"Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et Jumala hylkää." (Ps. 51:19)
Sydänsurun ja sydämen särkymisen välillä on suuri ero. Surra voi kuka jumalaton pakana tahansa, mutta vain Jumalan edessä seisoessaan syntinen saa särjetyn sydämen.
Hyvän esimerkin särkyneestä sydämestä ja sen vaikutuksesta ihmiseen löydämme Pietarin lankeemuksesta. Pietarin "minä-elämä" tuli esille hänen sanoissaan: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan ja kuolemaankin." Kun Pietari oli kolmesti kieltänyt Mestarinsa, hänen ja Jeesuksen katseet kohtasivat. Ja se riitti. Pietari muisti Jeesuksen sanat: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Tämän episodin jälkeen evankeliumi kertoo, että Pietari meni ulos ja itki katkerasti (Luuk. 22:33-34, 54-62). Sinä päivänä ei kuollut yksin Jeesus ja kaksi pahantekijää. Sinä päivänä kuoli Pietarissa "minä-elämä". Sinä päivänä Pietari sai särkyneen sydämen. Kaikki edellä mainittu tarvittiin, jotta Pietarista tuli se, miksi Jumala oli hänet tarkoittanut.
Jumala antaa meillekin armossaan särkyneen sydämen. Tällaisen särkymisen saa usein aikaan Jumalan meille rakkaudessaan sallimat ahdistukset, sairaudet ja synnin hätään joutumiset, muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Pentti Simojoki kirjoittaa (HK 3/2007): "Pääasia on keskeytymätön minä-sinä -suhde Kristuksen kanssa tunteista riippumatta." Onko niin, että minä-sinä -suhdetta Kristukseen ei saada vain lukeutumalla heränneisiin? Se saadaan silloin, kun Jumala antaa meille särkyneen sydämen. Herännäisyyden esiin ottama ajatus pienellä paikalla olemisesta voitaneen tulkita myös oman tilan ja oman herätysliikkeen tilan vakavaksi tutkimiseksi. Siihen ei mahtune toisten ihmisten eikä herätysliikkeiden mielivaltainen arviointi. Omassa itsessämme ja herätysliikkeessämme meillä on varmasti jo itsessään riittävästi työtä.