Keskustelu > Raamattupiirit

Raamattupiiri, Psalmit 51-60

<< < (2/3) > >>

vn:
Psalmeja selasin, luvusta 51 väsyneenä illan päätteeksi nämä jakeet:

12. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
13. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
14. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

karjalaisenkyösti:
Psalmi 52.
On hienoa, että monissa psalmeissa kerrotaan, että missä asia/tapahtumayhteydessä ne ovat syntyneet. Näin saamme jonkinlaista tekstin tulkintaakin auttavaa taustaa psalmeille.
Tämä psalmi on eräs näistä psalmeista.

"Jumalan armo pysyy alati." ja " minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti".  Nämä jotenkin tuntuvat tärkeältä ja hyvältä, vaan en oikein saa siihen otetta ja ei tuota asiaa psalmissa tarkemmin selitetäkään.

Tämä sopii myös omalle kohdallemme luettavaksi:
"Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä."
ja tämä
"Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta."

Psalmissa puhutaan myös jonkinlaisesta pelosta, luultavasti kyseessä on jonkinlainen Jumalan pelko, joka käsitteenä ei kuulu nykyaikaan, ei kirkoissa eikä niiden ulkopuolella.


"Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli."
Eikös vain ole niin, että joku väkivaltaviihdettä syytävä sarja kiinnostaa Jumalan sanaa enemmän?
Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, vaan ennemminkin elämän realismia. Jonas Lagusmaisesti voisi sanoa, että ei siitä pidä olla huolissaan. Siitä pitää olla huolissaan, jos tämän keskellä ei huuda avukseen Herraa.

karjalaisenkyösti:
Psalmi 53.


Vertaapa psalmia 53 ja 14, ne ovat melkein samanlaiset.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ps.53.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ps.14.html

karjalaisenkyösti:
Psalmi 54.

"Jumala, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun suuni sanat."

Ilman Daavidin kokemia kärsimyksiä olisi moni rukous jäänyt rukoilematta ja näinollen moni psalmi jäänyt kirjoittamatta.



Psalmi 55.
jakeet 13-15: muistelen jossain, että oli tämä tai vastaavan oloinen kohta, jossa nähtiin välähdys Jeesuksesta ja Juudaksesta, joka Jeesuksen kavalsi.
Pahimmalta se tuntuukin, kun omat koirat purevat.

"Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni."
Kärsimys johtaa ihmistä siihen lakkaamattomaan rukoukseen, josta Paavalikin puhui.
Mitä sanoja lie Daavid käyttänyt. Voisin kuvitella, että suuria ajatusponnistuksia vaativia rukouksia ei tuskassa jaksa rukoilla.
Ehkä hän on toistellut toistelemastaan päästyään rukousta "Jumala auta" ja siinä välissä pyrkinyt sanoittamaan tuskaansa ja näin on syntynyt monta psalmia.  En tiedä, arvailen.

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen"
Huolenpito ei välttämättä ole sitä, että selviän kaikista onnettomuuksista ja että eläisin pitkään. Voi toki joidenkin kohdalla  olla sitäkin.
Ei Daavidkaan päässyt kärsimystä pakoon. Huolenpitoon voi kuulua, että tulee kärsimyksiä enemmän, kuin jos en turvaisi Herraan.
Lähden siitä, että tuo huolenpito ensisijaisesti liittyy kokonaiskuvaan, eli siihen, että kaikista esteiltä tuntuvista asioista Jumalan lapsi pääsee perille kuolemansa jälkeen. En sitä tietenkään halua kieltää, että kyllä tähän liitty sellainenkin asia, että tuskien keskellä Jumalan lapsi saa rukoilla ihmiselle luonteenomaista rukousta  "tapahtukoon minun tahtoni". Tässä psalmissa Daavidin ongelma otaisi olla puhtaasti maallinen ja hän teki oikein, kun kääntyi asian kanssa Jumalan puoleen.  Kuitenkin on niin, että ylivoimaisesti suurin osa maallisista kärsimyksistä ja vaivoista ovat sellaisia, joista Jumala päästää ihmisen vapaaksi: ne tulevat ja menevät.

karjalaisenkyösti:
Psalmi 56:
"Kaiken aikaa he vääristelevät sanojani"

Tämän huomaan olevan meille ihmisille varsin luontevaa. Puoli tiedostamattomasti tai jop tiedostamattomasti sitä harrastamme. Tämä asuu meissä syvällä. Ei tarvitse, kuin yrittää tutkia itseään, kuunnella poliitikkojen ja tavallisten ihmisten puheita tai surffailla keskustelufoorumeilla, niin tämä näkyy olevan arkipäivää.

"Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun."

Väitän, että on varsin vaikeaa turvata Jumalaan ilman kärsimystä, koriin tuntuvaa puutteellisuutta ja ongelmaa.
En tiedä, onko se täysin mahdotonta, mutta vaikeaa se taitaa kuitenkin olla.
Kärsimys helpottaa ja auttaa tässä asiassa.

"Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa."
Jumalan sana voi on arvossa arvaamattomassa kärsimysten keskellä, varsinkin, jos sitä on painanut mieleensä hyvinä päivinä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu