Ihan pakko palata tuohon sunnuntaihin. Meillä oli todellakin kirkolla tupa täynnä,
ja tuttuja sakeanaan. Harvoin oikeastaan tuntee näin läheistä yhteyttä
tavan luterilaisessa seurakunnassa.
Messun jälkeen oli kirkkoherran lähtöjuhla, hän kun siirtyy toisiin maisemiin.
Oli oikein kiinnostavaa ohjelmaa, ja viihdyimme hyvin ja vähän niiskutimmekin, kun olisi
tuo saanut vaikka jäädäkin.
Mutta sitten kävi niin kuin amerikkalaisessa elokuvassa, että siunatuksi lopuksi eräs tätihenkilö
kiiruhti mikrofonin taakse kiittämän kaikkia kaikesta mitä mieleen sattui juolahtamaan.
Kaikki olivat huuli pyöreänä.
