Isäni kodissa on monta huonetta

[seppos]

Epävarmuuden sieto vaatii voimia.

Ilmeisesti ihminen ei ymmärrä, että elämme jatkuvassa epävarmuudessa. Sitä voi kuolla itse tai omainen yhtäkkiä. Tai joutu vakavaan liikenneonnettomuuteen. Sattua ympäristökatastrofi. Jne jne. Varmuuden tuntu on siis keinotekoinen, koska elämä on jatkuvasti alttiina kriiseille, onnettomuksilla, sattumuksille, katastrofeille.

Ah kuinka ihanaa on unohtaa se välillä ja luottaa yksin Jumalaan. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

[Salis]

Ah kuinka ihanaa on unohtaa se välillä ja luottaa yksin Jumalaan. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

Luottaen Jumalaan ja ottaen vastuun omista teoistaan.

[seppos]

Ah kuinka ihanaa on unohtaa se välillä ja luottaa yksin Jumalaan. Mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

Luottaen Jumalaan ja ottaen vastuun omista teoistaan.

Amen

[Penanpoika]

Eli palataksemme hieman taaksempäin...
yksi eri tavoin ajattelevia kristittyjä erottava tekijä on siis se, että luotamme eri asioihin. Se, mitä pitää totena, vaihtelee. Otetaanpas vaikka kaksi esimerkkiä.

Jotkut luottavat eniten siihen, että Raamatussa Jumala kertoo sen, miten Hän itse toimii ja miten ihmisen tulisi toimia toimiakseen oikein. Tämähän johtaa lopulta logiikkaan, jonka mukaan ihminen löydettyään Raamatusta lauseen, joka perustelee teon, on se epäilemättä oikea teko, vaikkakin se esim. loukkaisi monia.

Jos sitten mietitään körttejä, (tai siis ainakin omalta kohdaltani sillä en voine toisten puolesta yleistää) muuta ihminen ei syntisenä voikaan tehdä, kuin luottaa Jumalan armoon ja sovitustyöhön.

Olikohan se Suonenjoen juhlilla, kun seurapenkissä makustelin sanoja 'usko', 'toivo' ja 'rakkaus' samalla miettien mitä körttiläisyys on. Mitä körtti uskoo, siis pitää totena ja johon hän voi luottaa? Mitä hän sitten toivoo, tai rakastaa? Osaako hän rakastaa ja voiko hän ansaita Jumalan rakkauden?

Lopulta ajatukseni muotoituivat kutakuinkin näin:
Körtti USKOO, että Jumala on armollinen,
ja TOIVOO, että se koskisi myös häntä.
Pelastuksestaan körtti ei voi olla varma,
mutta kaipaa Jumalan RAKKAUTTA.

Tärkeimmäksi nousee siis kullakin se, mitä pitää kristinuskon punaisena lankana. Ihmisellähän ei ole kykyä pitää kaikkea yhtä tärkeänä.

[Jouni75]

[

...että viime kädessä sufilaisuudella ja körttiläisyydellä ei ole merkityksellisiä eroja. Vain mystiikka, ei ikinä rationaalinen hallinta, voi lähestyä jumalallisia ulottuvuuksia.

Oli pakko heittää tosta islamin mystisestä suuntauksesta,
Sufilaisuudesta, että itselle ko. suuntauksesta jäi kyllä aika
sekava kuva...Yksi Sufilaisuuden opettaja vai liekö ollut jonkin
sortin Profeetta julisti Jeesuksen itse Muhammedia suuremmaksi.
No se tosin kyllä tapettiin.
Itse, vaikken ole mikään teologi tai uskonasioiden asiantuntija,
näen Sufilaisuuden aika kaukana Luterilaisesta uskosta.

Korjaa, jos tyhmyyttäni olen ajautunut aivan hakoteille.

Ja vielä asian vierestä...

Kokonaisuus on tehty Jumalaa varten. Meille ihmisille riittää tieto, että tämä ´ kokonai-suus ´, tämä ´ absoluuttisuus ´ todella on olemassa. Saatamme kyllä lähestyä sitä, muttei enempää.
 Max Plock, fyysikko

[llwyd]

[

...että viime kädessä sufilaisuudella ja körttiläisyydellä ei ole merkityksellisiä eroja. Vain mystiikka, ei ikinä rationaalinen hallinta, voi lähestyä jumalallisia ulottuvuuksia.

Oli pakko heittää tosta islamin mystisestä suuntauksesta,
Sufilaisuudesta, että itselle ko. suuntauksesta jäi kyllä aika
sekava kuva...Yksi Sufilaisuuden opettaja vai liekö ollut jonkin
sortin Profeetta julisti Jeesuksen itse Muhammedia suuremmaksi.
No se tosin kyllä tapettiin.
Itse, vaikken ole mikään teologi tai uskonasioiden asiantuntija,
näen Sufilaisuuden aika kaukana Luterilaisesta uskosta.

Korjaa, jos tyhmyyttäni olen ajautunut aivan hakoteille.

Ja vielä asian vierestä...

Kokonaisuus on tehty Jumalaa varten. Meille ihmisille riittää tieto, että tämä ´ kokonai-suus ´, tämä ´ absoluuttisuus ´ todella on olemassa. Saatamme kyllä lähestyä sitä, muttei enempää.
 Max Plock, fyysikko

Toki sufilaisuudesta on monia muotoiluja, eivätkä ne kaikkein sympaattisimmat taida enää edes olla kovinkaan voimissaan, jos olemassakaan. Sillä tasolla missä oma kieli, oma valta lakkaa, en usko että minkään uskonnon kömpelöt lähestymiset kohti Jumalaa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Sitten on tämä pappisvallan, eksaktien teologisten muotoilujen ja dogman taso, jossa minimaalisetkin poikkeamat ratkaisevat monille fanaattisille ryhmille taivaspaikan ja ikuisen kadotuksen välisen eron. Minulle tämä on niin vieras aspekti uskonnosta, etten osaa siihen suhtautua millään vakavuudella. Tälläkin palstalla nimimerkki "uskova" on ottanut asiakseen puhua Jumalan suulla, ja tekstiä tulee niin kauhean vilkkaasti ettei tässä tarvitse mitään omaa, vaivattua yhteyttä absoluuttiseen, se kun tulee suoraan ihmisestä ja kovalla äänellä.

[Pena]

Oikean profeetan kai tunnistaa siitä, että hän ei 'ota asiakseen' puhua Jumalan suulla, vaan joutuu pakon edessä astumaan esiin sanomaan: "Näin sanoo Herra", vaikka mieluummin menisi hiljaa visusti piiloon.

[Jouni75]

No tästä tulee mieleen Koskeniemen sanat.

Kerettiläisrovioiden sytyttäjien ja heidän uhriensa erimielisyydet ovat tavallisesti koskeneet dogmatiikan hienouksia, eivät uskon ja epäuskon suuria kysymyksiä.
V.A.Koskenniemi: Elokuisia ajatuksia.

Itsellä samansuunatinen käsitys.