Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 08.12.08 - klo:11:11
-
Herännäisyydessä on ollut kahdensadan vuoden aikana mitä ilmeisimmin riittävän kyvykkäitä johtajia ja aivan tarpeeksi muuta oivaltavaa väkeä. Liike on mennyt eteenpäin joko vauhdikkaasti tai hissukseen, mutta mennyt kuitenkin. Herännäisyydessä on usein ollut jännää koostetta ikiaikaisesta muuttumattomuudesta ja kulloisenkin ajan asioista.
Seuroissa voidaan joskus näennäisesti kuunnella hiljaa, mutta harvoin passiivisesti. Kansan keskuudesta(kin) tarkoin valitut virret ovat vieneet seuroja eteenpäin, ne ovat nostaneet energiaa ja ymmärrystä puhujallakin, etenkin kun puhujalla on ollut sopivasti esillä paitsi matkalla mietittyä, myös spontaania puhetta esillä olleesta hetkestä.
"Virret" toimivat myös tällä foorumilla. Täälläkin voidaan tarvittaessa veisata päälle; esimerkiksi silloin kun kirjoittaja puhuu liiaksi omaa, tai ei puhu lainkaan omaa. Riittävän moni meistä foorumisteista havaitsee kyllä milloin ihmisen oma ääni muuttuu yllättävästi suuntaan tai toiseen.
Tällä foorumilla on mielestäni tosi mielenkiintoista keskustella herännäisyyden eri ilmenemismuodoista. On ollut herättäjäjuhlia, isoja seuroja, kahdenkeskisiä keskusteluja ja tätä sähköistä foorumia; on ollut paljon erilaisia tilanteita, hämmentynyttä kyselyä tai riittävän varmaa puhetta. On oltu vahvoja valtakunnallisesti(kin) tai sitten kituutettu pienellä liekillä. Mutta kumminkin -ajatelkaa - koko ajan herännäisyydessä on kulkenut kestoisa juonne, punai... hups!, tummanharmaa lanka.
:wink:
-
Tähän Kalistajan avaukseen olen odotellut teiltä viisaammilta kommenttia.
Rivien välistä olen katsellut sitä punaista lankaa. Kysymys on mielestäni herännäisyydestä ja sen tulevaisuudesta.
" Kuinka kuinka uskallamme, käydä tästä eteenpäin "
-
Mennään eteenpäin niin, kuin meitä kuletetaan.
-
Mato kuohkeuttaa maan, ja lähenee salaista, etten sanoisi salattua!
-
Eleniuksen Jaakko joskus sanoi, että tämä on tosi huono liike. Niin huono, ettei se ole osannut edes jakautua.
Espoon herättäjäjuhlien alla törmäsin siihen, että monet toimittajat kyselivät minultakin, että mitä herännäisyydesä ajatellaan siitä ja siitä asiasta. Huomasin, että oli vaikea vastata näihin kysymyksiin, sillä meillä ei ole monestakaan asiasta yhtä yhtenäistä koko liikkeen näkemystä.
Kun sanoin, että herättäjäjuhlille kokoontuu niin naispappeuden kannattajia kuin vastustajia ja toivotin tervetulleeksi kaikki niin konservatiivit kuin liberaalit, niin sain kuulla erään toisen herätysliikkeen lehden toimittajalta, että tässä on ristiriita. "Ethän sä voi sanoo noin!"
Mutta minkäs teet, kun kokemus liikkeestä on tämä: Samaa Siionia veisaavat ja samaa seurapenkkiä kuluttavat nuoret ja vanhat, savolaiset viäräleuat ja jäyhät pohjalaiset, maakuntien väki ja metropolien kansa, varsin tiukat konservatiivit ja ultraliberaalit, naispapit ja naispappeuden vastustajat, "perinteiset" perheet ja sateenkaarikansa. Samat virret, sama sanoma ja yhteinen ikävä.
Se näkyy tällä foorumillakin. Kiitos siitä teille, jotka jaksatte tänne aktiivisesti kirjoittaa.
Kunpa Herra johdattaisi tähän suuntaan jatkossakin: että pysyisimme niin huonona, ettemme osaa edes jakautua.
-
Onhan se jakautunt aikatavalla: Ikikörtit - Vanhanajankörtit - Nykykörtit.
(anteliaatkörtit - pihikörtit ) :D
-
Leimakirves on tosin heilunut, mutta harvennushakkuu on jäänyt tekemättä.
-
Jos- ja toivottavasti kun - tuo ikiaikaisen ja ikiviisaan menninkäisen oloinen Kotkan Parta-herra, tuo tyyliniekka Pena, kirjoittaa joskus aforismikokoelman, ostan kokoelmakirjaa useita kappaleita, läheisilleni, tutuilleni ja itselleni. Pena panee nätisti nippuun vaikkapa viidensadan "laatikon" liki kaikkialle rönsyilevän ketjun.
-
Nipun voi sitten kesällä uittaa Kymijokea pitkin Kotkaan sahattavaksi ja laivattavaksi suureen maailmaan. Todellisuus ei ehkä ole noin romanttinen; sellulla ja paperillakin menee melko huonosti.
-
Leimakirves on tosin heilunut, mutta harvennushakkuu on jäänyt tekemättä.
Niinhän se tosin on , kun on tämä lama-aika ja
" Harvennuskoneet " käyvät tyhjäkäyntiä 8)
-
Kyllä te olette... Nyt myös jUHOMA4 irrottelee sydämensä kyllyydestä. Mihin tässä viedä joudutaan... :lol: :D :D
-
Lopetetaan tämä lamakausi ja aloitetaan
" Anteliaankörtin " kausi :roll: :lol:
-
Anteliaankörtin... Eli rahat ja henki! Vahvistusta kummallakin mainitulla alueella!?
-
Herännäisyydessä on ollut kahdensadan vuoden aikana mitä ilmeisimmin riittävän kyvykkäitä johtajia ja aivan tarpeeksi muuta oivaltavaa väkeä. Liike on mennyt eteenpäin joko vauhdikkaasti tai hissukseen, mutta mennyt kuitenkin. Herännäisyydessä on usein ollut jännää koostetta ikiaikaisesta muuttumattomuudesta ja kulloisenkin ajan asioista.
Seuroissa voidaan joskus näennäisesti kuunnella hiljaa, mutta harvoin passiivisesti. Kansan keskuudesta(kin) tarkoin valitut virret ovat vieneet seuroja eteenpäin, ne ovat nostaneet energiaa ja ymmärrystä puhujallakin, etenkin kun puhujalla on ollut sopivasti esillä paitsi matkalla mietittyä, myös spontaania puhetta esillä olleesta hetkestä.
"Virret" toimivat myös tällä foorumilla. Täälläkin voidaan tarvittaessa veisata päälle; esimerkiksi silloin kun kirjoittaja puhuu liiaksi omaa, tai ei puhu lainkaan omaa. Riittävän moni meistä foorumisteista havaitsee kyllä milloin ihmisen oma ääni muuttuu yllättävästi suuntaan tai toiseen.
Tällä foorumilla on mielestäni tosi mielenkiintoista keskustella herännäisyyden eri ilmenemismuodoista. On ollut herättäjäjuhlia, isoja seuroja, kahdenkeskisiä keskusteluja ja tätä sähköistä foorumia; on ollut paljon erilaisia tilanteita, hämmentynyttä kyselyä tai riittävän varmaa puhetta. On oltu vahvoja valtakunnallisesti(kin) tai sitten kituutettu pienellä liekillä. Mutta kumminkin -ajatelkaa - koko ajan herännäisyydessä on kulkenut kestoisa juonne, punai... hups!, tummanharmaa lanka.
:wink:
Kaikki mitä tuossa Kalistaja kirjoittaa kuvastaa menneisyyttä , mutta antaa tukevan uskon myös tulevaisuuteen. Jo v. 1701 meille annettiin se ihana Wanha Wirsikirja, joka kaikui kuumissa seuratuvissa ennenvanhaan. Nyt kaikuu uudet ihanat siioninvirret yhä kuumissa seuratuvissa. Toivottavasti kestoisa juonne jatkuu.
Ennen ystävät keskustelivat niin murheistaan, kuin iloistaankin toisilleen. Niin tapahtuu tänäkin päivänä. Herättäjäjuhlille keräännyttiin ensimmäisen kerran v. 1893 Ylistaron Malkamäkeen. Toivottavasti kokoonnumme Seinäjoelle ensisuvena. Näin kestoisa juonne jatkuu.
Eräänä päivänä otin kirjahyllystä raskaan kirjan ,Perheraamatun. Sen ensimmäisellä valkoisellasivulla oli komealla käsialalla kirjoitettu lähes 60 vuotta sitten:
"Puhukaa puutteet toisillenne, kun kohtaa murheen musta yö"
Allekirjoitus: Hääpäivänänne Aino ja Kustaa Huhta
Tämä on ollut kohdalamme se kestoisa juonne.
Kalistaja on terävä kynän käyttäjä, voit korjata arviotani :!:
Hyvää Joulua ja vielä parempaa Uuttavuotta. T. juhoma
-
Kauniisti kirjoitit, jUHOMA4. Kestoisa juonne on myös tuota. Ja tietenkin sitä, että vaikka yhtä ja toista jokaisella päivissään on, niin jaksaisimme seuroihin edes toisinaan. Ja myös: suunnitelkaamme jo nyt ensi kesän herättäjäjuhlamatka, Seinäjoelle! :wink:
-
Eleniuksen Jaakko joskus sanoi, että tämä on tosi huono liike. Niin huono, ettei se ole osannut edes jakautua.
Espoon herättäjäjuhlien alla törmäsin siihen, että monet toimittajat kyselivät minultakin, että mitä herännäisyydesä ajatellaan siitä ja siitä asiasta. Huomasin, että oli vaikea vastata näihin kysymyksiin, sillä meillä ei ole monestakaan asiasta yhtä yhtenäistä koko liikkeen näkemystä.
Kun sanoin, että herättäjäjuhlille kokoontuu niin naispappeuden kannattajia kuin vastustajia ja toivotin tervetulleeksi kaikki niin konservatiivit kuin liberaalit, niin sain kuulla erään toisen herätysliikkeen lehden toimittajalta, että tässä on ristiriita. "Ethän sä voi sanoo noin!"
Mutta minkäs teet, kun kokemus liikkeestä on tämä: Samaa Siionia veisaavat ja samaa seurapenkkiä kuluttavat nuoret ja vanhat, savolaiset viäräleuat ja jäyhät pohjalaiset, maakuntien väki ja metropolien kansa, varsin tiukat konservatiivit ja ultraliberaalit, naispapit ja naispappeuden vastustajat, "perinteiset" perheet ja sateenkaarikansa. Samat virret, sama sanoma ja yhteinen ikävä.
Se näkyy tällä foorumillakin. Kiitos siitä teille, jotka jaksatte tänne aktiivisesti kirjoittaa.
Kunpa Herra johdattaisi tähän suuntaan jatkossakin: että pysyisimme niin huonona, ettemme osaa edes jakautua.
Tässä Joulunaikana, kun on aikaa ja vihdoinkin pääsi lukemaan, sattui käteeni kirja lähetyssaarnaajasta Libanonissa ja Lähi-Idässä.
Häntä kummastutti kun kristityt maroniitit muistaakseni taistelivat keskenään.
Hänelle tietysti todettiin, että nehän on vain tapakristittyjä.
Kuten vapaisiinsuuntiin Suomessa kuuluvat sanovat, jos joku tappaa esimerkiksi kouluissa, että sehän oli vain nimikristitty.Jos olisi ollut uudestisyntynyt uskova ei olisi ampunut...
No tämä läh.saarnaaja huomasi, että myös karismaattiset ja konservatiivit ja muut kristityt olivat kovasti vastaan toisiaan.
Hän mietti että kuinka sodan keskelläkin kurjassa jamassa olevat vaan jaksaa riidellä olla muuta kuin yhtä.
Pari konservatiivista naista, jotka olivat tän läh,saarnaajan kanssa karismaattisessa kokouksessa seurana käymässä totesivat ulkona, että hyvä kokous, mutta sääli että noi ei ole uudestisyntyneitä.
Toisessa paikassa taas jos ei ollut huivia, niin ei ollut uudestisyntynyt.
Suomessa on ollut vaikka millaisia yhteiskristillisiä seurakuntia, jotka on alkaneet silleen yhteiskristillisinä, mutta ajan myötä ne on muuttuneet seurakunniksi.
Itse olen tavannut, niin ortodokseja, katolilaisia, karismaatikkoja ja jokusen körtinkin, jotka ovat olleet ihan ihanasti kristillisessä uskossaan tai epävarmoina siinä.
Siksi toi yhteiskristillisyys ja ekumeenisuus mietityttää.
Kun ei mulla ole mitään sitä vastaan, jos joku on mitä onkin. Kun kuitenkin sisinhän se ratkaisee ja sinne ei kukaan muu kuin Jeesus näe.
Pitäisköhän alkaa tunnustautumaan, vain kristityksi, ilman että körtti tai hellari tai ortodoksi tai muukaan?
Kävisi ihan vaan missä kävisikin ja lopettaisi ketään kutsumasta sellaiseksi tai sellaiseksi?
Vois vaikka todeta; käyn körttiseuroissa kuitenkin olen vain kristitty, en haluaisi leimaa sitä tai tätä, koska se rikkoo ja nostaa väliaitoja.
Sana körtti nostaa turhaa riitaa, evankeelisten parissa. Eihän se voi olla uskon tarkoitus?
No tietysti joitain opillisia periaatteita saa ja kai pitääkin olla, mutta ikävä kyllä ne aina ovat ne jotka alkaa rikkomaan meidän yhteyttä toisiimme.
Sinänsä tykästyin juuri siihen kun körtit painottavat pieneksi ja vaatimattomaksi tulemista, mutta kait se on vain painotuksessa, kyllä opillista painottamistakin löytyy.
Ehkä parempi ois kun ei lukisi mitään, kun tieto lisää vaan tuskaa.
_________________
-
Viisveisaaja: Mulle körttiys on tärkeää siksi, että tämä on ainoa suunta, jossa multa ei ole vaadittu enempää kuin mihin pystyn. Aiemmat kokemukseni viidesläisistä, vapareista ja hellareista on olleet lopulta niin raskaita, että mun uskoni ei vaan kerta kaikkiaan ole riittänyt. Täällä olen kokenut, että multa ei vaadita täydellistä uskoa ja täydellisyyttä uskovaisuudessa. Olen saanut olla rauhassa kesken ja matkalla. Mä koen että täällä "olen perillä ollessani matkalla".
Mullakaan ei ole mitään sitä vastaan, että joku muu on viidesläinen, vapari tai hellari, lestadiolainen tai evankelinen tai mikä tahansa. Koen vain, että itse en siihen riitä. Ja koska olen jo useampaan kertaan todennut sen, että minusta ei ole "oikeaksi uskovaiseksi", alan olla jo varsin allerginen kaikelle käännyttämiselle. Erilaisissa kristityissä liikkeissä lähinnä ihailen sitä, että Jumala on hyväksynyt sen, että on muodostunut niin paljon erilaisia kirkkoja ja seurakuntia, että erilaiset ihmiset voivat löytää niistä itselleen sopivan. Jos jotakuta loukkaa se, että olen "vain" körtti enkä mikään parempi uskovainen, niin se ei ole minun vikani eikä ongelmani, parempaan en vain yksinkertaisesti pysty.
Jossain mielessä olen kateellinenkin niille, jotka voivat vahvasti sanoa olevansa uskovia, uudestisyntyneitä ja ovat varmoja kaikesta. Se on aika helppoa elämää, kun ei tarvitse epäröidä. Itse en siihen pysty, joten mun uskoni on edelleen enemmänkin ikäänkuin toivoa.
-
Ihme kun körteillä ei tunnu usko oikein riittävän mihinkään, mutta kuitenkin kovasti ovat opillisissa tai sanotaan raamatullisiin näkemyksiin ja eroihin ottamassa kovastikkin kantaa.
-
Vaikka ei kalliota uskolleen löyräkkään, niin perustuksena olokohon usko, toivo ja rakkaus.
http://uskotoivorakkaus.fi/videot/copy2_of_ykseys-ja-yhteys
-
Sarai vastasi Viisveisaajalle niin samoin ajatuksin,joita minullakin on kokemuksistani muista herätysliikkeistä, että eipä tarvitse yrittää vääntää
uudestaan ajatustani asiasta.
Yksin ei puu kuitenkaan pala, vaan se tarvitsee kavereita.Eihän kukaan
hae seuraansa niiden joukosta, jotka eivät enää tunnu uskottavilta.
Onneksi körtit ottavat joukkoonsa köyhät kerjääjät,pyhittymättömät melkein
toivonsa heittäneet mutta silti pelastusta toivovat taapertajat.
Uskoa voi kovin monin tavoin, niin lienee Jumala sallinutkin.Taipumukset, luonteenlaatu,oppineisuus tai oppimattomuus ohjailevat valintaa.
Kovin moniin " opin tuuliin " ei kannata sekaantua, siinä vain pää sekavoituu.
Toivon sydämestäni sinulle Viisveisaaja Rauhaa Jeesuksessa sydämellesi,sielullesi ja hengellesi, ja Oikein Hyvää Uutta Vuotta !
-
Ihme kun körteillä ei tunnu usko oikein riittävän mihinkään, mutta kuitenkin kovasti ovat opillisissa tai sanotaan raamatullisiin näkemyksiin ja eroihin ottamassa kovastikkin kantaa.
Keneltä ja milloin olet saanut oikeuden ja - jopa tuntuu - velvollisuudenkin ihmisten arviointiin? Sinulla ei ole kykyä nähdä ihmisten sydämiin, sillä sieltä se usko nousee. Sydämestä nousee myös ajatukset, jotka eivät ole rakentavia. Voisitko tällä foorumilla - jos itse tunnet Jeesuksen sydämesi valtiaana - rohkaista ja lujittaa sitä vähäista uskoa, jonka minäkin toivottavasti omistan. Usko ei ole omaa ansiostani, sillä Jumala on lähestynyt minua, en minä Jumalaa.
Lars Mikael.
-
Viisveisaaja sai nyt kyllä mut pahoittamaan mieleni.
Se, että en osaa tai jaksa uskoa, ei ole mitenkään tekemisissä sen kanssa, että pystyn loogiseen ajatteluun, etsimään tietoa historiasta ja Raamatun taustoista. Täysin uskomattomatkin ihmiset voivat selvittää itselleen sen, milloin, miten, kuka ja mihin tarkoitukseen on Raamatun kirjoittanut. Samat ihmiset voivat löytää siitä samat ristiriidat, jotka kertovat selkeästi sen, että Raamatun kirjaimellinen tulkinta on mahdotonta, ja luonnontieteiden oppikirjaksi sitä ei ole koskaan tarkoitettukaan.
Sitten löytyy iso joukko ihmisiä, jotka sanovat, että Paavalin antama naisten hiusten palmikointikielto on aikaan sidottu, mutta homouden kieltäminen ei. Perusteluja sille, miksi näin olisi, on kuitenkin mahdotonta saada. Todellinen syy tällaiselle näkemykselle on vain se, että homoutta pelätään, erilaisuutta vierastetaan ja kaikki seksiin liittyvä on pelottavan kiinnostavaa, joten siihen täytyy tarttua heti kun vaan saa tilaisuuden.
Vielä en ole törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka oikeasti noudattaisi Raamattua kirjaimellisesti. Tai edes uutta testamenttia. Eli aina Raamatusta valitaan jollain perusteella ne osat joita täytyy tai ei tarvitse noudattaa.
Ja vielä viisveisaajalle: Onko mielestäsi oikein ja Raamatun mukaista lyödä heikkouskoisempia heidän heikkoudellaan?
-
Ihme kun körteillä ei tunnu usko oikein riittävän mihinkään, mutta kuitenkin kovasti ovat opillisissa tai sanotaan raamatullisiin näkemyksiin ja eroihin ottamassa kovastikkin kantaa.
Toi yllä oleva tarkoitti Lars, että itse sanotte useasti, että uskomme on heikkoa ja lahjaa. Ei niin että olisin jotenkin arvostellen todennut. "Körteillä nyt usko ei riitä mihinkään". Se olisi loukkaavaa ja kukaan ei näe toisen uskon määrää ja sitä voi mittailla.
Ikävää jos toi yllä oleva loukkasi, mutta joitain voi loukata, kun aina painotatte, että meillä ei ole uskoa, kuitenkin sitä tuntuu löytyvän kiistoihin milloin mistäkin asiasta.
Tuntuu enempi fundamentaaliselta teidän näkemys kuin monen ns uskovan.
Sitten yhtämielisesti kaikki ovat samaa mieltä, jostain asiasta. Niin voimakkaasti, että hirvittää joskus.
Olen samaa mieltä, että Armosta itsekullakin on se määrä lahjauskoa mitä on ja mitä nöyremmäksi ja pieneksi tulee sen parempi.
Paavali sanoi jotenkin että toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa ja siinä te teette minut iloiseksi, kun ette mistään riitele vaan pidätte toista itseänne parempana.
Hyvää ja onnelista uutta vuotta toivottaen.
-
En nyt kohdista mietteitäni Viisveisaajaan, koska en tunne häntä. Tekee kuitenkin mieleni todeta, että olen elämäni varrella törmännyt usein ns. "tosiuskoviin ja uskonsankareihin", jotka osoittautuvat loppujen lopuksi hyvin kykenemättömiksi keskustelemaan Jumalan Sanasta ja yleensäkin uskosta. Yksipuoliset tulkinnat johtavat aina siihen, että joudun aivan pakosta "viisveisaamaan" heidän mielipiteisiinsä, enkä voi jatkaa keskustelua. Suomalaiset eivät ole yleensäkään tottuneet amerikkalaistyyliseen "uskonsyöttöön", saati sitten körttikansa.
Soisinkin, että me kaikki voisimme esim. Martin Luther King´n ja Äiti Teresan tavoin palvella - ei niinkään sanoin - vaan rakkaudessa ja kätten töin.
Olen monesti ajatellut, miten tämän päivän uskonsankarit suhtautuisivat Jeesukseen, jos Hän tulisi keskuuteemme? Jeesuksen ajan uskonsankareiden suhtautumisen me tiedämme. Olisiko Jeesus liian radikaali heille, jotka kehuskelevat uskostaan ja ovat ehdottomia tietämyksissään ja tulkinnoissaan Jumalan Sanasta?
Lars Mikael
-
Tässäkin keskustelussa tulee mielestäni (tosin rivien välissä) esille yksi mielenkiintoinen ilmiö, johon kuitenkaan harvemmin kiinnitetään huomiota, kun puhutaan uskonnollisista liikkeistä. Nimittäin se, miten eri liikkeissä koetaan kyseiseen liikkeeseen kuuluminen ja miten se ilmaistaan.
Seuraavat ajatukseni ovat puhtaasti toteavia, joten toivon, ettei kukaan lue rivien välistä arvostelua kyseisiä liikkeitä kohtaan.
Olen huomannut esimerkiksi ortodokseista, että he ovat hyvin innokkaasti tuomassa esiin ortodoksisuuttaan. Puhuttaessa ihan muista asioista, he livauttavat helposti johonkin sivulauseen "niin, olen muuten ortodoksi" -tyyppisen toteamuksen. Olen tullut siihen tulokseen, että vähemmistökirkossa (siis meillä Suomessa) varmaankin identiteetti on väkisinkin lujempi kuin enemmistössä.
Mielenkiintoista on myös se, että vanhoillislestadiolaiset, joilla on tosi tiukka jako "meihin ja muihin" eivät oikeastaan koskaan tuo ulkopuolisille esille lestadiolaisuuttaan. Itse en ole koskaan kuullut kenenkään sanovan: "Olen (vanhoillis)lestadiolainen." Eivätkä he käsittääkseni keskenäänkään puhu "lestadiolaisuudesta" tai "lestadiolaisista", vaan käyttävät muita (sisäpiiri)ilmauksia.
Kun sitten rupesin miettimään körttiläisyyttä tästä näkökulmasta, huomasin yllätyksekseni, että aika harvoin kuulee kenenkään sanovan, että "olen körtti" tai "kuulun körttiläisiin". Jos joku niin sanoo, on kyseessä yleensä joku vastikään liikkeen löytänyt, joka ehkä tuntee tarvetta rajata itseään pois jostakin muusta.
Menen jälleen Espooseen. Minua sekä huvitti että ärsytti, kun herättäjäjuhlajärjestäjistä yksi ja toinen sanoi jatkuvasti: "Minä en ole mikään körtti, mutta..." Yritin kovasti toitottaa kaikkialla, että meillä ei ole tarvetta tällaiseen rajankäytiin, enkä minä ainakaan haluaisi rajata ketään ei-körtiksi. Puin sen sanoiksi toteamalla: "Kaikki ovat körttejä ja kukaan ei ole körtti." Silti kerta toisensa jälkeen sain Espoossa vastailla kysymyksiin, jotka alkoivat: "Sanopa sinä, kun olet körtti..." tai "Mitä te körttiläiset ajattelette..." jne.
Minä olen kristitty, koska minut on kastettu. Olen luterilaisen kirkon jäsen ja Herättäjä-Yhdistyksen työntekijä. Ja tämä on tärkeysjärjestys.
Loppukevennyksenä pieni tositarina omasta elämästä:
Juttelin kerran erään lestadiolaisen (ei vanhoillisen) tytön kanssa virsistä ja kumpikin totesimme pitävämme kovasti virrestä 178 Myös isämme uskoivat ennen. Ajattelin korostaa kirkon sisäistä yhteyttä ja sanoin jotenkin näin: "Se virsi on lestadiolaisesta perinteestä lähtöisin, löytyy evankelisten Siionin kanteleesta, mutta on löytänyt tiensä virsikirjaan, kun körttiläinen Jaakko Haavio sitä sinne kovasti ajoi." Tyttö häipyi saman tien paikalta ja tiuskaisi minulle vihaisesti: "Niin just! Eli teidän körttiläisten ansiota koko homma!"
Tiukimpia rajanvetäjiä ovat yleensä ne, jotka kokevat itsensä ulkopuolisiksi.
-
Mun mielestä identiteetti on tärkeä asia. Mä olen nainen, suomalainen ja körtti. Mikään näistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin jotain muuta vähempiarvoisena. Se, että vihdoin miellän kuuluvani johonkin, on minusta vain ja ainoastaan hyvä asia. Se, että oma identiteetti on kunnossa, helpottaa myös muiden asioiden peilaamista itseen nähden.
Joku toinen voi olla myös oman itsensä kanssa niin hyvin sinut, että pystyy lokeroimaan itsensä isompiin laatikoihin: vaikkapa kristitty, eurooppalainen, ihminen. Väitän kuitenkin, että jos oman historiansa unohtaa kokonaan, niin se minuus kyllä valuu rajojen yli ja haihtuu varsin vikkelästi eikä jäljelle jää muuta kuin yleismaailmallinen kuori, jossa ei ole ihmisyydestäkään enää paljon jäljellä. Jossain mielessä suurinta suvaitsemattomuutta on yrittää tunkea kaikki samaan mahdollisimman isoon muottiin sen sijaan, että sanoisi avoimesti: hei mä olen körtti, mitäs hellarikaverilleni kuuluu?
-
Identiteetti on tärkeä juttu. Olenkin miettinyt viime aikoina kun tässä on nyt takana vuosien työsuhde erään henkisesti epätasapainoisen ihmisen kanssa, -identitettiä. Elämää jo kokenut, vanhempi ihminen tuntuu useimmiten määrittävän identiteettinsä sen kautta mitä on tullut elämässä tehtyä esim. työksensä. Nuoret määrittelevät monesti identiteettiä kuulumalla johonkin. Vasta vanhemmiten olen alkanut oikeastaan ymmärtää itseöänikin paremmin , miksi olen sellainen kuin olen ja miksi toimin niinkuin toimin. Olen tehnyt ja nähnyt elämässä monenlaista ja monelta kantilta ja ehkä identitettikin on rakentunut näiden perustalta siksi mikä se nykyään on. En tunne tarvetta erityisesti "kuulua" mihinkään, minulle riittää oma elämäni ja viitekehykseni. Kaikkein pahin on vanha ihminen joka on kansantajuisesti sanottuna asunut koko ikänsä samalla mäellä ja tehnyt pelkästään yhtä samaa työtä + tuntenut vain niitä samoja, itsensä kaltaisia ihmisiä joihin on perin juurin tottunut. Ko. ihmisestä tulee vanhemmiten henkisesti juntti idiootti joka katselee maailman menoa ahdasmielisestä kotikylän näkövinkkelistä. Luulee olevansa suurikin tekijä maapallolla ja yhteiskunnassa kun omalla mäellään on suuri tekijä. SEllaiset ihmiset huutavat suureen ääneen tupakokouksissa ja lyövät nyrkkiä pöytään tietäen miten asiat pitäisi hoitaa. mm. suomenruotsalaiset pitäisi "ajaa lahden yli uimalla" ja että vaikka ruotsinkieli on puhevika. Samalla tavalla suhtaudutaan kaikkiin muihinkin itselle tuntemattomiin ryhmiin. Maaseudulla tällainen henkinen junttius on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Vanhan isännän mielestä ei osaa mitään jos ei osaa tehdä salaojaa.
Kaupunkilaisten henkinen junttius on erilaista. Se on avuttomuutta ja hienostelemista. Mihinkään ei kyetä tarttumaan ilman yliopistotutkintoa tai insinöörin papereita. Sen takia maksetaan huikeita summia rahaa työn teettämisestä joka voitaisiin tehdä itsekin. Kulutetaan rahaa kalliisiin vaatteisiin ja asumisen pöyhkeilyyn jopa yli varojen. Kaikki kaikessa on ulkonainen kiilto. Naurettava onkin persaukinen ihminen joka pukeutuu/käyttäytyy/elää kuin olisi varakas, jopa velaksi.
Sen olen oppinut varakkaammasta väestä että kaupunkilais-varakkailla on sentään tyyliä mutta rikkaat maalaisjuntit kulkevat paskaisissa housuissa ja flanellipaidassa. Rahaa voi kyllä käyttää tyylikkäästikin silti sillä leveilemättä. Mutta kuten sanoin, kaikkein säälittävin on keskiluokkainen pyrkyri ja intoilija joka yrittää vaikuttaa fiksummalta ja varakkaammalta kuin oikeasti on.
Mitä sitten on sivistys ja varsinkin henkinen sellainen ja miten henkisesti terveen ihmisen identiteetti muodostuu? Ensinnäkin sanoisin että sellaisia voi tavata kaikissa yhteiskuntaluokissa duunarista ökyporvariin. Sivistys ja henkinen kypsyys ei ole mitattavissa rahalla puoleen eikä toiseen. Olen tuntenut kusipäitä duunareita ja kusipäitä ökymiehiä. Sitten olen tuntenut erittäin fiksuja ja miellyttäviä ihmisiä samoista yhteiskuntaluokista.
Yhteenvetona voisin todeta että omien kokemuksieni perusteella kaikkein pahin on aina ihminen jolla on vain suppealta alueelta elämänkokemusta ja joka määrittelee itsensä ja muut suhteessa omaan pieneen maailmaansa.
Ihminen joka näkee omaa elämänpiiriään kauemmaksi, on usein tasapainossa itsensä kanssa ja henkisesti kypsempi. Hän ei määrittele toisia ihmisiä omaa kokemusmaailmaansa vasten. Tällä en tarkoita etteikö voisi olla omaa mieltään asioista omilla perusteluillaan. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä käydäkseen klypsästä ja humaanista ihmisestä. Kirkossa tuntuu monesti valtaavan alaa ajattelumalli jossa ihminen on henkisesti kypsä vain jos hyväksyy lähes kaiken vastaantulevan.
Sen sijaan kypsän ihmisen ei tarvitse määritellä muiden arvoa itsensä kautta. Itsensä kanssa epätasapainoinen ihminen jolla on sekava identiteetti, tunnistetaan usein siitäkin että hän on ahkera vähättelemään toisten aikaansaannoksia ja aikomuksia.
Niin, se vielä piti sanoa että nykynuoret ovat jossain määrin fiksumpia ja laajakatseisempia vanhempiin ihmisiin nähden. Nuorethan matkustelevat enemmän kuin ennen kun se ei ollut mahdollista kui naivan varakkaimille. Lisäksi nykyään sivistystaso on korkeampi senkin takia että opiskellaan enemmän ja laadukkaammin. Nekin ovat rakennuspalikoita oman identitettin muodostamisessa. Tässä suhteessa kansakuntamme on mennyt huimasti eteenpäin. Pojasta polvi paranee ja niinhän sen pitääkin olla. Kauheaa jos menisi taaksepäin!
....filosofiaa pukkaa näin joulun jälkeen... :wink:
-
Ei mulla oo koskaan ollu mitään ongelmaa sanua olevani körtti. Johtuu ehkä siitä että yleensä jos esimerkiksi junassa jonku kanssa juttelen, olen aika varmasti menossa Aholansaareen tai herättäjäjuhulille tai johonki muuhun körttirientoon tai Aholansaaressa tapaamani poikaystävän luokse. Joten jos toinen on ihan wtf, asia ratkeaa toteamalla "Niin että moon sitte körtti."
-
Olen proselyytti körttiläinen, ja se on mahtava asia, joka on antanut minulle uskomattoman paljon. Juuri siksi en sitä pidä piilossa, vaan saatan olle ärsytykseksi muille, joille ei oma viitekehys ole hahmottunut yhtä selvästi.
Harrastan tuhatta muuta asiaa, mutta yksi on ylitse muiden. Toki järjestys on kuin Sarailla kristitty, luterilainen ja körtti. Facebookissa lukee uskonnon kohdalla juuri noin. En häpeä tunnustaa sitä, pikemminkin tyrkytän sitä eli yrittäkää kestää.
-
Viisveisaaja: Mulle körttiys on tärkeää siksi, että tämä on ainoa suunta, jossa multa ei ole vaadittu enempää kuin mihin pystyn. Aiemmat kokemukseni viidesläisistä, vapareista ja hellareista on olleet lopulta niin raskaita, että mun uskoni ei vaan kerta kaikkiaan ole riittänyt. Täällä olen kokenut, että multa ei vaadita täydellistä uskoa ja täydellisyyttä uskovaisuudessa. Olen saanut olla rauhassa kesken ja matkalla. Mä koen että täällä "olen perillä ollessani matkalla".
.
Jaa, toi on hyvä ja toivon, että jatkossakin voit olla niin ettei kukaan vaadi olemaan mitään.
Mulla on pikkaisen toisenlainenkin näkemys. Sillä kyllä sitä täälläkin useammin olen joutunut toteamaan, että vaikea olla jotain mitä ei ole ja tulee ulkopuolinen tuntu.
Eli vaikka toi transkeskustelu kun oli.
Jotenkin koin, että väkisin mua väännettiin hyväksymään asia jota en hyväksy, vaikkakaan ei niin iso asia ja aikuinen mies tehköön mitä tekee.
Mutta noin, kun laitoin miten olen asian nähnyt Raamatun valossa.
Täytyy myöntää, että seuroissa vieraillessa ei kukaan ole vaatinut olla, muuta kun hiljaa, kun olen höpötellyt liian kovaäänisesti kesken puheita tai vitsaillut, niin että seurat on ollut mennä sekaisin, kun toinen vaan hekottelee vieressä.
Eli käytännössä kun kohtaa niin silloin toi sarain kirjoittaminen on totta, mutta sitten täällä foorumissa on vaikea olla jotain mitä on, eikä varmaankaan vain mun näkemys.
-
En älyy :roll:
Jos minä haukkuisin naapurin Einaria julkisella foorumilla rumaksi koska se ei koskaan pidä suurinta muotia olevaa härpäkettä ja mun kaverini kattois mua pahasti, kumpi siinä olis se ei-avarakatseinen?
-
Koen olevani kaikkea sitä mitä Jampe määritteli ihmistuntemuksissaan, paitsi sivistynyt ja henkisesti terve ihminen. Nykynuorikaan en voi ikäni puolesta olla.
Yhteisöllisyyttä kunnioittava
Lars Mikael
----------------------------------------------------------------
Yhteisöllisyys (kuulua johonkin) tarkoittaa vastuunottoa itsestämme ja toisistamme yhteiskunnan koneistojen ulkopuolella. Se on myös sitä sosiaalista pääomaa, josta en itse koskaan luovu. Yhteisöllisyys herännäisyydessä on ollut sen koossa pitävä voima.
-
En älyy :roll:
Jos minä haukkuisin naapurin Einaria julkisella foorumilla rumaksi koska se ei koskaan pidä suurinta muotia olevaa härpäkettä ja mun kaverini kattois mua pahasti, kumpi siinä olis se ei-avarakatseinen?
Ai tosta vitsistäni sen verran, vaik poistinkin sen jo.
Se oli tarkotus olla, kuten se Etanavitsi telkussa.
Et ukko huomaa Etanan ja heittää sen pois, sitten joku toinen ja toinen ja eteenpäin, sitten Etana on taas sen heittäjän edessä ja kysyy, mites sä nyt noin hermostuit.
Eli oli tarkotus samantapastavitsiä värkätä, mut ei onnistunut.
-
Ei tuosta vitsistä yhtään mitään. Vaan tästä:
Mulla on pikkaisen toisenlainenkin näkemys. Sillä kyllä sitä täälläkin useammin olen joutunut toteamaan, että vaikea olla jotain mitä ei ole ja tulee ulkopuolinen tuntu.
Eli vaikka toi transkeskustelu kun oli.
Jotenkin koin, että väkisin mua väännettiin hyväksymään asia jota en hyväksy, vaikkakaan ei niin iso asia ja aikuinen mies tehköön mitä tekee.
Mutta noin, kun laitoin miten olen asian nähnyt Raamatun valossa.
Enkä ees tajua että kuin mun kommentin siihen vitsiin voi yhistää O.O Eihän se siihen liittyny yhtään mitenkään O.O
-
En älyy :roll:
Jos minä haukkuisin naapurin Einaria julkisella foorumilla rumaksi koska se ei koskaan pidä suurinta muotia olevaa härpäkettä ja mun kaverini kattois mua pahasti, kumpi siinä olis se ei-avarakatseinen?
En älyä minäkään. Jos tuo oli tarkoitettu kommentiksi viimeiseen viestiini, niin lue uudestaan!
-
Ihan pihalla olen ylläolevasta,
mutta mielenkiintoinen asia tuo edellisellä sivulla oleva
identiteetti ja itsensä määrittely-kysymys.
Lapsuus tuli mieleen ja se kun topakkana korostin,
että olen tyttö!
Niin siinä kävi, että heti kun tajusin mitä en ole (poika) - tajusin mitä OLEN.
Näin sitä määrittelee, rajaa, piirtää omia ääriviivojaan, identiteettiään.
- olen suomalainen - en ruotsalainen tai venäläinen tai....
- olen sinisilmäinen - en ruskea- tai vihreäsilmäinen...
- jne
Ja yleensä ihminen määrittelee itsensä (itselleen)positiivisilla määreillä,
sellaisilla joista on ylpeä.
Tuo kaikki on helppo ymmärtää, mutta muuttuuko
minän rajat jotenkin ahtaiksi tai jäykiksi kun peliin heittää
olen ortodoksi/olen körtti - määrittelyn?
Muuttuuko viesti (ylpeys ja rakkaus omasta kirkosta/seurakunnasta)
iskuksi vastaanottajan kasvoille?
Tämmösiä pähkäilin tällä kertaa. :roll:
Joulunpäivät meni niin mukavasti,
mutta nyt on hirveä flunssa ja pää täynnä mönjää. :cry:
-
En älyä minäkään. Jos tuo oli tarkoitettu kommentiksi viimeiseen viestiini, niin lue uudestaan!
Ei sun kun Viisveisaajan. Luje sinäki mun viime viestini uuestaan, siinä sanottiin ihan tarkkaan mihin se oli kommentiksi.
-
Tuo kaikki on helppo ymmärtää, mutta muuttuuko
minän rajat jotenkin ahtaiksi tai jäykiksi kun peliin heittää
olen ortodoksi/olen körtti - määrittelyn?
:
Ainakin paljon yksityiskohtaisemmiksi ne muuttuvat. Mikäs siinä toisaalta ahtaittenkin rajojen sisäpuolella voi hyvin niin kauan kuin voi hyvin. Olen omalta kohdaltani pannut merkille että voin innostua jostain asiasta tavattomasti mutta myöhemmin tunnen poikkeuksetta hengenahdistusta jos olen sitoutunut kovin syvälle johonkin. On tietysti ero asioilla joihin pitää sitoutua (esim. perhe jonka olen ympärilleni saanut) ja asioilla joihin voi sitoutua. Jos identiteetti on vahvasti kytköksissä tuohon sitoutumiseen, -esim. joku sitoutuu olemaan uskovainen ja määrittelee identiteettinsä siltä pohjalta niin mitä sitten jos/kun kuvitelmat omasta uskovaisuudesta romahtavat ja paljastuu se kolkko tosiasia ettei maan päällä ole todellisuudessa ainuttakaan oikeaa uskovaista; -on vain armahdettuja syntisiä, tavallisia ihmisiä jotka eivät muuttuneetkaan "pyhitetyiksi" ja "palaviksi" uskoviksi?
Entäs jos on rakentanut itselleen herätysliike-identiteetin; "olen lestadiolainen", "olen körttiläinen", "olen helluntailainen"... Rajat ovat silloin tarkemmat ja konkreettisemmat. Olen ollut huomaavinani että kovin vahvasti sisäistetty hengellinen identiteetti vammauttaa ihmistä henkisesti; -häneltä katoaa joko kokonaan tai osittain kyky tuntea aitoa empatiaa toisinuskovia/uskottomia kohtaan. Tästä käytännön esimerkkinä että lähimmäiselle ei ole muuta asiaa kuin "evankelioida" eli pitää toista lähetyskohteena suomeksi sanottuna. Ihmisen arvo mitataan suhteessa hänen vakaumukseensa.
uskonnollisissa piireissähän yksi suosituimpia mielihokemia on että jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan. Tämä on usein(miten) pelkkää kliseistä tyhjänhokemista joka jää käytännön elämässä toteutumatta. uskonnolliset yhteisöt tarjoavat myös vahvan ja valmiiksi pureskellun mallin "uskovaisuudesta" eli mitä sopii harrastaa, miten ajatella, kenen seurassa vietää aikaa jne. Eipä ole ihme että tätä säihkyvän näköistä identiteetti-takkia helposti sovitetaan päälleen ja lopulta ruvetaan sitä kantamaankin. Minä esim. mielipiteineni en tätä nykyä varmuudella sopisi yhteenkään herätysliikkeeseen ilman että odotettavissa olisi kahnauksia ja kiistoja. Toinen vaihtoehto olisi sulkea suunsa ja silmänsä mutta kun luonne ei anna periksi. Ennen kaikkea on tavoiteltava mielestäni rehellisyyttä itseään kohtaan jotta voisi elää tasapainossa itsensä ja muiden kanssa.
-
En älyy :roll:
Jos minä haukkuisin naapurin Einaria julkisella foorumilla rumaksi koska se ei koskaan pidä suurinta muotia olevaa härpäkettä ja mun kaverini kattois mua pahasti, kumpi siinä olis se ei-avarakatseinen?
Mäkään en älyy.
Öö, mun mielestä kumpikin ois se ei-avarakatseinen? Mut ei Einari.Niin ja et sinäkään, kai?
Mut siis niinku oikeesti. Jos on sanotaan nyt vaikka kaikensalliva näkökatsannoissaan ja kommenteissa ja toinen on tiukka ja sanoo, et ei noin se ei oo hyäksi sulle eikä muillekkaan ja sitten alkaa vääntö, niin kumpi on avarakatseinen?
Se körtti joka sanoo, muuta vaan itsesi miksi haluut, tai sit se toinen joka sanoo, et älä nyt muuta, vaan oota ja mieti ja tutki asiaa.
Eli sallivuus voi olla avarakatseista, mutta se ei ole sitä jos se oma avarakatseinen näkemys ei hyväksy toisen näkemystä. Tai hyväksyä on väärä sana, mut ei anna toisen olla erimieltä.
Tälläiseen olen ollut törmäävinäni täällä.
Eli ollan olevinaan avarakatseisia, mut ei ollakkaan.
No totuuden nimissä mun mielestä ei tää nyt ihan lahkomeininkiä ole kuitenkaan.
-
Kysymys on siis jälleen kerran: - Pitääkö suvaitsevaisen suvaita myös suvaitsemattomuutta?
-
Kysymys on siis jälleen kerran: - Pitääkö suvaitsevaisen suvaita myös suvaitsemattomuutta?
vastaus kuuluu kyllä, mutta
-
naispappeuden halveksijat käyttävät juuri tätä näkökulmaa... suvaitsevaiset eivät suvaitse heitä... minäkin olen heidän mielestään suvaitsematon...
-
naispappeuden halveksijat käyttävät juuri tätä näkökulmaa... suvaitsevaiset eivät suvaitse heitä... minäkin olen heidän mielestään suvaitsematon...
Jos olisin ollut monisanaisempi olisn kirjoittanut, kyllä, mutta liian moni liittää siihen varauksen. Suvaitsemisen tulee olla ehdotontonta, vaikka se on tolkuttoman vaikeaa. Kannattaa pyydellä yläkerrasta siihen voimia ihminen ei oikein sitä yksin jaksa. Tekojen hyväksyminen on sitten ihan eri asia.
-
Käskemällä ei ihmisen vakaumus muutu. Joidenkin (esim. fundamentalistin) vakaumukseen kuuluu oikeassa olemisen tarve. Jumala on aina meidän puolellamme, ei niiden jotka ajattelevat toisin. Vastustajat ovat sielunvihollisen asialla.
Erilaisten vakaumusten kunnioittaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Paavalin mukaan meidän kuitenkin pitäisi olla valmiit antamaan kättä toinen toisillemme yhteisen työn merkiksi. Siellä missä ei voida tehdä työtä enää yhdessä, tuhotaan sekin työ, jota on tehty ja joka on tuottanut hedelmää yhteiseksi parhaaksi.
Lars Mikael
-
Ystäväkansalle Hyvää Uutta Armonvuotta 2009 !
Suvatsevaisuudesta omalta osaltani ajattelen,että se on vähän niinkuin kärsivällisyyttä.Ettei älähdetä heti jos ollaan erimieltä,vaan sallitaan toiselle
mielipiteensä.
Toisaalta oikein suvaitsevainen salliin melkein kaiken, ja se on taas kyseenalaista rakkautta.
Kaikkiin "opintuuliin" ei ole viisasta lähteä,eikä edes keskustella tai kommentoida niistä.Nostetaan hattua niinkuin Martti Luther,ja mennään eteenpäin.
Näkyy minulle sattuneen nyt sopiva motto tuohon lähettäjäkenttään:
..Koska valaissee kointähtönen ...
Nythän Venus loistaa upeasti ilta- ja aamutaivaalle,koillisesta ensin.
-
Voisiko Venus olla samaan aikaan ilta- ja aamutähti? Täytyypä tutkia asiaa!
-
Tarkistin Google/Venus Wikipedia,kyllä se vaan näkyy olevan.En itsekäänollut tutkinut,varmaan vanhasta muistista sen sanoin kun olin niin i
hastunut tuohon virren pätkään jonka minäkin uutenä citykörttinä jo tunnen
köyhä kerjääjä Riitta
-
Venus on nyt iltatähti, kahden viikon päästä auringosta kauimpana idässä. Maaliskuun 27. se siirtyy auringon ohi länteen ja aamutähdeksi. Auringosta kauimpana lännessä se on kesäkuun 5. päivänä. Mars taitaa nyt nousta aamutähtenä vähän ennen aurinkoa.
-
Tuo kaikki on helppo ymmärtää, mutta muuttuuko
minän rajat jotenkin ahtaiksi tai jäykiksi kun peliin heittää
olen ortodoksi/olen körtti - määrittelyn?
:
Ainakin paljon yksityiskohtaisemmiksi ne muuttuvat.
Aivan, pitää paikkansa. Mutta mitä yksityiskohtia itse kukin sisällyttää noihin määrittelyihin? Sitä ei voi aina tietää ja siksi varon joskus itse "olen körtti" -tyyppisiä lausahduksia.
Yritän valaista ajatustani esimerkin avulla: Jos huoneessa seisoo neljä henkilöä ja kaikki sanovat olevansa vaikkapa körttiläisiä, niin mitä he silloin olettavat toisistaan? Väittäisin, että huoneessa vallitsee neljä eri käsitystä siitä, mitä määritelmä "körttiläinen" pitää sisällään.
Yritän avata vielä toisella esimerkillä, joka on (huom!) kärjistetty:
Jos sanot Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan käytävällä olevasi körtti, sinusta tehdään päätelmä, että
- hyväksyt naispappeuden
- kiellät neitseestäsyntymisen
- juot mielelläsi olutta ja pidät tanssimisesta
- pidät Raamattua kokonaisuudessaan vertauskuvana
jne.
Jos taas sanot Kiuruveden torilla olevasi körtti, sinusta tehdään päätelmä, että
- kiellät punaiset värin ja värikkäät vaatteet
- olet raivoraitis ja pidät tanssimista syntinä
- olet tiukan linjan uskovainen ja haluat vahvasti erottautua muusta maailmasta
jne.
Eli kun tässä ketjussa on keskusteltu identiteetistä, niin identiteettikysymyksenä asia on minulle päivänselvä: tottahan minäkin itseäni körttinä pidän. Mutta silti monissa yhteyksissä en välttämättä halua tuoda sitä esille - en siksi, että häpeäisin tai peittelisin sitä, vaan siksi, ettei kuulija vetäisi minusta vääriä johtopäätöksiä.
-
Samulin ylläolevan kirjoituksen loppuosan viitaten: tuota voidaan kutsua myös - taitavaksi - politikoinniksi. Sitä voi katsella erilaisia näkökulmia, tehdä niistä nopean synteesin, ja ottaa sopivasti, ei syvältä luotaavasti, näennäisesti kantaa, vaikka ei ikään kuin sanomisiaaan kiveen hakkaisikaan. Osin toisin sanoen: voi myötäillä enemmän kuin paljastaa, näin moni poliitikko tekee! :wink:
-
Kalistajalle !
Monet meistä körteistä ovatkin tai ovat olleet mukana politiikassa,ja sieltä
olemme oppineet tekemään kompromisseja ja harrastamaan suvatsevaisuutta.Oman mielipiteen vetäiseminen tiukasti esiin saa vastapelurilta kyllä heti karvat pystyyn.Omassa mielessä saa kuitenkin
asioista ajatella miten haluaa.Niitä sitten mutustelee omissa oloissaan.
Jotenkin tämän asian yhteydessä mieleeni nousee vanhahko suomalainen elokuva Pastori Jussilainen, joka oli tiukan mielipiteen mies, mutta viisaan naisen ( anopin ) syöteillä mies talttui kotikissaksi. Toisaalta körtit oli siinä
esitetty erittäin ahdasmielisiksi " totisesti,totisesti ".Niin miehissä kuin körteissä on 100 vuotta pehmentänyt paljon.
-
Pastori Jussilaisesta kannattaa huomauttaa elokuvaa näkemättömille, että kyseessä on karrikoiva farssi. Senhän jo mummin kirjoituksesta arvaakin, kun siinä mainitaan kaikkien karikatyyrien kuningatar, anoppi. 'Totisesti, totisesti' hokeva herännäisukko on herkullinen tyyppi, mutta tuskin mikään luonnehdinta körttiläisyydestä. Vastaavan kaltaisen tyypin löytää vaikka Ranskalaisesta illallisesta. Siinä tanskalainen 'körttiukko' lausuu tilanteessa kuin tilanteessa: 'Halleluja!'
-
"körttiläiset ovat kameleontteja"...
-
Hienoa Pena !
Olen huomannut että ollaan samoilla linjoilla näissä kulturelleissa jutuissa.
Joku jossain jutussa vihjaisi tulevaan runokokoelmaasi.Minulle on lapsesta lähtien olleet runot tuttuja lähinnä esittämisen kautta.Samoin teatteri joka
oli menneinä vuosina osin leipäpuukin.
Tuossa vieressö on vanha vihko lausumiani runoja.Pidän paljon Mirjami Lähteenkorvan runosta Pilven tasalta.Onko tuttu ? Siinä on vieressä myös Huhtikuu,joka alkaa Luomiskertomuksen sanoin.Enpä vaan ole merkinnyt
mistä teoksesta nämä runot ovat.
Voi kun TV:stä ei enää tule Runoraatia !
Pakkasaamunterveisiä Lahdesta ( - 15 astetta )
Riitta
-
Kalistaja penää minulta mietelauseita, mutta toistaiseksi tyydyn olemaan sarjakuvien piirustaja. Mirjami Lähteenkorvan tunnen vanhasta Kimalteleva tomu -kokoelmasta eri kirjoittajien kristillisiä runoja ja tietysti Tapani Nuutisen säveltämästä Kirkossa-laulusta. Laulun kosteakiharainen pikkupoika on nyt merkittävä mies; häntä haastateltiin tänään Ykkösaamussa. Aari Surakka on jonkinlainen suosikkini mainitussa kokoelmassa.
-
Pena otti jännästi ja vähän yllättäen puheeksi Kuopiossa asuneen runoilija Aari Surakan. Surakka yhdistää jännästi vaimoni ja minun sukua. Surakka oli vaimoni, Ilmari ja Sanni H:n perheen perhetuttu - ja hän oli myös paappani, Paavo M:n ystävä, jotain tuosta ystävyydestä jäi paappani vieraskirjaan.
Leijonavaimoni muisti tälläisen tapauksen tosielämästä. Vaimoni oli turkiksissaan vanhempiensa kanssa liikenteessä. Surakka tuli heitä vastaan, jutteli vaimoni vanhempien kanssa monenlaista asiaa, katsoi sitten - tulevaa - vaimoani, sanoi...
- Päivi, mokomakin harakka! :wink:
-
Lentelee niitä lintuja Aari Surakan runoissakin:
'... ja ikoniseinän kultainen taivas näyttää tyhjältä:
puna- ja sinisiipinen kerubi
ovat ehkä lentäneet ulos maisemaan
kottaraisten keskelle narsissipeltoon.'
Montakohan sanaa saa lainata ennen kuin loukkaa tekijänoikeuksia? Harakka ei taida olla kottaraisten lailla kerubien sukua, ehkä kuitenkin 'Herran tähden houkka'.
-
"Herra Harakka hieno niin,jälleen puettu shakettiinn..." vai miten se nyt menikään vanha kansakouluruno siinä missä emojänis pyrynä metsänrajaa..
Harakka ja mustarastas ruokailevat parhaillaan lintulautani alla höyhenet
pystyssä pulleilta näyttäen.Närhi onkin todella pullea, suurin niistä pienen variksen kokoinen.Varpusiakin on muutama.Supikoira käy iltaisin meidän
avobiokompostilla vaikka se on aina peitelty paksulti tammenlehdillä.Mieheni
tiirailee sitä suuren taskulampun avulla.Pari vuotta sitten jouduimme lopetta-
maan yhden aivan karvattoman kapisen yksilön.Olin saanut ohjeet miten
se tapahtuu Lahden metsästäjien puh.johtajalta.Ei raukan tarvinnut paleltua
kuoliaaksi.Kilpiäistenlahti on nyt jäässä.Ylihuomena tulevat Herttoniemen
tyttärenpojat luistelemaan, ja kohta pääsee mieheni Kankkosen Vikin kanssa panemaan kuhaverkot pyytämään.Saataisipa taas kunnon kalaa,
kyllä se maistuisikin kaikkien näiden raskaiden jouluruokien jälkeen.
Olemme lämmittäneet leivinuunia jo monena pakkaspäivänä ja sitten on
saatu uuniohrapuuroa ja tänään paistoin pellillisen karjalanpiirakoita,ne kun
vaativat kovan kuumuuden.
Ruoka-asioihin taas päästyäni sanon vielä sanasen elokuvasta Ranskalainen illallinen,joka tuntuu vain paranevan vanhetessaan,kuin hyvä viini.
En ollut ensikatselemalla huomannutkaan sen kaikkia yhteyksiä evankeliumeihin.Nyt vasta hoksasin,että kuka hän olikaan joka ruokki
12 ihmistä ja antoi samalla kaikkensa.Mitä saivat köyhät kyläläiset
nauttia kaivolla .Mistä sopu ja anteeksianto ? Suoraa sanomaa välitti
kenraali Löwenhjelm kiitospuheessaan.
Yllätyin kun Pena taannoin kertoi että teksti on Karen Blixenin.Häneltä
olen lukenut jotakin ajalleen radikaalia rakkausjuttua.Mutta Minun Afrikkani on kyllä hieno elokuja,toki aivan toisella tavalla kuin Ranskalainen Illallinen.Ohjaajastahan paljon riippuu.
-
Niin se körttiläinen juonne kulkee kestoisasti tanskalais-ranskalaisten ruokaelokuvienkin kautta! Onkohan 'kestoisa' sukua myös sanalle 'kestitseminen'?
-
En ollut ensikatselemalla huomannutkaan sen kaikkia yhteyksiä evankeliumeihin.Nyt vasta hoksasin,että kuka hän olikaan joka ruokki
12 ihmistä ja antoi samalla kaikkensa.Mitä saivat köyhät kyläläiset
nauttia kaivolla .Mistä sopu ja anteeksianto ? Suoraa sanomaa välitti
kenraali Löwenhjelm kiitospuheessaan.
:shock: No voi hitsi,
nyt täytyy katsoa koko leffa uudelleen.
En kyllä minäkään osannut tältä tasolta katsoa ollenkaan :oops:
-
Reilusti plussalla - reilusti ylipainoinen - reilusti ateisti - reilusti tasan - reilusti körtti - reilusti syntinen - reilusti armoa anova - reilusti kameleontti - sanalla sanoen rehellisesti REILU.
Lars Mikael
-
- Päivi, mokomakin harakka! :wink:[/quote]
Reilusti turkiksissaan :lol:
-
Joskus seurojenjälkeen kamarikesteluissa alkuperäinen juonne unohtuu ja keskustelu menee ns. - Plörinäksi :D ........ :lol:
-
se on reilua plörinää...
-
se on reilua plörinää...
Reilusti plörinäksi on mennyt koko körttifoorumi, kun ei ole enää voinut ottaa reilusti kantaa uskonasioissa. Vastapelurit ovat reilusti hävinneet kuvioista.
Reilusti pahoitteleva
Lars Mikael
-
Reilusti ja reippaasti pitäisi nyt jonkun jo joulun ja uudenvuoden vietosta toipuneen aloittaa uusi keskustelu uskomme asiasta.Älkää kuitenkaan provosointimielessä,ettei kukaan mieltänsä pahoittaisi.
Pyhityksestä on kyllä hyvä ketju aluillaan,mutta se on yleisten asioiden ketjussa .
Tulin äsken lahtelaisista seuroista.Siellä puhuttiin pääasiassa rukouksesta.
Miten tulisi rukoilla? Mitä tulisi rukoilla ! Mitkä rukoukset Jumala kuulee.?
Mauno puhui hyvin eksyneistä lampaista,että niitä nykyisinon jo 20 jos ennen
oli se 1. Miten Jeesus heidät kokoaa takaisin laumaan.
Olisiko näistä keskusteltavaa,vai joko on aiheet käsitelty kauan sitten