Kirjoittaja Aihe: Kirkosta eroaminen  (Luettu 28493 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Kirkosta eroaminen
« : 14.03.09 - klo:22:59 »
Aloitanpa uuden ketjun. Selailin vanhoja, niin tämä ei oikein tuntunut sopivan mihinkään.

Tähän ketjuun saa siis pistää kaikkea kirkosta eroamiseen / kirkosta eronneisiin liittyvää asiaa.

Elikkäs mitä mieltä olette siitä, että kirkosta eronneet siunataan kirkollisesti hautaan? Asia oli esillä viime sunnuntaina Savon Sanomissa, kun esitettiin eri seurakuntien eri käytäntöjä. Ääripäät ovat nämä:

1. Lähes tulkoon samalla tavalla siunataan kuin muutkin ja omaisten valta on suurin. (Kaava on toki eri)

2. Maaningalla ei siunata kirkossa vaan haudalla, ei soiteta kirkonkelloja ja pappi ei osallistu muistotilaisuuteen.

Itse olen miettinyt asiaa paljon, kun tavallaan on kyse vapaamatkustajista. Jos vainaja on eläissään tehnyt tietoisen ratkaisun erota kirkosta, niin miksi omaiset haluavat kirkollisen siunauksen? Jos taas vainaja on halunnut kirkollisen siunauksen, niin miksi hän erosi kirkosta. Siten tuo Maaningan systeemi on ihan ymmärrettävä.

Toisaalta kuitenkin siunaus on myös omaisia varten, ja heille se voi olla tärkeää, niin ymmärrän toisenkin osapuolen kannan. Semmoistakin tapahtuu, että omaiset valehtelevat vainajan kannan / kaunistelevat sitä. Siinä on kuitenkin lehden mukaan kyse virkavallan harhaanjohtamisesta.

Aika monimutkainen juttu siis.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #1 : 15.03.09 - klo:07:53 »
Kasteessa ihminen on otettu Herran sotaväkeen... ihminen on kristitty.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8392
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #2 : 15.03.09 - klo:08:08 »
Maalaisjärjellä ajateltuna.
Ekan kerran kun menin hautajaisiin olin jo mielessäni ajatellut, että nyt sitten menemme kappelista hakemaan arkun ja sitten menemme haudalle ja laskemme sinne.

Sitten mentiinkiin välillä ensin kirkkoon ja siellä pappi piti omahyväisenä puhetta kirkkoon kuulumisesta ja muusta.
Pikkasen raivostutti se pakkopulla.

No sitten haettiin arkku ja tiputettiin monttuun ja sitten kahville ja siellä höpistiin ja naiset tietysti itkeä pillitti.
 Minusta se kirkko osuus on turha.

Ton maan käytöstä, jos kerran kirkollisvero menee jokaiselta, niin jokainen tulisi saada laittaa sinne maahan joka sinne haluaa, mutta jos joku haluaa tuhkat mereen tai pellolle tai avaruuteen niin siitä vaan.
 Ja jos joku haluaa ei luterilaisen hautaamaan ja sen kustantaa varoillaan, niin sinne sitten.
 Mutta kirkollinen hautaus ei minusta tulisi olla aina samanlainen ja pakkosaarnojen kuuleminen papilta, joka mukamas tietää vainajan elämästä jotain on teatteria.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #3 : 15.03.09 - klo:09:22 »
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
Ton maan käytöstä, jos kerran kirkollisvero menee jokaiselta.


Onko kirkkoverokäytäntö muuttunut? Mielestän kirkkoon kuuluvat ja yritykset maksavat kirkkoveroa. Mutta, että jokainen maksaisi kirkkoveroa,  niin se ei pidä paikkaansa.
Acta, non verba.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Re: Kirkosta eroaminen
« Vastaus #4 : 15.03.09 - klo:10:45 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
2. Maaningalla ei siunata kirkossa vaan haudalla, ei soiteta kirkonkelloja ja pappi ei osallistu muistotilaisuuteen.

Körttiperheessä on surua. Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.

Mt

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Re: Kirkosta eroaminen
« Vastaus #5 : 15.03.09 - klo:14:13 »
Lainaus käyttäjältä: "mt"

Körttiperheessä on surua. Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.


Noin se pitää tehdä: jos on sopimus, niin sen mukaan on hyvä toimia vaikka kovalta tuntuisikin. Omalla ajalla jos pappi lähtee on tietysti eri juttu, mutta yleensä papeillakin kuulemma riittää töitä muutenkin.

-j

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Re: Kirkosta eroaminen
« Vastaus #6 : 15.03.09 - klo:14:29 »
Lainaus käyttäjältä: "mt"
Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.


Nuoruuden radikalismi ei kuitenkaan liene syy, millä voi perustella sitä, että ihminen "kuitenkin oikeasti olisi halunnut kirkollisen siunauksen". Tuo on juuri sitä, että "me emme tiedä paikkaa emmekä hetkeä" ja minkä vuoksi meidän tulisi "valvoa", koska kuolema voi tulla milloin vain. Voihan pappi käydä vaikka jälkeenpäin kotona lohduttamssa omaisia. Silloin se suuntautuisi selkeämmin ihmisille, jotka sitä haluavat. Papin kuuluu kuitenkin olla pappi 24h vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa, niin ihminen voi pyytää kyllä aina ja milloin vain papin apua itselleen, mutta olen itse vähän skeptinen sen suhteen, jos Jumalan kieltäneelle ihmiselle kuoleman jälkeen halutaan kirkollisia seremonioita. Joissain tilanteissa se voisi mennä, mutta ei läheskään aina. Pitäisi jollain tavalla olla varma vainajan vakaumuksesta.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1565
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #7 : 15.03.09 - klo:15:10 »
Annetahan armon käyrä oikeuresta. Tuskimpa monikaan eroaa kirkosta siitä syystä, että haluaa kiältää Jumalan, vaan raha se on joka  ratkaasoo.  Moni kirkosta eronnu painii aikamoosta Jaakobin painia uskonasioossaan ja on ehkä Jumalasuhteessaan kovinkin tutkivan harras.
Tällääsiä kastijakoja minä en ainakaan pualla.

 http://www.youtube.com/watch?v=_fQNSi_VraU
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Re: Kirkosta eroaminen
« Vastaus #8 : 15.03.09 - klo:19:06 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Lainaus käyttäjältä: "mt"
Nuoruuden radikalismissa kirkosta eronnut lapsi on saanut surmansa onnettomuudessa. Haudalla surevat omaiset kutsuvat pastorin muistotilaisuuteen ja pyytävät lausumaan omaisille ja ystäville muutaman lohduttavan sanan. En tule, ei kuulunut kirkkoon, vastaa pastori ja lähtee pilkille.

Nuoruuden radikalismi ei kuitenkaan liene syy, millä voi perustella sitä, että ihminen "kuitenkin oikeasti olisi halunnut kirkollisen siunauksen". Tuo on juuri sitä, että "me emme tiedä paikkaa emmekä hetkeä" ja minkä vuoksi meidän tulisi "valvoa", koska kuolema voi tulla milloin vain. Voihan pappi käydä vaikka jälkeenpäin kotona lohduttamssa omaisia. Silloin se suuntautuisi selkeämmin ihmisille, jotka sitä haluavat.

Hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus, ja sen voi katsoa liittyvän kirkon jäsenyyteen, ainakin kirkkomme verkkosivujen mukaan: Kirkon jäsen pääsee osalliseksi kirkon toimituksista: kasteesta, konfirmaatiosta, vihkimisestä ja hautaan siunaamisesta.

Sen sijaan muistotilaisuus ei ole kirkollinen toimitus, eikä se ymmärtääkseni liity vainajan jäsenyyteen uskonnollisessa yhteisössä. Muistotilaisuus järjestetään omaisille ja läheisille, ei vainajalle. Kirkon verkkopalvelussa asiasta todetaan samansuuntaisesti: Hautaan siunaamisen jälkeen omaiset kokoontuvat muistotilaisuuteen. Sukulaisilla ja ystävillä on silloin mahdollisuus muistella vainajaa, ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta hänen kanssaan ja lohduttaa toisiaan surussa.

Maallikkona kuvittelisin, että pastoraalisen lohdutuksen tarve saattaa olla poikkeuksellisen suuri silloin, kun vainaja ei ole kuulunut kirkkoon ja kun omaisilla on uskonnollinen vakaumus.

Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Maaningalla ei siunata kirkossa vaan haudalla, ei soiteta kirkonkelloja ja pappi ei osallistu muistotilaisuuteen.

Kuulisin mielelläni teologisen perustelun sille, että kirkkoon kuulumaton vainaja siunataan hautaan haudalla, mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan jäsenyyden takia. Foorumin teologit, herätkää (siis vastaamaan, saatte toki herätä muissakin merkityksissä). Perustelun voi esittää, vaikka itse olisi toista mieltä.

Mt

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #9 : 15.03.09 - klo:20:18 »
Itsekin mietin tuota, että miksi voidaan haudalla siunata. Haudallahan se siunaus on perinteisesti tehtykin vielä muutama vuosikymmen sitten. Oma mummoni siunattiin vielä v. 2002 haudalla, minkä jälkeen omaiset peittivät haudan. Ukki oli vuonna 1958 siunattu haudalla, niin ajateltiin, että miksei sitten mummokin. Kirkko oli tuona vuonna remontissa, niin siunaus olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä naapuriseurakunnan kirkossa tai leirikeskuksessa, niin sikälikin haudalla siunaus oli luontevaa. Tuona vuonna huomattava osa meidän seurakunnan vainajista siunattiin haudalla.

Mutta, kuten mt sanoikin, jos on teologeja foorumilla, niin olisi kiva kuulla asiaan teologinen kanta. Onko se joku, että ei tuoda kirkkorakennukseen kirkosta eronnutta vai mikä se on?
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #10 : 15.03.09 - klo:20:57 »
Lainaus käyttäjältä: "mt"
Kuulisin mielelläni teologisen perustelun sille, että kirkkoon kuulumaton vainaja siunataan hautaan haudalla, mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan jäsenyyden takia.

Täsmennän vielä: olennainen kysymys on, siunataanko vai ei, ei niinkään se, siunataanko kirkossa vai haudalla. Vaikka toki olisi kiinnostavaa kuulla myös teologinen perustelu tuohon paikkakysymykseen.

Eli teologinen haaste kokonaisuudessaan: Miksi kirkkoon kuulumaton vainaja voidaan siunata hautaan (haudalla tai muualla), mutta pappi ei voi osallistua muistotilaisuuteen vainajan puuttuvan kirkon jäsenyyden takia?

Oikein rapina kuuluu, kun foorumin pastorit, rovastit ja teologian opiskelijat plaraavat Raamattua, tunnustuskirjoja, kirkkojärjestystä ja kirkollisten toimitusten kirjaa. Jelppaan vähän: kirkkojärjestys 2:23 toteaa:

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

Muistotilaisuudesta ei ole mainintaa, mutta KJ:n 4. luvun 1 § toteaa: Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille.

Mt

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #11 : 19.03.09 - klo:16:06 »
Meidän perheessä oltiin aikoinaan sitä mieltä, että hautaan siunataan riippumatta siitä, onko ollut kirkon jäsen vai ei, jos sitä vainaja tai omaiset ovat halunneet.

Ei pidä katso sen perään, minkälainen ihminen oli eläessään ja mihin kuului vaan ihminen pitää siunata haudan lepoon. Ei ihmisen pidä erotella ihmisiä. Kaikki on kuitenkin kiinni Jumalasta. Kirkko on tässä asiassa ihan turhaan ärhennellyt.
Acta, non verba.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #12 : 19.03.09 - klo:22:11 »
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #13 : 20.03.09 - klo:11:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.


Jos vainaja vastustaa, mutta omaiset ovat siunaamisen puolella, vainaja voittaa. 8)

Jos vainaja haluaa siunauksen, mutta omaiset vastustavat, vainaja voittaa. 8)

Jos vainaja ja omaiset haluavat siunauksen, kaikki voittavat. :D

Jos vainaja vastustaa, ja omaiset vastustavat, ei siunata. :(
Acta, non verba.

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Kirkosta eroaminen
« Vastaus #14 : 20.03.09 - klo:16:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Lainaus käyttäjältä: "Johannes"
Siunaus on ihan ok, jos ollaan täysin varmoja siitä, että vainaja ei ole vastustanut sitä. Kuitenkin se on väärin, että vain omaisten vuoksi siunataan kirkollisesti.


Jos vainaja vastustaa, mutta omaiset ovat siunaamisen puolella, vainaja voittaa. 8)

Jos vainaja haluaa siunauksen, mutta omaiset vastustavat, vainaja voittaa. 8)

Jos vainaja ja omaiset haluavat siunauksen, kaikki voittavat. :D

Jos vainaja vastustaa, ja omaiset vastustavat, ei siunata. :(


Siinähän se tuli tiivistettynä!  :) Sitten kun vain tiedetään vainajan kanta, niin homma on selvä kuin pullo pirtua.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."