Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 13.12.19 - klo:17:24
-
Suomeksi kait vanheneminen?
En tiedä mistä tulee sanonta, et kun vanhenemme, niin alamme ymmärtää enempi ja viisastumme.
Ehkä olen sitten poikkeus, kun tuun vaan tyhmemmäksi ja unohtelen asioita ja en osaa ottaa muuta kuin rakkaudellisesti, kun toiset huolehtii ties mistä.
Pitäis kai itsekkin alkaa stressaa ja huolehtia, mutta oon niin kauan jo elänyt, että kun minunkin työmiehet valittaa milloin mistäkin, niin tunnen vaan suurta sympatiaa ja en ala oleen neuvomassa.
Äh jotain järkevääkin piti aiheesta kirjoittaa.
Pooh tää ikääntyminen...niin joo
Kuuntelin tän biisin
https://www.youtube.com/watch?v=1XSvsFgvWr0
Mun lemppis.
Siinä on joku tajunnan räjähdys.
Ei sitä oikein kukaan tajua.
Lontoossa kun laitoin tuhannen humalassa yhdessä taksissa, jossa sai itte valita kyyti musaa tän, niin kuski sanoi, et toi kundo on laittanut koko maailman tohon biisiin.
Sisällyttäen kait oikee sana ord.
No men varmaan se on niin, että kun vanhaksi tulee, niin jutut menee tollaiseksi oudoiksi ja niitä ei oikein kukaan tojua, kuten Kirgekaard ja Lutherit vanhempana ja muut.
Sitten tulee jotain filosofia ja ne selittää mitä Sören tarkoitti.
Miten tää ilmaisu ja vanhuus muilla?
Mä oon kun politiikko.
Loppuun joku relevantti kysymys, kun se pitää laittaa??
Tää texti on just tätä vanhuksen höpinää.
-
En ole huomannut kirjoittaessani ilmaisun suhteen juuri muutosta, ainostaan olen alkanut väistellä tiettyjä keskusteluja. Se on sitä vanhuudenviisautta, kai.
Suullista ilmaisua en juuri tarvitse juuri muiden kuin lähimpien ihmisteni kanssa, ja heistäkin puoliso ei juuri puhu, joten minäkin olen melko hiljaa.
Sitten kun saan mieluista juttuseuraa, kyllä kieli laulaa.
Unonhtelu on yleistä, etenkin uusien nimien kohdalla, ja jos nopeasti pitää tietää tuttukin vanha nimi, se jumittaa jonkin aikaa. Tulee sitten kun ei yritäkään.
Vanhuudessa on vaivansa, mutta myös hienot juttunsa.
Sairastelu on ikävää, etenkin kivut.
Jälkikasvun, ja ystävien rakkaus on aitoa ja seen saa sellaisena ottaa.
Valittelu ja selittely on turhaa, ja ikävääkin. Siihen syyllistymme useimmat. Se ei ole synti, mutta jotkut tuomitsevat sen aika tylysti.
Tylytyksistä ei kannata pillastua. Hänellä joka on ilkeä on itsellä vaikeampaa kuin kohteella.
Lapsenlapsenlastani kiusasi koulussa maahanmuuttaja. Se on ainakin minulle selvää miksi. Asia on nyt kunnossa ja opettajakin on tehnyt sen mikä on hänen tehtävä.
Nämä huomiot ovat vanhan ihmisen elämänrikkautta. Kun ei itse enää mene'pää kolmantena jalkana' voi seurata hiljaa miten muut menettelevät.
Älä höperehdi Viisveisaaja, sä oot vielä ihan stydi kundi. Leikkauksen jälkeen toivottavasti parempi kuin ennen sitä. :018
:114:
R-m -joulumuori
-
Rituskaja on ihana <3
Pooh, ollaanhan me outoja ja meidän jutut ei niin lukiolaisten suurennuslasien tarkastelujen läpi mene, ehkä opettaja penan menee.
-
Meidän jutut ei niin lukiolaisten suurennuslasien tarkastelujen läpi mene, ehkä opettaja penan menee.
En minä näitä yleensä suurennuslasilla tarkastele. Joskus joku laukaisee herkullisen murun, johon pitää tarkemmin perehtyä. :icon_eek:
-
Anteeksi jos hyppään aiheesta kolmanteen ja jalkakyykkyä eteenpäin, niin. himpe kun pitkä lause, niin et
Riittaaa, unohtu taas,
Tää vanhemmuus.
Töissäni onneksi voi visualisoida ja pistää muistitekniikoilla kartalle ajatukset, kuten teki Da Vincy ja jokunen muu.
Olispa malla kirjoittelemassa. Mulla oli sydämen yhteys hänen kanssaan kirjoittelussa
No en tiedä, mutta tän laulun sanat.
Voit nukkua ja kitarani vaikeroi, vaikeroi ja niin jotain.
Uneksimme uneksimme,
Joka sanoi niin ja niin.
Maailma menee ja kitarani vaikeroi.
Ja sitten sitä beatlesin huuhaata,. Paljon.
Hieno biisi.
Jotenkin ufo oli kun George teki ton biisin intiassa.
Oli fiiliksiä
https://www.youtube.com/watch?v=oDs2Bkq6UU4&list=RDoDs2Bkq6UU4&start_radio=1&t=8
-
Kiitos, Femsangere! Siellähän oli Ringo-setäkin pannujensa takana! :023:
-
Paljot muistot on ihan parasta. :)
-
Kyllä tää aika kalkkista on tää ajatuskulku nykyään.
Huomaan että fundeeraan monesti mitä kun toikin jo haudan partaalla, et sit kun tippuu pois.
No 1944, riitta mummin hautajaisissa varmaan jengi siteeraa heidän viisaita ajatuksiaa ja, että hän jakoi sitä ja tätä silloin ja tällöin.
Pena ojensi opettavaisesti ja jakoi ehtymätöntä aarrearkkuansa josta nousi ties mitä.
Ja viisveisaajan hautajaisissa kaikki on humalassa ja vitsailee minkä ehtii.
No ja leena, seppos, annika, vn ja kaikki niin aivan siistii jengiä täällä on skrivaillut.
Muut mainitsemattomat päälle.
Kun ajattelee niitä menneitä körttejä, kuten Paavo, Aku, Malmivaarat ja muut, niin nekin on olleet kansanihmisiä, kun on jaelleet viisauksiaan.
Sen ajan tyyliin ja se oli silloin, mutta nykykörtteien viisauksia en lukisi sen erilaisemmiksi, vaikka te ette ole seuroissa jakamassa juttuja.
Enemmän olen huolissani körttipapeista, kun on hiljaa ja ei näy missään sosmediassa ei muualla sanomassa mitään.
Ehkä ne on leipäpappeja, kun on saanut ammatin ja sitä hoitaa, mutta ei koe kutsumusta pitää ääntä heikon tai edes teologisten asioiden saralta, vaan on jossain piruntorjuntabunkkerissa pitämässä sunnuntaisen messunsa?
Vanhana näkee asiat erilailla.
-
Enemmän olen huolissani körttipapeista, kun on hiljaa ja ei näy missään sosmediassa ei muualla sanomassa mitään.
Ehkä ne on leipäpappeja, kun on saanut ammatin ja sitä hoitaa, mutta ei koe kutsumusta pitää ääntä heikon tai edes teologisten asioiden saralta, vaan on jossain piruntorjuntabunkkerissa pitämässä sunnuntaisen messunsa?
Heinimäen Jaakko on kuitenkin ahkerasti mukana somessa omasta Karkki ja Kuponki -viestipajastansa käsin.
-
Heinimäen Jaakko on kuitenkin ahkerasti mukana somessa omasta Karkki ja Kuponki -viestipajastansa käsin.
Pääsempäs näpäyttään tätä opettajaa evp, kun mua aina yhteenväliin neuvvoi, eiku se on noin, ei noin.
Siis se on Kirkko ja kaupunki.
Ei karkki ja kupongi.
Toivoisin körttipappien ottavan mallia kyseisestä körttipapista.
Just noin ja tännekkin foorumiin sekaan.
-
Siis se on Kirkko ja kaupunki.
Ei karkki ja kupongi.
Mukavaa, kun ilman kuponkia tarjoilemani karkki maistui!
-
Ikäänkuin ikääntymisen tiliin varmaan menee, kun piti tovi tuota Penan Femsångare / Femsangere -nimitystä miettiä ennen kuin aukesi :eusa_angel:
-
Ihanaa jotta meissä ikääntyneissä huumori jaksaa kukkia. Muut asiat alkavat olla jo jaksamattomia, kuten ainakin omalla kohdalla on käynyt.
Musiikkia ja suvun nuorimmaisia jaksan kuunnella. Jaksan nauraa tilannekomiikalle ja
Spede-pläjäyksille, useimmille.
Googlailenkin yhä, mutta paljon vähemmän. Runoja en ole koskaan oikeastaan tarkoituksella kirjoittanut, mutta lukenut olen. Tosin niitäkin enemmän historiaa ja dekkareita. Viimemainituista olen jo luopunut, sielu vierastaa niistä useimmista huokuvaa pahuutta.
Sitä lajia tunkee joka tuutista jonka aukaisee. Siihen tarvitsen paljon rukousta, en omiin tarpeisiini, maailman lisääntyvään ahdistukseen ja lasten hätään.
Näin se on: Kun olet nuori menet minne haluat. Kun olet tullut vanhaksi, menet useimmiten lääkäriin, apteekkiin ja ruokakauppaan.
Jos hiljenen foorumilla en ole välttämättä vielä kuollut. Toimin niin kuin minua ohjataan ja johdatetaan.
Rakkaudella R-m :049:
p.s. Päivän virsi ja Iltahartaus saakoon uuden toimittajan.
-
Voimia rakas R-M.
Niin se on, kun vanhaksi tulee, niin se mikä on vajaavaista, siis toisarvoista vähenee ja nauru ja lasten ilo ja muu tärkeämpi korostuu.
-
Tänään töistä tullessa taas mietin, miten vanha oikeastaan ole. Nuorena sitä piti kuuskymppisiä ihan ikäloppuina. :003: Nyt oma ikä ei tunnu missään. Kuitenkin huomaan, että olen elänyt aikaa, jossa Helsinkiläisinäkin meillä oli ulkovessa ja sisään tuli vain kylmä vesi. Huoneita lämmitettiin pystyuuneilla. Silloin ei vielä tiedetty tietokonesita, joka on nyt pääasiallinen työkaluni töissä. Meillä ei ollut puhelinta. Nyt pulelimessa on tietokone ja kamera mukana.
Harppaus lapsuudesta tähän päivään on ollut melkoinen.
Toinen seikka, mikä on suuresti muuttunut lapsuus ja nuoruusvuosista on kuolema ja hautajaiset. Kaupunkiympäristössä ja suppeaan sukuun kuuluneena, en ennen aikuistumista ollut käynyt kuin isoisäni hautajaisissa. Muistan, että kerrostalosta yksi naapurin mies kuoli, mutta ei siellä ollut tapana kutsua naapureita hautajaisiin, kun ei oltu läheisiä. Aikuisena tänne maalle muutettuani ja avioiduttuani, alkoi hautajaisissa rappaaminen. Täällä ennen kaikki naapurit ja kyläläiset kävivät hautajaisissa. Minäkin kävin monen minulle lähes tuntemattoman hautajaisissa, kun sinne menin puolisoni mukana.
Nykyisin täälläkin on hautajaiset pienentyneet. Harvoin on lehtikutsua. Koolla vain suku ja läheisimmät ystävät. Nyt vastaavasti työni puolesta tapaan lähes kaikki omaiset. Nyt alkaa paikkakunnalla olla jo niin paljon tuttuja, että heitä kuolee tämän tästä.
Työni vuoksi pysyn koko ajan tietoisena siitä, että kuolema voi sattua kohdalle ihan milloin vain, olitpa tällä hetkellä sairas tai terve.
Niinpä on hyvin kahtajakoiset tunnelmat. Tunnen olevani vanha, mutta toisaalta en pidä iteseäni kuin keski-ikäisenä, joskus jopa lapsellisena. :003: :023: :039:
-
Mitä kaikki ihmiset tekevätkään samanaikaisesti - niin nuoret kuin vanhatkin, niin elävät kuin kuolleetkin?
Fakta:
- Vanhenevat.
-
Vanheneminen ja herkistyminen kulkevat käsikädessä. Ymmärryksen lisääntyminen kiteytyy, ainakin asianomaisella oleellisempiin asioihin, kuten esimerkiksi kuolemaan, lopullisuuteen. Poismenon aika tulee lähemmäksi ja läheisemmäksi. Mielessä syntyy taju tärkeimpiin - suurimpana - rakkauteen sen eri ilmentymissä; ja vain Rakkauteen, luopumisen vaikeuteen, tuskaan, kuoleman pelkoon, suureen tuntemattomaan. Se tuntuu ajatuksena joskus kiinnostavaltakin. Se on myös täydellistä lepoa, kärsimyksen loppumista, kaiken loppumista.
Katso, uudeksi minä teen kaiken. Perheessä yhden poistuminen muuttaa ja uudistaa dynamiikan jäsenten suhteissa.
-
Vanhentuessamme emme tule paremmiksi emmekä huonommiksi vaan entistä enemmän itsemme kaltaisiksi.
Tätini kertoman mukaan Valittujen palojen Punnittua puhetta -sivun viisaus.
-
Vanhentuessamme emme tule paremmiksi emmekä huonommiksi vaan entistä enemmän itsemme kaltaisiksi.
Tätini kertoman mukaan Valittujen palojen Punnittua puhetta -sivun viisaus.
Niinpä.
Olen pohtinut tuota siltä kannalta, että rohkenenko olla oma itseni, vai yritänkö olla jotain sellaista, mitä oletan minulta muiden odottavan.
Olen yrittänyt aikuisena kasvaa pois muiden miellyttämisestä ja elämän suorittamisesta, oman elämän elämiseen. Olen mielestäni jo hyvällä matkalla siihen suuntaan. Vielä vajavaisena, mutta matkalla.
Tiiti antoi minulle joululahjaksi Anna Taipaleen Sydänjuttu, Löydä itsesi lempeästi. Se on tehtäväkirja, jossa on pohdinnan aiheita ja kysymyksiä pohdinnan pohjaksi. Totesin Tiitille, että minun pitänee ensin lukea se kirja läpi ja käydä vasta sitten täyttämään, sillä minulla ei ole vielä vastauksia noihin kysymyksiin.
-
Jos vanhenee liian nopeasti, niin pitää sitten näytellä nuorempaansa. :003: :018: