En malta jättää mainitsematta maailman hönteintä kesämökkikeskustelua sillä myöhemmin rakennetulla mökillä.
Yksi muistaa: Jokainen joka huutaa avuksi herran nimeä pelastuu.
Toinen muistaa: ei jokainen joka sanoo minulle herra, herra....
No niin. Välkympi ja nopeampi olisi huomauttanut että jos me nyt etsimme pikkupalasista vastausta suureen kysymykseen niin tuo pikkupalanen jatkuisi: .... vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.
Johon kolmas olisi voinut muistaa että meidän tulisi tehdä "Jumalan tekoja". se on Jumalan teko, että te uskotte häneen jonka Hän on lähettänyt.
Seuraava, siiskö Jumalan tekoa ei ihmistyötä sekin on koko usko.
Olisi saatu kelpo kehäpäättely.
Niinniin. Jotenkin ne kai toinen toiseensa sittenkin kietoutuvat, usko ja teot. Miten hupsahtaneen hämmennyksissämme me kerran kavereinemne päättelimme että paras olisi olla kokonaan tekemättä hyvää siksi ettemme a) ylpisty b) luule väärin pelastuvamme omin voiminemme mitä oletettavasti lyhyemmin nimitetään omavoimaisuudeksi ( oikaiskaa jos erehyn).
Se ainut tuomiopäiväkuvaus puhuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden levittämisestä eli juurikin teoista. Niitä ei muistoni mukaan ole vain yhdessä evankeliumissa, voiko joku taas korjata. Vempeleellä ei voi selata samanaikaisesti kun kirjoittaa.
Ääritilanteissa mietin, tekikö kukaan oikein omin voimineen?
Eikö Jumalan pakottamana, niin juuri?
Ja sitten taas, elämä itse kohtelee toista hyvin, toista kovin käsin, ja joku kunnolla sirpaleiksi särjetty ei kaiken aikaa pyyhällä pitkin raittia hyvänteossa, se on varma asia.
Joku kertoi, että hienoin ja raffinoiduin ja kaunein astia valmistetaan saviastian siruista, sitten lopulta, ha tämä tarina on totta. Ruukku valmistetaan, poltetaan lasitetaan eikä siinä ole mitään vikaa. Milloin halutaan erittäin kaunis ja hyvä valmistusmateriaali jauhetaan tämä muussiksi ja aloitetaan alusta.
Toin Orvietosta Lapsi 3:lle kaksi paria espressokuppeja. Kotona huomattiin, toisessa oli virhepainama värityksessä ja joku huomautti että hyvä tavaton, osasitko hoksata juuri tämän, tämähän on arvokas. Ei, en oli kiirekin, mutta siis virhepainama toisen kupin koristelussa, virhe. Sitten se on arvokas... Ei ainakaan ole tarpeen arvostella ehkä ei niin ketään. Pidetään vain siitä pelastusrenkaasta ainakin itse toivon että heitetään.