Kannattaisikin suunnata katseet itseensä. Körttiläisyyshän oli aikoinaan aivan yhtä ehdoton liike monissa asioissa. Miksi sitten ollaan näistä aatteista luovutu, onkin hyvä kysymys...
Muitakin hyviä kysymyksiä on.
- Miten liikkeen varhaiset keulahahmot (P. Ruotsalainen, N. G. Malmberg, J. Lagus ym.) suhtautuivat erilaisiin tapoihin eri elämänvaiheissaan?
- Mitä käytösnormeja ("ei punaista päälle") herännäisyydellä on ollut eri aikoina, eri alueilla ja eri sosiaaliryhmissä?
- Miten näitä normeja on valvottu ja mitä sanktioita niiden rikkomisesta on mahdollisesti seurannut (Kalistajan piiskahäät...)?
- Miten heränneiden normisto suhtautuu saman ajankohdan, alueen ja sosiaaliryhmän normistoon yleensä?
Kertokaahan, jos tiedätte tämäntyyppisiin seikkoihin liittyviä tutkimuksia.
Mt
Mitään tieteellistä tuskin löytyy, mutta muutamia ajatuksia kuitenkin.
-yksi erikoisuus oli se, että körttipuku oli talonpojan puku ja kun lapsi lähti opiskelemaan niin hän puki siviilit päälleen. Siis tässäkään ei oltu ehdottomia. Myöskään useimmat kaupunkilaiset liikkeen kannattajat ja johtohenkilöt eivät käyttäneet sitä. Punainen oli eri juttu. Se oli Kristuksen veren väri ja se ei ihmiselle sopinut.
-Kareksen kirjallisuudesta löytyy muutamia tapauksia, missä on valvottu oikein kunnolla moraalia kuten Kalistajan piiskahäät. Kun olen proselyytti (käännynnäinen) omakohtaista kokemusta on vähäisen. Heränneillä ei ole ollut seurakunnan vanhenpien neuvostaja tai muita kurinpitoelimiä. Kuri on kyllä ollut kova varsinki Etelä-Pohjanmaalla. Jaskan kertoman mukaan kun kesällä seuroissa aloitettiin virsi "vie meidät niitylle viheriälle" se oli merkki, että nuoriso kokoontui tiettyyyn paikkaan seurojen jälkeen.
-istuin aikoinaan päätoimikunnassa Kareksen ja Malmivaaran aikaan eikä siellä aikanani moralisoitu yhtä tapausta lukuunottamatta, mutta silloin oli kyse "isänmaan asiasta"
-toinen todella erikoisuus tällä liikkeellä on se, että menneisyyden virheistä on osattu oppia. Isien palvonta on maltillista ja heitä lainataan kohtuullisesti ja valikoidusti ei ehdottomasti.
-virheet menneisyydessä tunnustetaan tai vaietaan kuoliaaksi.
- Nilsiän körtit omasivat kellokaan eli seurapuhujan, joka valittiin johtavien henkilöiden toimesta ja jolle vastuun merkiksi annettiin kaappikello. Toistaiseksi viimeinen tällainen on Toivo Tolppanen, joka haettiin Kaavilta Nilsiään. Seurapuhujaa autettiin talkoilla talon töissä, että hänellä oli aikaa kulkea puhujamatkoilla. Tolppanen siirtyi aikanaan Herättäjän palkkalistalle Emil Korkalaisen jäätyä eläkkeelle seurapuhujan paikalta. (Emil on etäisempää sukua Samulille ja Simolle) Oli onnellinen sattuma, että Tolppasen tupaantuliaisseurat olivat samassa viikonvaihteessa kuin historian ensimmäinen nuorisokokous oli Aholansaaressa ja näin pääsimme sinne mukaan. Myös Jaakko Haavio oli paikalla.
