Ketju on kiinnostavaa luettavaa, erityiskiitokset Penalle ja Sepposille. Arvelisin, että viime sunnuntain Pihliksen Herättäjäyhdistyksen saarnamies Forsberg koetti jyristä sitä synnin kauhistusta. Että kyllä maar sisäälle päässytkin vielä voidaan ulos heittää ja että "melko uusi" tutkimus on että kyse olisi, ettei häävaatteeksi kelvannut muu kuin lahjaksi saatu - ei kelpaa. Uusimman tutkimuksen mukaan mikään ei vapauta, ei kerrassa muikään armahda. Noh, seurat olivat ainakin lystikkäät. Seuraavan puheenvuoron kun käytti oikosenaan kierteisiin mennyt evankelinen pappi, semmoinen herkempi tapaus, joka huusi sitten huutavansa että Jeesus auta, minut kastettiin, kuolit puolestani ja nyt on väärät vaatteet... Sitten halusi tämä Forsberg veisuuttaa että terve pyhäin suku, teillä on jo yljänm puku, vaikka se on vaikea melodisesti (Veisuuveljien läsnäolo pelasti) ja julistikin päätteeksi ajatelleensa tässä evankelisia ja körttejä. -Niin, minä sanoin kyllältä saaneeni siitä "Kyllähän Jeesus Kristus, mutta" ja etten nyt tarkoiita sitä mitä Bonhoeffer nimittyää halvaksi armoksi, ei, meillä ei ajatella niin. Hän luukuttaa kirjahyllyssäni. Vähän innostuksen kipinää välähti kun kuuli niin arvokkaan nimen mutta pelkään pahoin hänen luulleen minun jatkavan sitä kakkossaarnaa, mitä en tehnyt: Ei. Armoa ei tunneta, ei anneta!
Pahin tapahtui kun kotiin yritin: Joku mies jäi hihaani kiinni, ja halusi puhua seikoista, ja hytisin kirkon edustalla - takuulla siinä vilustuinkin- että kyllä se on turmiollista tämä että kaste olisi uudestisyntymisen peso, että kyllä pitää tulla uskoon. Koetin selittää kyllä tuntevani Joh kolmosen. Siitä minä lopulta juoksin karkuun, kun palelin niin että olin ihan hyytynyt. Kerroin tuon tien jo tallanneeni ja että minulle on yksi lysti nyt, ja Jumalan työtä.
................................................
Muttei auennut sana saarnaajalle, ei, tai ei Henki ollut läsnä, sillä loppujen lopuksi minä ainakin vain nauroin ihan kippurassa. Eikä minussa herännyt synnintunto kai siksi etten ymmärtänyt, mistä synnistä oli puhe!! Teksti siis oli Matt. 22:1-13. Vielä maalailiu: Schrächkliches Evangelium! Kuvitelkaa, mikä tuomio! Kauhistukaa!! Noh, odottaa sopi kai jotakin yksilöidympää.
Taitaa olla Jumalan työtä, ja sellaiseksi jätettävä, tuo synnintunnon herättely, mutta sekin lääkäriä ällötttää, että kaikkea silitellään, hoiukutellaan sirkuismessuilla ja puuhamessuilla ja puuhapapeilla. Ja laastaroidaan, kun tervehtyminen edellyttäisi puhkaisua. Ubi pus ibi evacua, sen muistaa joka hiivatin klinikalta: Missä on märkää, ei siis vetistä vaan mätivää mätää, päästä se ulos.
