Täytyy vielä oikein tarkentaa, etten suinkaan "usko" kaikkien pelastumiseen siltappaa, että "haa minäpäs tiedänkin paremmin". Ennemminkin toivon näkeväni siinä kivassa elämänjälkeisessä paikassa kaikki tietämäni ihmiset, hyvät ja varsinkin pahat, kuten minut itseni. Mitään hajuahan minulla ei ole, eikä paljoa todistusaineistoakaan kyytipojaksi - tosin lohduttaudun ajatuksella, etten ole ainoa.
Sen tiedän, että aikoinaan, kristinuskon ekoina vuosisatoina, varsin moni - ellei jopa enemmistö - piti universaalia pelastumista kannatettavana ajatuksena, ja sitä helvettiä korkeintaan huhupuheena. Origeneen kaikki tuntee, ja tietää varmaan senkin, että kun hänelle syytteitä nakeltiin, ei universalismi ollut päällimmäisenä pilkan kohteena - jos minään.
No se historiasta. Ja tulevaisuudestakin. Tärkeintä kai olisi olla ihmisiksi tässä ja nytten, eikä miettiä tulevia ja muita joutavia. Kumman hassusti vain on pinnalla ajatus, että Raamattua pitää tulkita mahd. palj. raadollisesti, niin ettei mitään saa tehdä, mitenkään olla ja kaikki me ollaan lirissä. Sitten on hyvä mieli, jos voi samalla ajatella, että joo, kaikki me ollaan lirissä, paitsi mää häh häh hää...