Ei hirveän ylevää ole pelkkä köyhistelykään. Jos on niin hyväosainen että on muutakin kuin elatus ja vaatteet niin häpeällistä siitä tulee vasta sitten, kun ei välitä ollenkaan, mahtaako muilla olla. Eikä kyllä sekään ole hirveän ylevää että antaa paljostaan saadakseen hyvän mielen. Lienee perisynnin vaikutusta että hyvää tehdessäkin liian usein tuijotetaan omaa napaa...
Jos tässä jotenkin otetaan kristillisyys ihanteeksi niin aika karu kuva jää meidän tekemisistämme, tai sanotaan osuvammin tekemättä jättämisistämme! Kristillisyyden ihanne toteutui jossain määrin alkuseurakunnassa jossa kaikki toivat omaisuutensa yhteen ja
"kaikki heillä oli yhteistä , eikä kukaan sanonut omakseen sitä mikä hänellä oli" (vai miten se kohta menikään?)
Aivan samoin Jeesuskin opettaa että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan (meidän hyväosaisten) päästä taivaan valtakuntaan! Vaatimuksia kun ei ole missään vaiheessa lievennetty eikä rajaa siirrettu etäämmäksi. Sen tähden olen ajatellut että meidän on julkeata edes PUHUA "tekemisistämme" koska ne koituvat meille ainoastaan häpeäksi jos niitä mainitaan! On aivan turha kuvitella olevansa kristitty ja elää täällä pohjolassa yltäkylläisyydessä kun samaan aikaan tummaihoinen pikkuveli näkee nälkää toisella puolella maapalloa!
Meidän kenenkään (koskee ihan jokaista tälläkin palstalla, myös ja ennenkaikkea allekirjoittanutta!) on
aivan turha esittää lähimmäistä koska täällä ei yksinkertaisesti sellaisia ole! Kyllä mitta on pantu lähimmäisenrakkaudelle eikä meistä kukaan sitä täytä! Sensijaan että juttelemme hyvistä töistämme, olisi parempi että toteamme vaan olevamme mustia pakanoita ja roistoja jotka emme ajattele muuta kuin omaa hyväämme!
Tässäpä sitä tuli nyt lakia saarnattua, niin pannaan myös evankeliumi perään ettei tarvitsisi samalla tein luopua myös kristillisyydestä:
"Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttinen""En minä ole tullut vanhurskaita kutsumaan vaan syntisiä!"Muuta toivoa ei ole. Hädin tuskin olemme edes kristittyjä!