Kai se parempi olisi, ettei kenenkään ketään mistään syystä ruoskia tarvitsisi? Vaikka onhan ruoskimisella tietenkin pitkät kristilliset perinteet, ks. Joh. 2:15.
Sitähän minäkin. Ei itseään ainakaan. Siinä kiusaa toisen omaa siinäkin, eli vahingoittaa Jumalan lasta.
Jeesus taisi tietää hyvin mitä teki, ja tuo viittaa hieman eri tapaukseen, kuin sadomasokismi on. Rinnakkaispaikoista löytyy niitä motiiveja paremmin.
---------------------------------------
Mutta tuo, kuinka ihmiset ovat eri aikoina etsineet vastausta teodikean ongelmaan, ansaitsisi ehkä oman ketjunsa. Siis, jos Jumala on Kaikkivaltias, miten paha on mahdollinen ja tutusti niin edelleen.
Ajattelen joskus, sokaiseeko tämä ammatti. Muistan dokkarin, tai jonkin "inhimillisen tekijän", nuoresta lääkäristä, joka sattui näkemään kollegan pöydällä semmoiset labrat, että totesi, kas ohho, tuon pitäisi jo olla kuollut, voi ihmisparkaa. Kuulipa sitten, että niin, tässä nyt nämä sinun valkosoluarvosi ovat sitten, eli täydellisesti hallinnasta riistäytynyt akuutti lymfooma. KOlme pientä lasta, ja tuoreeltaan vähän väsymystäkö sillä oli.
No kysyy siinä haastattelija, että eikös se nyt tuntunut kummalta, että "minähän oon lääkäri. Ei minulle osu tällaista, ei voi osua kohdalle". Tämä katsoo silmät lautasina, ja kysyy, että mitenkä niin. Ei hän osaa niin ajatella. Miksi ei minulle, kun niin monelle toisellekin?
Tuohon "miksi ei minulle" kasvaa, kun joutuu näkemään niin paljon Silti voitettu vaikeus tuntuu aina siltä kuin ei sitä olisi ollutkaan. Siksi kai on viihdyttävää seurata jotain edellisestä sodasta kertovia sarjoja, kun välillä on tämän ajan ongelmatkin tulossa ikkunan täydeltä sisälle. Se sota meni, paloi loppuun. Tämän ajan kysymykset ovat ratkeamatta. Niin itselläkin - omien potilaideni ongelmat ovat ratkeamattomia, ja muutama ystäväni näprää hirttonuoraa päivästä toiseen, ja yksi on todella tilanteessa joka kertoo, ettei tarvitse matkustaa kehitysmaihin tai sisällissodan keskelle kokeakseen sietämätöntä tuskaa.
.................................................
Ja silti! paras löytämäni vastaus taitaa kuulua sittenkin: Mikä sotku! Mitä Sinä haluaisit nyt minun tekevän? En tälle mahda mitään - en tiedä, voinko edes. Totta kyllä, minua on aina autettu, tarkoitan nyt ihmisiä pahimmassa käänteessä. SE lisää vain tuota: Mitä Sinä haluat minun tekevän - ja vie ajatukseni tuohon: "Me rakastamme Jumalaa ottamalla vastaan. Hän rakastaa meitä asettamalla meidät palvelemaan toisia.(SC) "
En taida ajatella että tuo olisi jotakin leenaperäistä ajattelua - taidan uskoa tuota Jumalan vastaukseksi, sillä onhan tässä kyselty. -Kun muuan innokas, kärsimystä kauhisteleva pappi tahtoi ehdottomasti nyt semmoisen tiplun kuin parantaa rukouksella minut, totesi perhe kuivasti, että jos se auttaiusi niin olisit ollut terve niin pitkään kuin sairaskin, eli - no, useampia kymmeniä vuosia jo.
Mutta sitä pidän kyllä itseruoskintana, jos joku muuttaa hevonkuusenperälle 16 neliön yksiöön ja antaa kaiken toisille - on tosin skeemamunkkeja, joille se on sopinut elintavaksi, mutta on syytä tiedustella itseltään, onko tuo minun kutsumukseni... ei taatusti minun ainakaan, munkkiudesta puuttuu jo siitäkin - tai on toisin rakennettuna - tuota - tietty yksityiskohta.