Kattelin ton Raja 1918.
Oli hyvä suomalaiseksi leffaksi.
Mietin kauan vuokraanko vai en, kun suomalaiset pätkät yleensä on aika outoja ja huonoja.
Tää oli hyvä ja Suomen historiasta varmaankin realistisenkuvan antava.
Vaikkakin sellasta romanttista hömppää oli tungettu sekaan.
Kommenteja pliis.Muilta. :lol:
Kaikki eivät tykkää tämän asian koskettelusta, mutta näin leffan kansalais-/vapaus-/luokka-/sisällissodan jälkeisestä valkoisten terrorista/rajankäynnistä Venäjän rajalla. Lauri Törhösen Raja1918 kuvasi sotilaan Mannerheimin käskystä suorittamaa työtä Itsenäistyneen Suomikuvan selkiyttämiseksi nuoria valtioita, Neuvostoliittoa ja Suomea, yhdistävällä sillalla, erottavalla joella.
Kaksi henkilösuhdetta, sotilaan ja neukkukomentajan sekä sotilaan ja punikin rakastetun, sotilaan sihteerin, tulivat tarinan kehittyessä kuvaamaan valtioiden ja yksilöiden etujen erillisyyttä. Sotilaan, kapteeni von Munckin, suhde molempiin oli henkilökohtainen. Hänen tehtävänsä meni kuitenkin näiden yli. Hän ihmisenä joutui taka-alalle menettäen kummankin heidän kuollessaan, komentajan entisenä suurtilallisena bolsevikin luodista, rakastettunsa punikin rakastettuna valkoisen ampumana.
Naisen tehtävä elämän synnyttäjänä ja vaalijana sotilaallisen kriisin paineissa, joissa oli valittava puolensa kahden asejoukon välillä, oli mahdoton ilman totaalista henkilökohtaista uhria. Se ja sitä edeltävän kamppailun traumoja pyssymiehet saivat kantaa lopun elämänsä. Häpeä on lievä sana kuvaamaan sotilaan ja punaisen henkisiä haavoja. Punainen vapaustaistelija nimittäin selvisi hengissä, ja hänestä tuli liikemies. Kapteeni ylennettiin majuriksi, ja he kohtasivat vuosia myöhemmin kokkareilla. Heidän yhteinen rakastettunsa oli menehtynyt rajankäynnissä, koska ei hyväksynyt tappamista ja oli auttanut hävinnyttä, ensirakkauttaan.
Uskon naisen rakkauden kapteeniin olleen myös aitoa. Kolmiodraamasta syntyikin elokuvan ydinjännite, jonka primus motorina oli yksinkertaisesti nainen elämän synnyttäjänä ja vaalijana, kuolemaa vastaan taistelevana amatsoonina.
En ole feministi enkä sovinisti, vaikka tässä paikassa ammuttaisiin. Lempivirsiäni on Totuuden henki, johda sinä meitä / etsiessämme valkeuden teitä / Työtämme ohjaa, meitä älä heitä / tietomme siunaa.
