Unohtui pois juutalaisten joukkotuho.
Sukupolvet vaihtuvat – holokaustin uhka jää.
Pian jo väistyvässä sukupolvessa on eritasoisia ja erilaisia muistoja holokaustin hirvittävyydestä. Sitä mukaa, kun sukupolvet vaihtuvat, on vaarana, että tietoisuus holokaustista hämärtyy ja sekoittuu monien muiden asioiden kanssa ja holokaustin ainutlaatuinen hirvittävyys jää taka-alalle.
Yksi esimerkki tällaisesta kehityksestä on, että kansainvälinen holokaustipäivä on muutettu rasismin vastaiseksi päiväksi ja silloin muistetaan rasismin uhreja. Sinänsä rasismi eri muodoissaan on väärää ja vastustettavaa. Mutta jos ei edes kerran vuodessa ole päivää, jolloin keskitytään holokaustin uhreihin ja sen hirvittävyyteen, ja ettei se koskaan enää tapahtuisi, niin silloin ollaan helposti heikentämässä holokaustin merkitystä ja sen ainutlaatuisuutta. Meidän tulee muistaa myös kristillisen kirkon antisemitismi, jolla on pitkät juuret aina kristillisen kirkon varhaiseen historiaan asti.
Muistamme helposti inkvisition,pogromit ja holokaustin, mutta unohdamme varhaisen kirkon antisemitismin ja juutalaisvainot. Ne etenivät asteittain ja kohdistuivat – ei ainoastaan vain juutalaisiin yleensä – vaan myös Jeesuksen juutalaisiin seuraajiin. Heistä viimeinen ryhmä ebioniitit, tuhottiin ja tapettiin noin 617 jKr. mennessä. Tosin heidän oppinsa ei kaikessa ollut UT:n opetusten mukainen ja heitä voidaan pitää eräänä kristillisiä aatteita omaksuneena lahkona.
Apostoli Paavalin roomalaiskirjeestä ilmenee, että Jeesuksen pakanataustaiset seuraajat alkoivat vähitellen hävittämään Jeesus -uskon juutalaisia juuria. Niillä ei ollut heille enää merkitystä. Edelleen myöhemmin pyrittiin eliminoimaan hellenistijuutalaisen Paavalin juutalaispohjaiset opetukset. Jo 400-luvulla kristinuskosta oli poistettu lähes kaikki juutalainen aines ja pohja. Nykyisen tutkimuksen mukaan kristinuskosta tuli roomalaiskatolisen kirkon kehityksen myötä enenmän tai vähemmän keskiplatonilaista filosofiaa.
Kristinuskon yksinkertainen ja selkeä sanoma ylösnousseesta Lunastajasta ja Vapahtajasta korvautui asteittain yhä monimutkaisemmilla opeilla ja käsityksillä. Jeesuksen juutalainen messiaanisuus hävitettiin. Ei-juutalaisella kristityllä kirkolla ei ollut enää tarvetta juutalaiselle Messiaalle, Kristukselle. Juutalaisuus ja juutalaiset muodostivat uhan pakanafilosofiaa hyväksikäyttävälle kristilliselle kirkolle ja siksi heidät oli eliminoitava. Juutalaisten hävittämiseen pyrittiin monin keinoin. Ajoittain juutalaiset Jeesuksen seuraajat kokivat jopa kovempaa vainoa kuin muut juutalaiset.
Vanhan testamentin tekstejä muokattiin ja niitä selitettiin ja tulkittiin osin mielivaltaisesti. Juutalaisia pakotettiin kuoleman uhalla ja usein kiduttamalla jättämään uskontoperinteensä. Hengellinen antisemitismi jäi suurelta osin elämään osana eri kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen asenneilmastoa. Siitä tuli ehkä kätketympää, mutta se oli ja on ollut tähän päivään asti osa monen kristillisen suunnan agendaa.
1970-luvun USA:ssa kehitettiin ajatus juutalaisten poliittisesta käännyttämisestä, jotta he tukisivat amerikkalaisen oikeistouskonnollisen liikkeen poliittisia päämääriä. Tähän kuului kaiken kristillisen julkisen hengellisen- ja evankeliumintyön salaaminen tai lopettaminen ja keskittyminen Israelin valtion tukemiseen maallisilla tavoilla. Hengellisellä saralla usein vain rukoileminen juutalaisten puolesta sallittiin. Tämä liikehdintä synnytti monia uusia kristillisiä Israel- järjestöjä, jotka korostivat Israelin valtion tukemisen tärkeyttä kaikin keinoin.
Ajatuksena oli ”ostaa” juutalaisten tuki ja rakkaus maallisin keinoin. Juutalaisvaltiolle tarjottiin maallista tukea ja mammonaa. Ajatus ja päämäärä oli, että kun amerikkalaiset Israel-järjestöt miellyttävät Israelin juutalaisia niin myös amerikkalaiset juutalaiset alkavat äänestää amerikkalaisen republikaanipuolueen oikeiston ehdokkaita. Näin amerikkalainen oikeisto pääsisi lopullisesti valtaan. Amerikan juutalaisista aiemmin jopa 92% on äänestänyt erilaisissa vaaleissa demokraatteja. Syystä tai toisesta siirtymää on jonkin verran tapahtunut mutta ei vielä ainakaan toistaiseksi riittävästi, jotta republikaanit olisivat päässeet ehdottomaan valta-asemaan.
Vanha sanonta ja väite on, että raha lopulta ratkaisee asiat. Silti juutalainen, kuten mikä tahansa kansa, tarvitsee todellista ja vilpitöntä ystävän rakkautta. Siitä syntyy oikea luottamus. Tällä hetkellä monet juutalaiset ajattelevat, että kristityt – ja erityisesti monet Israelia tukevat kristityt eivät toimi vilpittömästi, vaan heillä on omat taloudelliset ja poliittiset tarkoitusperänsä. Tilanne on valitettava. Jokaisen kristityn Israelin tukijan pitäisi nyt viimeistään herätä tilanteen nurinkurisuuteen. Juutalaisia ei saisi käyttää hyväksi millään tavalla. He ovat ansainneet vilpittömän ystävyytemme juutalaisena eläneen ylösnousseen Vapahtajamme nimessä.
Shalom- terveisin,
Ilkka Vakkuri
Lähde
https://www.iy.fi/shalom-lehden-paakirjoitus-marraskuu/