Usko on vaikea käsite: minusta siihen sisältyvät keskeisesti epävarmuus ja toivo. Uskon suhde varmuuteen onkin sitten vaikea asia ymmärtää. Olen varma siitä että Ruotsi on Suomen läntinen rajanaapuri - tarkoittaako se millään tasolla sitä, että uskon näin olevan? Mitä siis on "varma" usko ja onko se hyväksi kenellekään ihmiselle? Vähän epäilen tätä. Omassa uskossani taitaa toivo olla se olennaisin tekijä, niinpä uskon vastakohta minulle ei ole niinkään epäusko vaan lähinnä epätoivo.
Minä oletan uskon olevan Jumalan lahjaa eli sitä ei voi ottaa ellei sitä anneta. Tietoteoriassa usko taas on ymmärtääkseni eri juttu. Uskon tai uskomuksen perusteella voidaan ajatella, että Ruotsi on Suomen läntinen rajanaapuri, jonka epäileminen tekee elämän hankalaksi. Mikäli epäilen tätä seikkaa niin mikä estää epäilemästä muita asioita, seikkoja tai omaa olemassaoloani? Radikaali epäilys johtaa mahdottomuuksiin elämän suhteen. Voinko olla varma siitä, että avatessani oven en lennähdä tuulen mukana taivaalle tai maa jalkojeni alla ei upota?
Usko, joka tulee Jumalalta toimii toisella tavalla. Siihen kuuluvat ihmisyydestä johtuvat epäilyt ja lankeemukset. Samalla se johtaa eteenpäin mitä kauhistuttavimpien kokemusten läpi. Uskoon kuuluu myös epätoivo, joka tekee meille selväksi sen, että uskoa ei löydy oman puseron sisältä, vaan että se on silkasta Jumalan armosta peräisin oleva lahja.
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (Hepr. 11:1)."
