Minulla oli Maila-täti jota rakastin, ja hänkin minua, luulen.
Hän oli äitini toiseksi nuorin sisar, pienen maalaistalon emäntä ja kahden minua nuoremman lapsen äiti.
Hänen mihensä oli traumatusoitunut sotakokemuksista, ja sai joskus kohtauksia. Täti hoivasi miehensä, myös miehen astmaattisen äidin. Minut hän opetti lypsämään ja lukemaan tarkastuskarjakon tekemät muistiinpanot. Olin kai jo lapsena tilasto-friikki.
Täti osoitti ihailua minun jutuilleni niin, että serkkutyttö siitä äitiään vinoili.
Täti oli isokokoinen ja käveli aina kesäisin paljasjaloin. Hänellä oli iso arpi otsassa, jonkin operaation tähden. Hän ikäänkuin iski silmää, sen arven kiristäessä toista puolta.
Hän myhäili hyväntuulisesti ja katsoi minuun pää takakenossa. Ihana Maila !
Perheellä oli vaikeaa myöhemminkin, täti mm. makasi yli kymmenen vuotta sairaalassa käänneltävänä. Kävin häntä aina katsomassa kun vierailin Virolahdella.
Juttelin hiljaa ja tuntui kuin hn olisi ymmärtänyt. Minun oli kova suru siinä hänen vuokseen.
Meillä oli parempi täti-siskontyttö suhde kuin suhteeni oman äitini kanssa.
Me olimme kuin luodut toisillemme, ja se tuntui !