Kävin katsomassa. Luin pääjutut ja katsoin toimittajat. Toimituskunta näkyy olevan helluntailaisperustainen, mausteena muutama armolahjoista innostunut viidesläinen. Müistan hyvin, heillä on toisaalta painotuksena suorittaminen ja sakramenttien tilalla pelastavina tekoina nähdään tietyt omat riitit, uskoontulo ja todistaminen, toisaalta vähän tyrmäävänä vastakohtana riehakas heittäytyminen milloin mihinkin missä hengentäyteyttä luvataan ja voimakkaassa emotionaalisuudessa eletään.
Valitettavasti minun on todettava, että se on itselleni vierasta, minun on saatava koko lailla hiljaisuutta ympärilleni --- elämä on ilmankin metelöivää ja levotonta.
Toivon ettei tämä nyt mene epäasiallisena kritiikkinä. Olen vain liian pitkään asunut seudulla, jolla kristinusko on saanut tämän painotuksen, ja olen henkilökohtaisesti hyvilläni päästyäni pois. Kukin tyylillään, tuskin vierailen usein. Ei ole aikaakaan.