Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo VI  (Luettu 38173 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Kirjoita runo VI
« : 14.04.13 - klo:05:20 »
  
   matkan alku
on kuin heinä nenässä
virta vie
tulva tulloo, tulva männöö
suvanto soi
meri ottaa syliin.


tuli
vesi
maa
kunta
kaupunki


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #1 : 14.04.13 - klo:14:47 »
Tuli ja vesi,
elämänlähteet,
niitä ilman emme
pysty elämään.

Tuli ja vesi eivät
viihdy yhdessä,
välillä riitelevät
keskenään.

Tuli ja vesi
rakentavat
ja tuhoavat,
palvelevat
tai tappavat
ihmisiä.

Maa on toisenlainen,
jähmeä, savinen,
kallioinen.
Maa hyväksyy
päälleen kaikkea.

Ihminen pohdiskelee,
miettii missä asuisi...
kunta vai kaupunki?
Tuli miettii,
talon lämmitys vai poltto?
Vesi miettii,
sammuttaisiko
janon vai palon?

surkea
loppu
pitkä
ikävä
loru


Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #2 : 14.04.13 - klo:20:40 »
Surkea loru
siitä tuli poru,
ikävä loppu,
eipä ole hoppu
pitkää runoa rustata.

hiukset
myssy
unohtaa
karvainen
astinlauta
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #3 : 14.04.13 - klo:21:29 »
Unohdan jaarittelut,
astinlauta lyhyyteen.
Kaiken karvainen totuus,
hiukset myssyyn piiloon.

vihdoin
onnistua
lyhyt
ytimekäs
karu

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #4 : 15.04.13 - klo:10:31 »
Lyhyen runon
vihdoin onnistuessa
huomaan tämänkin:

Ytimekäs voi olla
rehevä eikä karu.


ihminen
ulkonäkö
ikä
kasvu
jatkua

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #5 : 15.04.13 - klo:12:22 »
Ihminen muuttuu kehdosta hautaan,
kasvu jatkuu iän karttuessa:
ensin pituutta,
sitten leveyttä.
Ulkonäössä on kuitenkin
jotain samaa
- loppuun asti.

harva
epäonnistua
yrittää
punainen
matto
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #6 : 15.04.13 - klo:13:32 »
Harva pienviljelijä yrittää
pitää peltonsa tuottavina.
Epäonnistunut maatalouspolitiikka
ajaa ihmiset taajamiin.
Ailakkien punainen matto
peittää entiset niityt
ja laitumet.
Ne kukkivat maanviljelyksen
muistoksi.
Loistoa hautakummuilla.



tuulihaukka
niitty
palokärki
kiviraunio
ajat
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #7 : 15.04.13 - klo:15:24 »
Ajat vaihtuu.
Ikimetsässä
aika seisahtuu.
Puiden kätkössä
niitty kukkineen,
kiviraunio käärmeineen.
Tuulihaukka kaartelee,
saalista pelottelee.
Palokärki kiljahtelee,
keloa koputtelee.

hylky
raunio
haaska
raato
tuhka

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #8 : 16.04.13 - klo:07:39 »
Olen hylky, mutta tulen löydetyksi.
Olen raunio josta rakennetaan uutta.

Olen haaska ja kalvettu raato.
Sellasena tulen haudatuksi.
Haudalla kasvaa kukkaset.

Olen tuhka mikä tuulessa pyörii.
Menen meren syliin lepäämään.

Syvyyksissäkin on Armo.



vakava
iloinen
samalla
kertaa
miksi
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #9 : 16.04.13 - klo:13:22 »
Kun katson pientä lasta,
en lakkaa iloitsemasta
ja ihmettelemästä miksi
Luojan luoma ihmislapsi
on niin ihana,
toisiin turvautuva.

Tuntuu että hän elää
täysillä tässä ja nyt.
Samalla kertaa
iloisena ja vakavana,
nauraen ja itkien,
luottaen että saa avun,
häntä rakastetaan.

pitkä
leveä
syvä
korkea
matala

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #10 : 16.04.13 - klo:16:38 »
Leveää tietä
tulee
ennen pitkää
syvälle joelle.

Jos menee aina siitä
missä aita on matalin,
Tulee eteen
liian korkea muuri.

On parempi pysyä
kapealla polulla
ja yrittää ylöspäin.


laulu
vapaus
rauha
elää
nähdä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #11 : 16.04.13 - klo:16:53 »
Vapauslaulu , Siionin virsi



Salattu tie.
Se rauhoittaa kun
usko epäilyttää.

Se vapauttaa taas
kun omat teot pettää.
Saan elää armossa

ja nähdä uuden toivon säteen,
ja matkakumppanin
ken tarttuu mua käteen
kun horjahdan ja väliin
kaadun.
Pidänhän lapsenuskon, kasteessa jo
saadun.



eteen
peltoaukea
lakeus
kirkontorni
talot
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #12 : 16.04.13 - klo:17:02 »
Penan profeetallinen runo osui kyllä niin maaliin, kun tekemättömien töiden kasautuessa ihmettelen että mitenkäs tämän työmuurin yli kampeaisi. Ehkäpä jostain löytyy seiväs hyppyä varten.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #13 : 16.04.13 - klo:19:55 »
Hiljaisuus, pimeys,
aavemainen tunnelma.
Autioituneet talot,
asukkaat paenneet.

Kirkontornissa valot,
suntio soittaa kelloja.
Kenelle kellot soivat,
kukaan ei kuule.

Synkkä sumu laskeutuu
lakeuksille, peltoaukeille.
Alkukesän pakkasyö.
Silmieni eteen avautui
painajaismainen näky.

ajatus
unelma
pettymys
pelastus
toivo

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Kirjoita runo VI
« Vastaus #14 : 17.04.13 - klo:07:59 »
Unelmien höttöiset pilvilinnat hajoaa.
Pettymysten raskaat muurit sortuvat.
Toivon kirkas ilma ja leppeä tuuli elvyttää
niin että ajatus pelastuvasta elämästä
kirkastuu.



hauska
juttu
tulossa
käyminen
vaahto
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)