Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 30.08.17 - klo:10:34
-
Nautin syksytä, sen kaikista antimista ja uusien asioiden kohtaamisesta ' kesäterän' jälkeen.
Runsaat marjat ja hedelmät, sienet, kalat ja riista ovat ravintona terveellisiä ja kotimaisuus on laatua ja turvallisuutta ruokapöytään.
Myös luonnonkauneudesta voi nauttia, joskin kevään herääminen on ihaninta mitä tiedän, pidän kellahtavista vaalenevista viljapelloista, metsien tummuvasta vihreästä jota keltaiseen pukeutuvat koivut ja punastuvat pihlajat pilkuttavat.
Tummuvat illat lukulampun valossa, kirjava kukkakimppu pöydällä, silmän ihailtavaa tunnelmaa.
Hikisen harrastuksen viilentävä syystuuli, varovasti nautittuna, tuntuu virkistävältä.
Syksyyn kuuluu myös sade, pimeys ja hirvikärpäset. Ne on kestettävä , ovathan ne vaihtelua ja vuodenkiertoon kuuluva ' luonnonlaki'.
Ja Erna Tauron Höstvisan , siinä syksyn laulu !
https://youtu.be/JvMSX8HXSNg
-
Erna Tauro on minullekin tuttu, lähinnä kevyen vanhan musiikin asioista. Wikipediassa on hyvät henkilötiedot.
-
Syksy on jotenkin arkisen elämän, työn, harrastusten yms. "uomiinsa palautumista".
Innostavaa uuden aloittamista, ja/tai entisen jatkamista uudistuneena kesätauon jälkeen.
Kaikki vuodenajat ovat luonnossa rikkautta ja kauneutta omalla erityisellä tavalla.
Edessä on syksyn väriloisto....minulla ehkä päiväretki kansallispuistoon...
ehkä ajelu ruskamaisemissa tylleröiden luokse käymään...
-
Puuhaa ollut paljon. Emme voineet lähteä pienellekään Poksi-reissulle. Lokakuulla menemme Israeliin, jos Jumala suo.
-
Juuri säätiedoissa syyskuun alkupuolen ennustetta, hyvältä kuulostaa :eusa_angel:
-
Syksyn puutarhatyöt ovat alullaan. Perkasin kukkapenkkini kaikesta lopusta rikkakasvustosta ja istutin n. 70 tulppaanin , narsissin ja krookuksen sipulia maahan. Edellisten sipulien sivusipuleita nousi samalla ylös. Nekin kaivoin omiin kuoppiinsa.
Olen aina peitellyt penkit kuusenhavuilla. Ne ovat meillä hiukan hankalassa paikassa, jyrkässä rinteessä. Mietin ajaisiko kurttulehtiruusun oksat saman asian, pitäisi lumen koholla ettei maa jäätyisi syvältä. Niitä nimittäin riittää yli tarpeen kunhan aitaa taas leikataan.
Vielä ovat ruusumalvat ja jättitatarit kukassaan kun kaikki kävi kovin hitaasti tänä vuonna. Niiden leikkuu on vielä edessäpäin. Samoin omenat ovat vielä vihreitä, keltaiset kanelit. Muutamia olen poiminut uuniomenoiksi, itse en voi hapanta omenaa syödä.
Koivuista tulee kultasadetta pihaan, keltaiset lehdet odottavat haravoijaa. Sekin on
edessäpäin, ja sitä riittää pitkään.
Sienimetsään en enää aio mennä, selkää särkee jo nämä syysaskareet. Tänään sauna toivottavasti lievittää.
-
Taas syksy saa, niin minäkin.
-
Löysinpä tummanruskeita pähkinäntuoksuisia kiinteitä tatteja, jotka eivät kuitenkaan olleet herkkutatteja, kun pillit kosketuksesta sinistyivät :017:. Poimin mukaan kun olivat osa täysin ja loputkin melkein toukattomia. Pienet lakit olivat niin hyviä että söin siltään, edes pannulla käyttämättä. Nyt jälkikäteen totean, että lienevät olleet ruskotatteja, http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/ruskotatti. Ainakin tuntomerkit täsmäisivät hyvin tuohon kuvaukseen.
-
Sinähän pärjäsit, sillä tämä tatti on linkkisi mukaan erinomainen ruokasieni.
-
Huomisen jälkeen luvassa lämpimämpää.
Ehkä harkitsen edes yhtä reissua puolukkametsään, vaikkei niitä kuulemma tarvita, on entisiä.
Pakasteessa olisi kyllä tilaa, eiköhän sinne yksi ämpärillinen mahdu, etenkin survottuna. :eusa_angel:
-
Sinähän pärjäsit, sillä tämä tatti on linkkisi mukaan erinomainen ruokasieni.
No juu, kyllä maistuivat. Osa päätyi pakkaseen, mutta tosiaan ne pikkulakit tuli naposteltua. Ensin luulin löytäneeni herkkutatteja kun olivat niin napakoita ja tuoksuivat pähkinälle, mutta kiinnitin huomiota siihen että pillit kosketuskohdilta sinistyvät, minkä ei pitäisi herkkutatin ominaisuuksiin kuulua, niin piti ruveta määrittämään tarkemmin. Tateissa ei kuitenkaan pitäisi olla suoranaisesti myrkyllisiä kai kuin harvinainen tauriontatti, joka on toisenlainen, niin uskalsin syödä vaikkei tarkkaa lajimääritystä ollut.
Katsoo nyt jos myöhemmin viikolla ehtisin katsastamaan saman paikan uudelleen lisäsaaliin toivossa. Rouskujakin himoitsisin vielä lisää, niitä kasvoi siellä myös. Mustavahakkaista myöhästyin, muutaman "jo kertaalleen syödyn" vain löysin.
-
:039:
-
Kävelin ruskotattipolun uudelleen ja löysin jonkin verran lisää :). Niitä rouskuja myös. Ja vähän muitakin sieniä. Tuli vain pimeä keskeyttämään reissun, mutta ehkä joku päivä taas uusiksi.
Perjantainahan se on jo syyspäiväntasauskin. Tulisi nyt sen verran pidempi poutajakso, että saisin nurmikon vielä kertaalleen leikattua. Pihalyhtykauden aloitusta ehkä vielä lykkään.
-
Lisää sieniä... nyt tuli keltavalmuskaa.
-
^
Onpa se hyvä. Meile tulee puolukkaa, nytkin vetelin roskat 3,5 ämpärillisestä marjaa sellaisella Rikka-imurilla. Sininen muoviputki, jossa on sivulla suppilo ja pölynimurille sopiva suulake ja säätöosa. Kauhalla koko ajan saa varistella uutta marjaa suppiloon. Puhdistan tällä välineellä mustikatkin, mutta se on vain esipuhdistus.
-
Tuo on kätevä systeemi. :eusa_angel:
-
Saako noita tuollaisia imureita kaupasta, vai itsekö olet askarrellut?
Puolukoita tosin ei ihan näissä lähimetsissäni sillä lailla ole että niitä tulisi paljon keräiltyä, mutta saattaahan olla että joskus tulee piipahdettua jossakin kauempana.
-
Kaupasta se Rikka-Mari on ostettu. Se on palvellut ainakin 15 v. En osaa sanoa, että missä liikkeessä niitä olisi, mutta olen jopa nähnyt.
-
Onko tässä sellainen: https://www.youtube.com/watch?v=K-8a7EgDVHo
-
Kyllä. Kumpa osaisin tuon linkityksen itsekin.
-
Tuo on kätevä systeemi. :eusa_angel:
Kyllä on :eusa_angel:
-
:eusa_angel:
Kätevästi ja nopeasti.
-
Jokohan huomenna vihdoin puolukkaan selviäisin...
Hirvikärpäsiä kyllä piisaa.
Alkaa olla kaunista ruskaa.
-
Metsästysharrastukseni loppui hirvikärpäsen tuloon. En siihen totu. Pakkasia odottelen.
-
Hirvikärpäset ei ole kyllä mitään mukavia.
-
Kammalla ne saa hiuksista jo seuraavana päivänä... :003:
-
Ei kai sentään täikammalla ? :icon_eek:
Olen ajatellut empaattisesti viime päivinä hirviä, esim. kun ne pienet ötötkkäloiset menee korviin ja sieraimiin ja niin edell. ja alkavat loisia siellä.
Ja hirviparat eivät oikein voi kaikistellen hätistellä niitä pois. :102:
-
Hämähäkinseitit myös seuraa marjametsässä, usein kasvoissa tuntuu kun kumarassa poimii...
-
Niin ja aamulla hirmuisesti taidokkaasti kudottuina heinissä ja oksilla.
On sekin taito saada niin hienoja kudelmia tehdyiksi.
Luonto on ihmeellinen asia. :eusa_angel:
-
Niin ja vähemmän kivoja eli punkkeja.
Tulin kotiin, kun ajelin Tampereelta siis tänne Kaskisiin, niin pysähdyin matkalla ja keräsin puolukoita ja niitä oli kiva syödä loppumatkan.
No kotona sitten ihmettelin, että mikä kutiaa ja punkkihan se teki matkaa puseron alla.
Onneksi sain ilman, että ehti purasta pois.
Metsät alkaa olla vaarallisia paikkoja kaikkine susineen ja karhuineen ja pienempine ötököineen.
-
Punkit on inhottavia ja vaara sairastua borrelioosiin.
Kun metsäteillä yhteen aikaan lenkkeilin paljonkin, poika monesti varoitteli että voi olla susia ja karhuja.
En ole niitä luonnossa kylläkään nähnyt koskaan.
Supeja on monesti tiellä kuolleina ja korpit ja varikset putsaa luonnon siisteyspoliiseina jäljet melko pian.
-
Syyskuu on suhahtanut nopeasti.
-
Sama havainto, loppu sujui kummallisen nopeasti.
Tänään heitin kesäisen kukka-amppelin kaatopaikkajätteeseen ja panin tilalle 4 callunaa.
Istutin myös uusia tulppaaninsipuleita kun Hankkijasta sai halavalla. Siellä oli tarjous-laaripäivät.
Harmaapäätikka oli äsken talipötikässä, ja se kettu kierteli myös Kankkosen kellarin katolla.
-
'Komea kettu kierteli Kankkosen kellarin katolla.' :icon_lol:
-
Lokakuun alkua odotellessa...
Suppikset odottaa poimijaansa yhdessä tietyssä paikassa...suunnistajan koordinaatit
mielikuvana mielessä...ei kartalla...
Luulisin että ei käy samoin kuin vuosia sitten edellisessä asuinpaikassa....
löysin reilusti suppiksia, älyttömän pieniä, jätin kasvamaan...eipähän niitä enää ollut
kun myöhemmin menin hakemaan...paikasta olin satavarma.
-
'Komea kettu kierteli Kankkosen kellarin katolla.' :icon_lol:
Niin. Nää syntyy nyt näköjään tahattomasti.
Käynnistänkö K-kirjaimilla ketjukirjeen ? K-vastaus hyväksytään. :icon_lol:
-
-K- :icon_lol:
-
kiloittain keltaisia koivunlehtiä kankahalla...
-
Kilometrejä kiertelin katsellen karpaloita, kahvia % karamellejä kietaisuhameeni kulmataskussa... :017:
-
Kantarelleja kopassani kuluneena kesänä kohtalaisesti...
-
Kyllä kai koristeellinen korini kaiketi kotiin kestää kertasaaliini kissankelloista.
-
Kuulaus kiinteästi kuuluu kuluvaan kauteen.
-
Kökässä krapsutettiin kartano kuntoon. Keväällä kerrataan.
-
Korppi kerää kaikki karhulle kelpaamattomat kyljysten kimpaleet.
-
Syksy ll ketju muuttui lennosta -K- ketjuksi.
-Koivunlehdet keltaisenaan katseltavina kaiken keskellä, kiitoksen kera, kertakaikkiaan.
-
Kohta kylmä kolkuttelee kivenheiton kantomatkalla, kuura kovettuu kohmeloksi...
-
Kohta kylmä kolkuttelee kivenheiton kantomatkalla, kuura kovettuu kohmeloksi...
Kyllä kiitos.
Kävin paripäivää sitten kaverini kanssa uimassa, siis tutun.
Syksy on ihmisen parasta aikaa.
Syyssato ja jälkikorjuu ja sotajuhlat.
Kun nyt olen muuttanut maalle, niin syksy vielä enemmän on tullut iholle, siis jotenkin tää luonto ja muu tässä kosketeltavammaksi.
Niin ja kait kun toi olutkin, kun on tossa käymässä ja nää syksyjen marjasadot ja ties mitä.
Näin melkein kalastajana, niin meri kylmyys ja ahvenet, kun syö paljon kun menevät syvemälle ja tää silakka aika ja muu.
Varmaan eniten tää mua tykästyttää, kun on jotenkin aika taistelua ja sellaista äijämeininkiä tää syksyssä selviäinen.
Niin ihmiselle, kuin kaloille, luonnolle ja ihmisille.
Jotenkin syksy ruskineen on siisti.
-
Kantsi käydä kalassa, kissalle kelpasi! Kermainen keltavalmuskasoosi kavereille. Kestitsin koko konkkaronkan.
-
Googlasin keltavalmuskan. Se on minulle tuntematon sieni. Älä syö useita kertoja viikossa !
http://www.tohtori.fi/?page=5033584&id=8056218
-
^Viimeaikaisten tutkimusten mukaan herkkutatti, haperot ja kantarellit ovat ihan yhtä vaarallisia! http://www.funga.fi/blog/viela-uudelleen-keltavalmuskan-syotavyydesta/
Ja samoin tietenkin myös silakka ja kaikki muutkin kalalajit. Rypsiöljy vasta vaarallista onkin: https://en.wikipedia.org/wiki/Rapeseed#Health_effects.
Keltavalmuskaa en minä ainakaan niin paljon löydä, että monta kertaa viikossa säännöllisesti söisin. Hyvin kyllä maistui syöjille soosini, joka oli lähinnä keltavalmuskalla maustettua kermaa :icon_biggrin:. Viimemainitusta joku vasta slaagin saisikin, ja joku toinen spagetista, jonka kanssa sitä söimme.
Vähän nyt harmittaa, etten viime sienireissullani kerännyt monilukuisena esintyneitä monivyöseitikkejä. Jokin extreme-harrastus se minullakin pitää olla, olkoon sitten sienestys. Maksanseutuhan tässä vähän onkin jo pakotellut.
-
Siskon tyttö: https://www.youtube.com/watch?v=O3_VeoRZgV4
-
Syksykö minulle lie antanut energiaa, että aloin touhuta koko kesän rästitöitä oikein ahnaasti.
Otin pölynimurin , johon en ole vuosiin koskenutkaan, ja menin takkahuoneen siivoukseen.
Sitten vaihdoin ikkunaverhon omaan huoneeseeni, ja kesäverhot laitoin tuulettumaan.
Poimin viimeisiä kukkia maljakkoon ja siivosin tiskipöydän.
Kaikki silláikaa kun Matti oli curlingia pelaamassa. Alkoi sekin kesäisen mölkyn sijaan.
Nyt on kohta ruoka valmis ja syönnin jälkeen lähden Leena-ystävää tapaamaan, jos ei ala tämä touhuaminen liikaa väsyttää. Nukuin kehnosti taas omien murehtimisten kanssa.
Sain kuin kehoituksen soittaa ent. työkaverille. Ja hänelle kuuluikin vakavaa sairautta.
Syyspuuhia on vielä edessä. Oikeastaan pihatyöt ja - kalusteet ovat ne ensimmäiset.
Pihlajat ovat jo aloittaneet ruskaan pukeutumisen, mutta marjat eivät ole vielä kypsiä. Tilhiä saa vielä odttaa.
Lintulautaa ei Matti anna laittaa paikalleen. Se on ollut hyönteishotellina.
-
Minä vielä soittelen Maruschkaa, kaunis päivä mennä talkoisiin
https://www.youtube.com/watch?v=pYB41WbU6gM
-
Sieniä tulee sittenkin. Luulin että saisin olla yhden syksyn niiltä rauhassa. Eilen löysin järjettömän ison herkkutatin, joka oli kokoisekseen uskomattoan hyväkuntoinen. Todella ruokaisa sieni, siitä riittää moneksi ateriaksi.
Ehkä minulla voisi olla lammas tai pari, kävisin niiden kanssa kävelyllä ja antaisin niiden hoitaa sienet.
-
Innostuin tuosta tiedosta niin että lähdimme metsään Vesivehmaalle.
Paikalta josta viime vuonna saimme mukavasti tatteja, kehnäsieniä ja jokusen kantarellin oli tehty aukkohakkuu ja jälki oli sen mukainen.
Vierellä oli vielä vähän vanhaa metsää jäljellä ja neljä kangastattia ja jokusen voitatin löysin, hyvin pieniä kuitenkin.
Ilman saalista ei tultu, otettiin tyttären luumupuusta osamme.
Paistoin kuitenkin nuo vähät sienet. Laitan ne illemmalla munakkaan täytteen joukkoon.
Kuuma syyspäiväksi. Ei ollut metsässä mukavaa, mutta ei onneksi myöskään hyttysiä eikä hirvikärpäsiä.
-
Kuvasatoa lehdessä syksyn sadonkorjuusta:
https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2482563
-
Linkkisi viimeisessä kuvassa on tintti selällään auringonkukan alla. Siitä lintu ottaa yhden siemenen ja lennähtää lähelle oksalle ja nappaa siemenen suihinsa, tosin kovan työn kautta. Meillä on lopulle 50 isoa auringonkukkaa, joita tarjottelen syötäväksi ennenkuin ruokatarjoilun aloitan.
-
Hirvikärpäsistä on jo kirjoitettu paljon. Odottelenkin pikkupakkasia, niin niihin syksyn kiusaajat kyllä sortuvat.
-
Opettaja viritteli urkuharmonistaan syksyisin synkkiä säveliä:
Syys on,
syksy saapui synkkä, kolkko,
pikkulinnut lensi pois,
kylmä niillä täällä ois.
Tuota piti laulaa. Ärsytti, varmaan siksikin, että piti taas mennä kouluun. Mutta kun ei minusta syksy niin synkkä ollut. Tuon jälkeen tosin oli.
Ja joka vuosi sama toistui.
-
Minä muistan laulua: Syksy jo saa, harmaa on maa. Koivuista lehdet jo pois putoaa.
-
Tuo synkkä ja kolkko on Ingrid Ranckenin laulu Syysilta. Hain tiedon Googlesta. Äänitettä en löytänyt. Onkohan se jossain vanhassa koululaulukirjassa, Siukosessa tai Pesosessa?
-
Kyl miekii oon tuota laulant. Mut myö laulettii ja:
Kesän leikit, hommat jäivät
tuli eteen syksyn päivät.
Nyt jo pienet koulutiellä
astelevat ilomiellä.
Olen säilyttänyt ainakin Siukosen laulukirjan ja jonkun tyttärien kouluaikaisen.
Nyt en ehdi niitä selaamaan kun on lähdettävä laittamaan eväät sieniretkelle. :039:
-
Eilen kävelyllä tuli vastaan upea herkkutatti ja pari muuta sientä. Herkkutatin säästin tämän illan herkkupalaksi, ja nytpä lähdenkin valmistamaan sitä. Heippa :039:
-
Herkkutatteja tuntuu tulevan vakiosti yksi per reissu, niin tänäänkin. Se näytti kuin retkeilijän eväistä olisi unohtunut polun varteen pulla :icon_biggrin:. En siis oikein varsinaisesti sienestä, mutta jos lähden kävelemään maastoon jossa sieniä saattaa olla, otan varuiksi mukaan pikku veitsen ja jotain paperipusseja.
Mesisientä oli paljon, enimmät kyllä jo yli-ikäisiä, mutta nuorempiakin löytyi keittotarpeiksi asti. Jos ovat herkkutatit tänä vuonna puhtaita niin voitateista ei voi sanoa samaa. Muutama kaunis karvarousku, niitä taitaa tulla hyvin. En kuitenkaan kerännyt kun en nyt varsinaisesti ollut rouskussa.
-
Tatteja tulee koko ajan. Meille tuli kuva Porkkalanniemeltä punikkitattisaaliista, sekä puhelu Padasjoelta, sieltä mistä mekin saimme, että on paljon tatteja ja rouskuja.
Sienestäjät ovat tulossa tähän perkaamaan ja jatkokäsittelemään. Se tarkoittanee sitä että minä ryöppään ja suolaan rouskusaaliin.
Kävin Prismasta merisuolaa ja pakastusrasioita. Hautausmaalta tullessa poikkesimme.
Levollakin oli sieniä nurmikolla. Ne olivat aika suuria valkoisia rouskuja tai haperoita. En tunne tuollaisia, joku nurmikolla viihtyvä laji.