Kirjoittaja Aihe: Pohdintoja 2  (Luettu 37101 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #15 : 27.08.18 - klo:09:28 »
Arkuus, neuvottomuus ja heikkous kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Rohkeuteen, pätevyyteen ja vahvuuteen tukeutuminen on joskus tarpeen, mutta voi myös jäykistää ja vinouttaa. Pelokkaasti esitettyjä tyhmiä kysymyksiä kannattaa kuunnella ja miettiä huolella niihin viisaita ja kannustavia vastauksia.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #16 : 03.09.18 - klo:19:25 »
Tänään kolahti minuun kahteen otteeseen. Mihin kolahti ? Ylpeyteenkö, omaantuntoon vai sielun pohjaan asti. Luotuna näin puheliaaksi ja seuraa kaipaavaksi on pakko miettiä mitä enää voin kertoa .

Aamuhartaudessa iski tuo vaivoista vaikertamis-kielto. Mitä me vanhat ja vaivaiset kohdatessamme muuta kuin 'sairauskertomuksia' vaihdamme. Täällä on oikein palsta Sairauteni.

Äsken avasin Hengellisen kuukauslehden ja pääkirjoituksen luettuani kolahti taas Kalle Hiltusen tekstillä.
Onhan selvää että kun antaa, antaa niin ettei oikea käsi tiedä mitä vasen tekee, so
antaa ja unohtaa.
Katson nyt että kaikesta muustakin ' hyväntekemisestä'  on parempi olla kertomatta.  Kuten sairaan ystävän luona käynneitä, jälkikasvun ruokkimisesta, lapsosten rakastamisestakin. Rukoilemisestakin.

Näihin olen syyllistynyt aina ja koko elinaikani, vuosikymmenen tällä foorumillakin. Olen jakanut itseäni ja elämääni. Ei ole ollut ylpeily eikä kerska mielessä, mutta kun kerran näin kolauttaa, silloin vika on minussa, eikä 'johdossa'.

Kysymykseksi jää: Mistä on sopivaa jutella täällä ystävien kesken, unohtamatta että on muitakin lukijoita.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #17 : 03.09.18 - klo:20:05 »
Itse olen saanut rohkaisua ja kehoitusta olla oma itseni, eikä tarvitse muuta yrittää.
En usko että tuo kehoituksen sana koskisi vain minua....kai se on hyvä sinullekin... :039:
Jumala on meistä luonut puheliaita tai hiljaisia...omanlaisia ainutlaatuisia persoonia...
eikä meidän kai tarvitse elää luonteemme vastaisesti...ellei Jumala selkeästi kohdallamme
osoita jotain muuta...uutta suuntaa...uutta maisemaa...uusia ajatuksia...uusia kirjoituksia...
Odotetaan ja eletään aktiivisina...ei lösähdetä sohvan nurkkaan...
Kai tiedät Riitta miten foorumilla jatkuu...jos sinäkin laitat käsijarrun päälle... :eusa_angel: :eusa_pray:


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #18 : 03.09.18 - klo:20:08 »
Ja vielä turisen...olen kokenut että olet kaikkea jakanut nöyränä, kiitollisena,
toisia rohkaisten....itsesi unohtaen....kuten moni muukin täällä foorumilla...
Kiitos ystävät!   :039:

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #19 : 03.09.18 - klo:22:43 »
Aamuhartaudessa iski tuo vaivoista vaikertamis-kielto. Mitä me vanhat ja vaivaiset kohdatessamme muuta kuin 'sairauskertomuksia' vaihdamme. Täällä on oikein palsta Sairauteni.

Jäikö sinulta huomaamatta Jaakko Haavion ajatus: Suokaamme heille heidän pyytämänsä. He tarvitsevat sen. Mistään kiellosta ei ollut kysymys.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #20 : 04.09.18 - klo:08:16 »
Ehkä on ylpeyttä jos valittajakin pyrkii olemaan Pyhän Raamatun oppilas.

Tässä on jako vuohiin ja lampaisiin:


 Toiset kertovat alinomaa vaivastaan. Jotkut heistä jopa ruikuttavat kerjäten muilta myötätuntoa. Suokaamme heille heidän pyytämänsä. He tarvitsevat sen.

 Toiset vaikenevat. Heillä on haavansa, kenties paljon kipeämpi kuin valittajilla, mutta he eivät vain kerro siitä kuin ehkä joskus, harvoin, jollekin. Stoalaisiako siis? Ei, vaan pyhän Raamatun oppilaita.


Ihailen Jaakko Haavion runoutta virsissä. Tässä hän sanoo kovasti, ainakin minuun sattui.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #21 : 04.09.18 - klo:12:59 »
Toiset vaikenevat. Heillä on haavansa, kenties paljon kipeämpi kuin valittajilla, mutta he eivät vain kerro siitä kuin ehkä joskus, harvoin, jollekin. Stoalaisiako siis? Ei, vaan pyhän Raamatun oppilaita.

Tässä on minun nähdäkseni kirjoituksen olennaisin vastakkainasettelu: stoalainen tyyneys vai kristillinen kärsivällisyys. Edellinen lienee Haavion mielestä itsekeskeistä ja jälkimmäinen Kristuksen seuraamista, joka "niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut."

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #22 : 04.09.18 - klo:15:31 »
Kärsivällisyys ei ole helppoa ellei se ole sytymässä saatu ominaisuus.
Sitä voi harjoitella, mutta onko se silloin ' omatekoista' ?

Omatekoisuudesta ei ole pitkän päälle apua, ellei apua tule Herralta. Körttejä varoitetaan näistä teoista, ja opetetaan viemään päivän taakka Lunastajan armahdettavaksi. Me tällaisetkin raukat olemme kaikkinemme Kristuksen omia hänen nimeensä kastettuina ja Häneen turvaten.

Oliko Pietari kärsivällinen ? Lopulta oli.
Paavo Ruotsalainen oli myös vikuri, ja silti kelpasi körttiläisyyden isäksi.

Kuka voi nimetä itsensä Pyhän Raamatun oppilaaksi? Riittääkö jos toivoo olevansa ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #23 : 04.09.18 - klo:16:33 »
Kristittyinä meidät on kutsuttu kantamaan toistemme kuormia. Haavojen ja kärsimysten jakaminen tuskin on Jaakko Haavion tarkoittamaa myötätunnon kerjäämistä. Eiköhän se ole sitä, että ollaan yhdessä kärsivällisiä, kun yksin ei jakseta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #24 : 04.09.18 - klo:18:14 »
Ei olekaan. Niissä on ero jonka voi aistia. Myötätunnon kerjääminen on omaan itseensä käpertymistä. Eikä kerjääminen anna apua vaivaan  vaan on eräänlaista riippuvuutta.

Monet pelkäävät ' toisten kuormien kantamisen' rasittavuutta. Ei se ole. Siihen rakkaus antaa voimat. Se ei useinkaan ole tekemistä, vaan lähellä olemista. Se sopii myös heikkovoimaisille.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #25 : 04.09.18 - klo:19:19 »
Se sopii myös heikkovoimaisille.

Heikot saattavat olla jopa sopivampia. He tietävät usein vahvoja paremmin, mistä on kysymys.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #26 : 04.09.18 - klo:19:35 »
Kiitos Pena keskustelusta. Tällainen apu sinulta minun ylpeän ' omantunnonpistokseen'.

Palataan pohdiskelemaan jos on aihetta.

Yhtykää ja osallistukaa yhteisrintamaan selvittelemään mieltä askarruttavia kysymyksiä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #27 : 04.09.18 - klo:22:25 »
Yhtykää ja osallistukaa yhteisrintamaan selvittelemään mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Kunhan jahka pääsen kynnyksen yli ja jos löydän sanoja ja ajatuksia...rohkeutta...

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #28 : 04.09.18 - klo:23:38 »
Kunhan jahka pääsen kynnyksen yli ja jos löydän sanoja ja ajatuksia...rohkeutta...

Siinähän sinä jo olet, kynnyksen tällä puolen. 'Rohkeutta' on hyvä sana aloittaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Pohdintoja 2
« Vastaus #29 : 05.09.18 - klo:12:51 »
Kiitos!   :eusa_angel: