En näe taidetta pelkkänä mukavana puuhasteluna ja itsetoteutuksena, vaan uskon, että taiteella on paikkansa yhteiskunnan kriitikkona ja peilinä. Siksi avoin ja itsekriittinen yhteiskunta saisi mielestäni ojentaa ruokkivan kätensä terävähampaisille taiteilijoilleen, kuten tekeekin. Nykyihmisen erottaa edeltäjistään nimenomaan kyky tehdä taidetta, pukea symboleiksi kokemuksensa elämästä, kuolemasta ja merkityksistä. On luovuttamattoman tärkeää, että tätä symbolista itseilmaisua opetetaan kouluissa (eri muodoissaan), jotta ihmiset oppisivat tutkimaan itseään ja havainnoimaan maailmaa sen avulla. Muuten menee vallan mekanistiseksi elämä.
Käsityötaide on enemmän käyttökamaa kuin "puhdas taide", joten siltä voinee odottaa jonkinlaista kuluttajaystävällisyyttä ja "tuottavuutta". Yhdellä design-firmalla oli hieno slogan (siteeraan ulkomuistista):
Don't do anything unless it's necessary and useful - if it is necessary and useful, don't hesitate to make it beautiful.
Mutta taide, joka haluaa sanoa jotakin, ei välttämättä ole miellyttävää. Viihde on miellyttävää ja sille on oma paikkansa. Väitän, että hankalaakin taidetta tarvitaan.