Iltahartaus.

[Leena]

Päivä sanoo toiselle päivälle: Elämäni on vaeltamista'
suureen iankaikkisuuteen. Sydämeni tottukoon sinuun;
kotini ei ole tässä ajassa.  (Teerstegen)



Vinoon painuu säteet pävän
ja kuusikko tummenee,
Metsässä tuolla puolen aidan
enää vain rastas viheltelee.

Pois on mennyt päivänpaiste,
pihan kuutamo valaisee
hiljaa on metsä, hiljaa taivas
uninen lintu vaikenee

Kun aika leikit on lopettaa
sinun luoksesi Jeesus, tulla saa
ja muistaa, luottaa, rakastaa
sinun luonasi rauhan saa

[Pena]

Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin. Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi. Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi. Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan. Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet. Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet perustanut ne iäti pysyviksi.

Suo lepo maatessan';
Pois rewi sielustan'
Saatanan myrkkynuolet,
Maailman turhat huolet,
Saastaiset ajatukset
Ja lihan huwitukset.

Häpeään, Herrani,
Wie wiholliseni.
Rukoilen nimes kautta:
Mua tänä yönä auta;
Mua kätke helmahasi
Ja holhoo armollasi.

Lewitä siipesi
Nyt minun päälleni.
Mua armos varjotkohon,
Ylitsen' walwokohon,
Niin että suojassasi
Mä nautin lepoasi.

[Leena]

Päivää lähempänä iankaikkisuutta, ja minun on sinne välillä ikävä. Miksi on, en yhtään ymmärrä. Otatko minut vastaan, otatko, Jumala? Minulla ei ole muuta pakopaikkaa, kuin Sinun sanomaton laupeutesi. Minulla on välillä typerä olo, kun kirjoittelen näitä, ihan kuin olisin hurskaampi kuin olenkaan. Mutta kun tämä nyt vaan on näin. Typerää tai ei.

Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.

Sä Herra aina sama oot,
ja tarjoot armoas
jos yöt ja päivät vaihdelkoot
on kaikki huostassas.

[PekkaV]

Keep on flowing, Leena!

[Leena]

Päättyy viikon askareet,
sun päiväs, Herra, koittaa.
Yli järven kirkonkellot
sunnuntaita soittaa.
 
Liitä minut itseesi
kun kuljen kohti uutta
Kasvaa anna rakkaudessa
kohti ikuisuutta.

[Riitta-mummi]

Taivaan Isä hoitaa lastaan.
Hän on Isä jokaisen.
Aamulla hän tulee vastaan,
kuulee iltarukouksen.
Hän ei muista virheitämme,
meille antoi Jeesuksen.
Hän on aina ystävämme.
Hän on Isä jokaisen.
Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä.                                                      yhä lapsellisempana mummina

VK 503:3

[Pena]

Psalmi 141
Daavidin psalmi

Herra, minä huudan sinua!
Riennä avukseni,
kuule ääneni, kun sinua huudan!
Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna,
olkoot kohotetut käteni iltauhri.

Herra, aseta vartija suulleni,
pane vartio huulteni portille.
Älä anna minun hairahtua pahaan,
jumalattomien mielettömään elämään,
veljeilemään pahantekijöiden kanssa,
nauttimaan heidän herkkujaan.
Oikein on, jos vanhurskas minua lyö.
Auta, etten torju hänen kuritustaan -
se on kuin öljyä pääni hiuksille!
Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni
jumalattomien pahuutta vastaan.
Kun heidän johtajansa syöstään jyrkänteeltä,
silloin kaikki ymmärtävät,
kuinka lempeää minun puheeni oli.
Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa,
niin olivat heidän luunsa
hajallaan tuonelan portilla.
(Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.)

Herra, minun silmäni katsovat sinuun,
sinuun minä turvaan.
Älä jätä minua suojaa vaille!
Varjele munua, että vältän jumalattomien ansat,
pahantekijöiden pyydykset.
Sotkeutukoot he itse verkkoihinsa,
minun tieni kulkekoon niiden ohi!

Jeesus kuitenkin veljeili meidän pahantekijöiden kanssa ja nautti vieraana meidän herkkujamme eikä torjunut meidän ansaitsemaamme kuritusta. Kiitos siitä!

[Pena]

Pyhäkoululehtikin tuntee Bonhoefferin:

Minussa on pimeyttä,
mutta sinun kanssasi olen täynnä valoa.
Olen yksin, mutta sinä et minua jätä.
Olen levoton,
mutta sinun kanssasi minulla on rauha,
uutta kärsivällisyyttä.
Sinun tiesi käyvät yli ymmärryksen,
mutta sinä tunnet minun tieni.

[Riitta-mummi]

VK 374.

http://evl.fi/Virsikirja.nsf/1daa04ebef55216dc2256de40033cc24/74c0743ce63f9860c2256d67002e4a23?OpenDocument

[Pena]

KÄYN NUKKUMAAN

Herra,
tule ja kätke minut suojelukseesi
yön saapuessa.
Peitä meidät armollasi,
niin kuin olet luvannut.
Sinun lupauksesi ovat
monilukuisemmat kuin taivaan tähdet.
Armosi on syvempi kuin yö.

Herra,
tulee kylmä.
Me tunnemme yössä
kuoleman henkäyksen.
Yö saapuu,
loppu tulee,
mutta myös Jeesus Kristus tulee.

Herra,
häntä me odotamme
päivin ja öin.
Aamen.

Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta, afrikkalaisia rukouksia

[maisakai]

Gud som haver barnen kär,
se till mig som liten är.
Vart jag mig i världen vänder
står min lycka i Guds händer.
Lyckan kommer, lyckan går,
du förbliver, fader vår.

[Mettiintynyt]

Gud som haver barnen kär,
se till mig som liten är.
Vart jag mig i världen vänder
står min lycka i Guds händer.
Lyckan kommer, lyckan går,
du förbliver, fader vår.

Kiitos, maisakai, tuosta hyvästä "Ystävä sä lapsien" -virren versiosta!  Se oli ennen jopa nuorisokokousten rukouksena, mutta viimeinen rivi oli siihen aikaan ehdollinen: "Den Gud älskar, lyckan får."  Siinä oli ahdistavinta, että ei tiennyt, kumpi sanoista "den" ja "Gud" oli subjekti, kumpi objekti. 

[juhani]

Subjektina se kuuluu kristinuskoon. Objektina se kuuluu... mitenkä nyt niin diplomaattisesti... saatananuskoon.

[sadetta]

Matkamies teki lähtöänsä - ajasta ikuisuuteen. Kerran oli hänkin ollut nuori, mutta nyt tunsi jo selvästi: "Ohi on sinun aikas." Vain lähtö ja tilinteko oli jäljellä elämästä. Siinä kuuli hänen perheväkensä lähtijän tuon tuosta toistavan: "Kun osaisi olla Kristuksen!" Vanha kilvoittelija tunsi osaamattomuutensa. Niissä tunnoissa hän nukkui pois.

Ja isänmaa on sen nimi, toim. Jussi Kuoppala ja Paavo Maunula, 1961

SV 100 (1963)
1.
Kohti isänmaata kulkevat
Tien kaidan matkamiehet.
He maan pääll' ovat vierahat
Ja oudot, muukalaiset.
Ei asuntoa pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
On heillä maailmassa.

2.
Vaan kotinsa he tietävät
Löytyvän taivahasta.
Yöt, päivät sinne rientävät
Turhasta maailmasta.
Tuot' isänmaata ihanaa
Matkansa aina tarkoittaa.
He sinne ikävöivät.

5
Myös monet murheet maalliset
Vaivaavat painollansa
Ja ruumiin tarpeet, puutokset
Sortavat suruillansa
Katoova maja maallinen,
Astia heikko, savinen
Myös mieltä rasittaapi.

8.
Myös sisällinen turmelus
Useimmin heitä vaivaa,
Ja luonnon vastahakoisuus
Sielulle hautaa kaivaa.
Nyt kiusaa heitä epäilys,
Toisella kertaa ylpeys,
Niin työläs heill' on taival.

[sadetta]

"Sitä, joka joutuu syvissä ahdistuksissa tuntemaan todella turmeluksensa ja syntisyytensä, josta tulee syntinen, opetetaan myös uskomaan, että Herra armahtaa häntä, että hän on Kristuksessa armahdettu ihminen. Ei tämäkään ole helppoa opittavaa sellaiselle, joka on tullut tuntemaan totuuden itsentänsä, mutta opittava se on. Niinpä, rakkaat ystävät, jotka tulitte tänne pyhäkköön rukoilemaan, uskokaa aina, että Herra auttaa ja armahtaa vielä nytkin syntisiä. Älkää antako sielujen vihollisen tukkia tietänne armoistuimelle! Ei millään! Luottakaa Jumalaan ja hänen sanomattomaan armoonsa Jeesuksessa Kristuksessa!"

Se armo on sanomaton, Väinö Malmivaara 1960 (s. 112-113)

SV 197 (1963)
1. Jo laskea sain
Mä sauvani kyynelten tiellä.
Oi,armosta vain
Soi Isäni itkuja siellä.
Hän minutkin näin
Vei vaivasta Kristuksen luokse.
Siis Herrahan päin
Vain, ystävä, aina sä juokse!

3. Nyt ylistäkäät,
Te, kulkijat vaivojen tiellä,
Ja nostakaa päät,
Te kyynelin kylväjät siellä,
Kun syntinen vaan
Saa nukkua haavoihin Herran
Ja helmasta maan
Taas herätä taivaassa kerran!