Kumpaan joukkoon kuulut?

[seppos]

Ahneus se kai pahin ja kavalin synneistä nykyään on, mustasukkaisuuden ohella, joka sekin on usein ahneutta. Ilmoittaudun ahneeksi.

[Aallotar]

Kyllä hetkessä elämistä on pitänyt ihan opetella tietoisesti. Asiat on suhteellisia. Pari vuotta sitten vietin loppukeväästä kurssilla auringonnoususta auringonlaskuun metsässä kulkien ja aistitehtäviä tehden. Sattui sade alusta loppuun. Välillä tihkuttaen välillä saavista kaataen. Kun on nukkunut päiväunet jäkälän päällä ja seisten koivun runkoa vasten kaatosateessa niin sen jälkeen sade ei ole tuntunut enää missään. Ja tästäkin kokemuksesta olen tosi onnellinen! Omille lapsillekin olen alkanut esitellä elämän juhlahetkiä; ruskan värejä puiden lehdillä ja eväiden syömistä sieniretken lomassa. Pysähdytään huomaamaan pieniäkin asioita. -No ei munkaan elämä ihan aina näin naivin ihanaa ole

[vaivattu sielu]

Tottumus on toinen luonto - sanotaan.

Minun on aika vaikea tottua, kun 1-2 viikon vaellukset Lapin erämaissa erä- ja latuoppaana ovat vaihtuneet "vaelteluksi" makuuhuoneen ja olohuoneen välillä. 

Eikä sekään ole aina helppoa, kun huomaa menettäneensä monia ominaisuuksia itsessään, muisti pettää, yöuni pätkii, hajamielisyys kumpuaa esiin jne.
-----------------------
Huruntologi Jyväskylän maisemista

[Sanneli]

Mää oon havainnut puolityhjässäkin lasissa positiivisen puolen. Jos lasi on puolityhjä, siitä on jo juonut puolet eli ei ole enää jano.

Just nyt ei tuu mieleen mitään asiaa joka ois itellä huonosti. Jos joku tahtoo lainata omaa huonosti olevaa asiaansa niin mielelläni otan vastaan. Syyspäiväntasaus oli äskettäin, tasataan murheitakin?

[Pena]

Niin kai se sääntö meni, että surut jaetaan ja ilot kerrotaan.
Onko tämä sitten sitä integrointia?

[Pyryharakka]

Meikäläinen on tällainen "vähän onnellinen" - laulaen sateessa - tyyppi. Ja mitäkö sitten laulan....Pieniä ihmeitä täynnä on maailma, pieniä ihmeitä pullollaa....    

[Viisveisaaja]

Rankkasade on oikeasti aika rauhoittava ja se puhdistaa paikat kivasti.
 
Aurinkokin on ok, mutta kunnon hirmumyrskyä ei voita mikään.
Hullujahan kiinostaa kaikki mikä pyörii.

[Lauri]

Hirmumyrskyt on tosiaan parhaita.

[Pena]

Liika on liika säissäkin. Hirmumyrsky on niin tuhoisa, että siitä on ilo kaukana. Talvella 1947 oli vähällä, ettei hirmumyrsky paiskannut kolmeakymmentä suomalaista lähetystyöntekijää tuusan nuuskaksi Orkney-saarten kallioihin. Siinä olisi mennyt minulta sekä isä että äiti, pari kummiakin.

[marianne]

Olen luonteeltani perusnegatiivinen tyyppi. Joskus huolehdin turhista, etukäteen. Kun oppis iloitseen etukäteen - eikä kuten aina, murehtimaan.. Osaan kyllä olla onnellinen elämän pikkujutuista, mut joinain elämän hetkinä tuppaan vaivautumaan synkkyyteen tyyliin "mitä väliä tuolla tai tuolla, kuollaanhan sitä kumminkin.. " Sen kun oppis itestään karsimaan pois niin ois hyvä. Tai ainaki parempi.