli Kultaa ja multaa sitten Sineä ja savea. Tavallaan runotrilogia, niissä on luettavaa!
Jokin helvettikuvaus on, mutta mies herää painajaisesta, ja päättää korjata välinsä johonkuhun, jonka kanssa on mökötellyt eli siinä on mielekäs ja hyvä loppu.
Miten olisi tyytyä miehen varhaisempaan tuotantoon?
-
Eli köpi tänne jo kirjoitti wiisauden sanoja. On hyvä osata erottaa jyvät akanoista, jos energiaa riittää edes yrittämiseen.
Ratzinger on mies, jonka tekstejä kannattaa lukea, julkaiskoon ihan kuka hyvänsä. Hän työskenteli ennen paaviuttaan aVatikaanin jossain oppikomiteassa mikä lie, ja taatusti tuntee myös muiden kirkkojen keskeiset opinkohdat.
Mitäpäs luen seuraavaksi tuon. Työssä kaverit oli ihan hurmiossa.
-
Miten olisi tyytyä miehen varhaisempaan tuotantoon?
Kuulopuheiden, ennakkoluulojeni, runon "Alatien Kristus" (jossa analysoidaan mennyttä elämää) sekä hänen viimeisen kirjansa lukeneena perusteella suosittelen kirjallista tuotantoa, joka on syntynyt hänen kovien koettelemusten jälkeen.
-
Kuulopuheiden, ennakkoluulojeni, runon "Alatien Kristus" (jossa analysoidaan mennyttä elämää) sekä hänen viimeisen kirjansa lukeneena perusteella suosittelen kirjallista tuotantoa, joka on syntynyt hänen kovien koettelemusten jälkeen.
Varmaan tunnet miehen paremmin, eli luotan sinun ehdotukseesi. Merkillistä, kuinka tuo on monen kohdalla totta. Viittitkö tänne vielä mainita niitä mitkä kuuluu siihen raskaan sarjan kokemuksen tuotokseen?
-
Leena, minun mielestäni kirja "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa".
Minulla on sellainen mielikuva, että hän ei ehtinyt muuta kirjoittaakaan itseään kohdanneiden koetusten jälkeen, kuin tuon.
Nimimerkki luterilainen Tapio Nousiais-asiantuntijana voinee mainita muita kirjoja, mikäli niitä on.
Jumala voi laittaa "väkevän veljenkin" "alatielle".
-
Varmaan tunnet miehen paremmin, eli luotan sinun ehdotukseesi. Merkillistä, kuinka tuo on monen kohdalla totta. Viittitkö tänne vielä mainita niitä mitkä kuuluu siihen raskaan sarjan kokemuksen tuotokseen?
En ole karjalaisenkyösti, mutta Tapio Nousiaisen kirjallisen tuotannon perusteella hänellä oli köyhä lapsuus savolaisen mökin poikana isän ollessa mielenterveydellisistä syistä usein työtön äidin toimiessa ompelijana perheen pääasiallisena elättäjänä. Tapion äiti maksoi hänen oppikoulunsa ja lukion käymisensä toivoen pojastaan pappia. Tapion päästyä äidin toivomuksesta teologiseen tiedekuntaan hän kuitenkin vaihtoi sen oikeustieteelliseen, josta valmistuikin. Sen jälkeen asevelvollisuuden suorittaminen ja RUK sekä jatkosotaan eturintamaupseeriksi.
Sodan jälkeisenä pula-aikana nuorena juristina Tapio oli niin köyhä, ettei hänellä ollut varaa edes vaatteisiin, ja ensimmäisessä työpaikassaan asianajotoimistossa järjestettiinkin keräys, jotta nuori juristi saisi edustuskelpoiset housut. Myöhemmin avioliitto Anjansa kanssa, verojen pimittämistä, rajua ryyppäämistä ja syrjähyppy sekä katumuskamppailun jälkeisessä parannusharjoitusten jälkisessä uskonratkaisussa syntien tunnustaminen vaimolle ja verottajalle maksaen tuntuvat jälkiverot verojen pimittämisestään vaihtuikin luterilaisuus samalla vapaisiin suuntiin.
Siitä Tapion uskovaisen ura urkenikin vapaissa suunnissa julistajaksi ja hengelliseksi kirjailijaksi hänen suorittaessa myös teologian kandidaatin tutkinnon kuin myös oikeustieteellisen tohtorin tutkinnon. Isona kovapalkkaisena herrana hän piti kymmenyskirjaa maksaessaan kymmenykset bruttotulolistaan seurakunnan varastohuoneeseen Jumalan valtakunnan työtä varten.
Tapion hurahttaessa äärikarismaattisuuteen hän oli vuonna 1971 Kotkan Vapaakirkon järjestämässä maamme ensimmäisessä karismaattisessa konferenssissa sen keskeinen järjestäjä. Kotkan konfa muodosti Tapiolle, ja monille muillekin osanottajille ratkaisevan hurahtamiseen äärikarismaattisuuteen, jossa kielilläpuhuminen asetettiin Pyhällä Hengellä täyttymisen, ja uudistumisen merkiksi sekä määrätietoisen toiminnan kielilläpuhumisen merkin saavuttamiseksi.
Siksi Pyhän Hengen tulet palavat jokaisen tosiuskovan tarvitessa Pyhän Hengen täyteyttä maamme ollessa siirtymässä niin vakaviin aikoihin, missä tarvitaan kaikki taivaan voimat, jotta tosiuskovat kestävät vahvoina loppuun saakka voittaen sieluja saatanalta täyttäen pakanoiden lukua jouduttaen Jeesuksen paluuta noutamaan omansa Antikristuksen ajasta.
-
Kiitän myös Tapio Nousiaisen ( runosta ? ) . Moni ihminen on tuntenut kiirastulen puhdistuksen.
Tapio Nousiainen varoittamalla varoittaa uskomasta katolisten oppia puhdistavasta kiirastulesta "Yksi ainoa elämä" kirjassaan sivulla 60.
-
En vieroksu katolista kirkkoa, siinäkin on paljon hyvää. Tutustuttuani keskiaikaisiin mystikoihin opin heiltä sielun puhdistamisen jota Mestari Eckhart vertasi kaivon puhdistamiseen.
Mitä en ymmärrä enkä hyväksy katolisuudessa on pappien selibaatti, sillä seuraukset ovat olleet hirveät, niinkuin media on ahkerasti tiedottanut.
Tapio Nousiaiselta olen lukenut vain Leipää ja suolaa, ja omistinkin sen kirjan. Suuri osa kirjoistani jäi entiseen kotiin.
-
Oletko Lukenut Tapion kirjan "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa", joka on hyvä kirja ja jossa muistaakseni löytyy myös tuo runo "Alatien Kristus"?
Se on hyvä runo Tapion kirjassa "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa", jossa Tapio sairauden murtamana kokee itsensä maan matoseksi Jumalan edessä joutuessaan Jumalan kärsimyskouluun. Kärsimyskoulussa Jumala vei Tapiolta terveyden ja ystävät sekä eläkkeelle jääminen oli turhauttavaa hänen joutuessaan syrjään elämänsä valtaväylältä. Kirjassaan hän kuitenkin uskonopilleen uskollisena jakoi kristityt kolmeen ryhmään lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin lihallisten ja sielullisten ollessa jees-miehiä ja lollipopin imijöitä hengellisten saadessa korkeakoulutusta Jumalan kärsimyskoulun ahjon kuumuudessa, joka polttaa pois kuonan jaloa käyttöä varten Herran elopellolle lopun ajan sielujen viljan leikkuuseen taivaalliseen viljalaariin.
-
Kirjassaan hän kuitenkin uskonopilleen uskollisena jakoi kristityt kolmeen ryhmään lihallisiin, sielullisiin ja hengellisiin lihallisten ja sielullisten ollessa jees-miehiä ja lollipopin imijöitä hengellisten saadessa korkeakoulutusta Jumalan kärsimyskoulun ahjon kuumuudessa, joka polttaa pois kuonan jaloa käyttöä varten Herran elopellolle lopun ajan sielujen viljan leikkuuseen taivaalliseen viljalaariin.
Olikos tuossa kuvauksessasi jotain Raamatun vastaista?
-
Tutustuttuani keskiaikaisiin mystikoihin opin heiltä sielun puhdistamisen jota Mestari Eckhart vertasi kaivon puhdistamiseen.
Minua jollain tapaa häiritsee noiden mystikoiden ajatus "sielun puhdistumisesta", tai paremminkin on sanoa, että en varmaan ymmärrä, mitä he tarkoittavat sillä.
Jos "sielun puhdistuminen" tuossa ymmärretään samantyyppisenä puhdistumisena, kuin esim. jos puhdistaa kätensä tai naamansa saippualla ja vedellä, silloin minun on jotenkin helpompi hyväksyä asia.
Jos kyseessä on jonkinlainen mietiskelyn seurauksena tullut Jumalan ja ihmisen välinen synnin puhdistaminen, joudun epäröivälle kannalle.
Toki, jos puhdistumisessa on kyseessä jonkinlainen lukon muodostuminen sisikuntaan niin, että sisällä oleva syntisyys ei pääse ryöpsähtämään ulos tekosynteinä, sellainen "puhdistuminen" minun on helpompi ikäänkuin hyväksyä oikeaksi. Onhan olemassa paljon erilaisia lukkoja, jotka estävät pahuutemme ryöpsähtämistä valtoimenaan ulos.
Raamattu sanoo, että liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa.
Itse ymmärrän, että tuo tarkoittaa sitä, että ruumis ja sielu (ihmisen psyyken puoli, tunteet yms.) ei peri Jumalan valtakuntaa.
Ylösnousemuksessa kristitty ihminen saa uuden ruumiin ja sielun, jossa ei ole syntiä.
-
Kysymys on kontemplaatiosta, mietiskelystä. Siinä vähä vähältä tutkitaan niitä asioita ja taipumuksia jotka nähdään esteeksi Jumalan tulla asumaan itseen.
Puhdistetaan kuin talo ulkoportailta alkaen , synti synnin jälkeen hitaasti ja huolellisesti. Kun talo, eli sielu on puhdas voi saada kokea Kristuksen tuntemisen.
Körtistä tämä on tekoa, mutta minua se auttoi siihen johon pyrinkin.
Kuitenkin ja aina tiedän olevani syntinen ja tarvitsen armoa joka päivä.
http://www.hiljainentila.fi/kristillinen-meditaatio
-
Edelliseen liittyen linkitän puolitoista vuotta sitten kirjoittamani ( kopioimani ):
Vs: Sielu
« Vastaus #2 : 17.03.18 - klo:08:30 »
Kopioin muutaman ajatuksen Avilan Teresalta:
Kun tieto Jumalan suuruudesta kasvaa sielussa, sielu pitää itseään yhä kurjempana
ja alhaisempana. Sielu löytää itsensä vetäytymässä maailmasta ja edistyy
hyveiden harjoittamisessa. Tämä muutos tapahtuu hitaasti ja vaatii kärsivällisyyttä.
Todella nöyrä sielu ei pidä syyttäjiään ja vainoojiaan Jumalan pilkkaajina, vaan
ymmärtää Jumalan sallivan syytökset sielun omaksi parhaaksi. Sielu omaksuu
rakkauden syyttäjiään kohtaan ja pitää heitä ystävinään. Jos sielu ei muutu aina
vain nöyremmäksi, kokemus ei ole peräsin Jumalalta. Todella nöyrä ihminen ei
kuvittele ansaitsevansa Jumalan lahjoja ja on pahoillaan, jos häntä itseään ylistetään,
ja tämä on Teresan mielestä hyvä tapa tunnistaa onko sielulla todellista nöyryyttä
vai ei.
Kärsimys oli todistus siitä, että kokemukset olivat lähtöisin Jumalasta, eivätkä
paholaisen aikaansaama harha. Jumala opetti kärsimyksen avulla ihmiselle
kärsivällisyyttä ja haluaa ihmisen maksavan hyveistään. Teresa tekee eron todellisen
nöyryyden ja väärän nöyryyden välille. Todella nöyrä ihminen kulkee aina
epäillen omia hyveitään, ja muissa nähdyt hyveet tuntuvat omia varmemmilta ja
arvokkaammilta. Kun oma huonommuudentunne johtuu nöyryydestä ja hyveellisyydestä,
se ei vaivaa sielua lakkaamattoman melun lailla, vaan nöyryys laajentaa
sielua palvelemaan Jumalaa enemmän. Paholaisen aikaansaaman väärän nöyryyden
tunnistaa siitä, ettei henkilö halunnut tunnustaa sitä rippi-isälleen tai priorittarelle,
kun taas Jumalan aikaansaama tunne sai ihmisen olemaan kuuliainen rippiisille
ja priorittarelle. Suurin täydellisyys oli kuuliaisuudessa, ja Jumalan suosio
sai aikaan nöyryyttä.
Teresan mielestä on ihmeellinen asia, että Jumala halusi tulla johonkin niin
pieneen, mutta se kuitenkin oli mahdollista, koska Jumala voi tehdä mitä haluaa.
Koska Jumala rakastaa ihmisiä, Hän sopeutuu ihmisen kokoon. Tämän edellytyksenä
oli itsensä antaminen Jumalalle kokonaan ja päättäväisesti. Jumala oli silloin
omistaja, eikä omistajaa saanut vastustaa. Jumala siis antaa itsensä täysin, jos ihminen
ensin antoi itsensä täysin. Jumala antaa lahjojaan kenelle haluaa.
-
Entä, jos jokainen löytää tai saa annettuna käsiinsä juuri sitä, mikä hänelle soveltuu.
Joskus tänne tullessani kyselin johdattaako Jumala yksittäistä ihmistä, eivätkä vastaukset olleet järin herttaisia. Eräiltä juhlilta muistan puheen joka käsitteli tuomioiden julistamista; joku oli niin haksahtanut toimimaan, ja kuitenkin tuomituksi nähnyttä kiusasi pelkkä virus, sellainen ja sellainen pikku häkkyrä. Meni sitten itsestään ohitse.
Tuomiot ja arvostelut sikseen, ne ovat hölynpölyä jonka saakin nauraa lyttyyn, mutta muuten mietin, kuinka itse se pikkukiusa olisi koettu ja kuinka Jumalan osuutta ajateltu, jos se semmoinen- ja semmoinen olisi iskenyt aivokalvoihin tai peräti aivoihin. Tai sydämeen varusmiehen juoksulenkillä. Körttikin olisi, niin arvelen, tullut sotkeneeksi Jumalan jollain tapaa siihen kuvioon. Paavo Ruotsalaiselle Juhanan kuolema merkitsi Jumalan puuttumista hänen asioihinsa: ”Muisti, muistipa sentään!”
Onko tai olisiko minun ajateltava, että joukko kristittyjä vetää ilmeistä rajaa eri mittaluokan ja eri tavoin merkitykselliseen asioiden välille: tämä on nyt vain harmillinen sattuma —- tämä on Jumalan työtä, tämä oli nyt Jumalan tahto.
......................
Minä johdata heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Tämän lupauksen joku omistaa itselleenkin, joku ei. Jos on niin rohkea sanoivat körtit mitä hyvänsä, saa luottaa siihen että sait juuri itsellesi sopivaa hengen ravintoa. Monelle juuri Hildegard Bingeniläinen, Avilan Teresa, Ristin Juhannes, viime vuosisadalta Wilfrid Stinnissen ja vielä kaksi ovat merkinneet hengellisen elämän syvenemistä, ei mitään sielupuolen uurastusta ja kuopan kaivuuta väkisin vaan hyvää kokemusta. Vaikka niinkuin ne Lahden Herättäjäjuhlat kerran. Merkityksellisiä itselleni oli oikeastaan Ristin Johanneksen ” sielun yö” tai se mitä siitä ymmärsin. Jumalan valo saattaa olla meille pimeyttä, ja mitä enemmän Jumala meitä lähestyy sitä pimeämmältä meistä kaikki vaikuttaa. Niin ja se kaveri jonka nimeä en muista ja kirjaa löydä, ja joka jaksoi pitää päivittäin päiväkirjaa erittäin syvästä masennuksestaan ja sen merkityksestä itselleen ja Jumalasuhteelleen.
Siihen minulla ei ole vastausta, kuinka jossain kaukoidän maissa Jumala muka johdattaa lapsia pornokauppiaitten käsiin tai muuta mitä seuraavaksi ajattelen. Usein ajattelen kirkon tunnustavan maailman syntiä ja rukoilevan sille anteeksiantoa.
-
Eräässä jo täyttyneessä ketjussa viitattiin Tapio Nousiaisen kirjalliseen tuotantoon.
Mielestäni vapaiden suuntien nuorten, ja vähän vanhempienkin sekä viidesläisten porukoissa Tapio Nousiainen kuuluu jo nevöhööd- porukkaan yhdessä Niilo Yli-Vainion ja körttiläisten kanssa.
-
Hehheh, kyllä nevöhööd.
-
Mielestäni vapaiden suuntien nuorten, ja vähän vanhempienkin sekä viidesläisten porukoissa Tapio Nousiainen kuuluu jo nevöhööd- porukkaan yhdessä Niilo Yli-Vainion ja körttiläisten kanssa.
Taitaa osalle kuulua pian koko ” viidesläisyyden” käsite, vai onko siitä tehty mukamas oma hymiö? Tai mitä ne on, jotka korvaavat kirjaimet nuorimpien viestittelyssä.
-
Luin joskus kirjan "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa".
Mitä niin ihmeellistä tuossa Tapio Nousiaisen mainostamassa "kärsimyskoulussa" on maailmassa, missä lapsia kuolee nälkään yksi lapsi joka viides sekunti? Köyhään maahan syntyvä lapsi kuolee 60 kertaa todennäköisemmin ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä kuin vauraaseen maahan syntyvä lapsi.
Kyseessähän on kristinuskon oppeihin liittyvästä teodikean ongelmasta eli pahan ongelmasta. Miksi Jumala sallii pahan? :017:
Lähteet
https://www.unicef.fi/tiedotus/uutisarkisto/2018/maailmassa-kuolee-yksi-lapsi-joka-viides-sekunti/
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Teodikea
-
Mitä niin ihmeellistä tuossa Tapio Nousiaisen mainostamassa "kärsimyskoulussa" on maailmassa, missä lapsia kuolee nälkään yksi lapsi joka viides sekunti?
Yritän selittää tämän.
Kyseessähän on kristinuskon oppeihin liittyvästä teodikean ongelmasta eli pahan ongelmasta. Miksi Jumala sallii pahan? :017:
Tämä Tapio Nousiaisen "kärsimyskoulu" ei liity ollenkaan teodikean ongelmaan.
Teodikean ongelmahan liittyy kärsimykseen, jonka syitä me emme ymmärrä.
Tapio Nousiaisen "kärsimyskoulu" taasen on kärsimystä, jonka syyn me ymmärrämme.
Kärsimyksen kautta Tapio Nousiainen löysi uuden suhteen Kristukseen.
Jostain syystä Jumala näyttää vetävän joitain ihmisiä luokseen juuri kovalta tuntuvan kärsimyksen kautta.
Historia tuntee monia esimerkkejä, jotka erilaisen kärsimyksen ja epävoivon kautta on vedetty Jeesuksen luo: Paavo Ruotsalainen, Luther, Henrik Renqvisti, ........ listaa voisi jatkaa tunnetuista henkilöistä pitkällekin, puhumatakaan niistä, joiden nimi ei ole jäänyt historiaan.
Sitä en sitten tiedä, jonko niitä kovinkaan montaa - tai onko ollenkaan - jotka on vedetty Kristuksen luo ilman minkäänlaista puutetta / kärsimystä / "kärsimyskouluja".
-
Yritän selittää tämän.
Tämä Tapio Nousiaisen "kärsimyskoulu" ei liity ollenkaan teodikean ongelmaan.
Teodikean ongelmahan liittyy kärsimykseen, jonka syitä me emme ymmärrä.
Tapio Nousiaisen "kärsimyskoulu" taasen on kärsimystä, jonka syyn me ymmärrämme.
Kärsimyksen kautta Tapio Nousiainen löysi uuden suhteen Kristukseen.
Jostain syystä Jumala näyttää vetävän joitain ihmisiä luokseen juuri kovalta tuntuvan kärsimyksen kautta.
Historia tuntee monia esimerkkejä, jotka erilaisen kärsimyksen ja epävoivon kautta on vedetty Jeesuksen luo: Paavo Ruotsalainen, Luther, Henrik Renqvisti, ........ listaa voisi jatkaa tunnetuista henkilöistä pitkällekin, puhumatakaan niistä, joiden nimi ei ole jäänyt historiaan.
Sitä en sitten tiedä, jonko niitä kovinkaan montaa - tai onko ollenkaan - jotka on vedetty Kristuksen luo ilman minkäänlaista puutetta / kärsimystä / "kärsimyskouluja".
Jokainen meistä joutuu Jumalan sallimuksesta elämässään "kärsimuskoulun" ahjon kuumuuteen, eikä mielestäni Tapion kirja "Kristuksen kanssa kärsimyskoulussa" ole sinänsä mikään huono kirja, jos se antaa lohtua jonkun kärsivän kristityn tuskiin.