Kiitos tästä, ajattelen tätä. "Kaikki kääntyy parhaaksemme, niin myös kuolo voitoksemme", jostakin virrestä.
Toisen ihmisen asioiden miettiminen ei ehkä ole kovin viisasta, sillä en tiedä mitä hänen mielessään liikkuu.
En ehkä tarkoittanut ihan tuota. Minun täytyy miettiä, että osaisin selittää mitä sitten. Kärsimyksen ongelmaa kylläkin, mutten niin simppelisti että miksi Jumala sallii pahan, mikä nyt onkin aika tyhmä kysymys. Jumala näyttää sallivan paljonkin pahaa, mutta vaihtoehtona olisi ihmisten joukkokuolema, niin paljon pahuutta me jä'rjestämme tänne itse.
Jos nyt kuorisi tätä kuin sipulia, jottei vallan halkea, todennäköisesti vain todetakseni että sisältä löytyy uusi kerros sitä samaa sipulia, ajattelen sanontaa että Jumala ei anna kenellekään raskaampaa taakkaa kuin tämä jaksaa kantaa. En tiedä kuka on tuon lupauksen keksinyt, se ei ole ainakaan Jeesukselta talletetuissa puheissa ja opetuksissa. Hän päin vastoin puhuu seuraamisestaan, ja toteaa että palvelija käy kuten herransakin, ja hän murtui ristin alle. Mietin tässä muuan seurakuntaa, joka menee hallelujahuudoin kaikkien kärsimysten läpi ja vot. Jokainen on niin happy, niin happy. Se ei tuntunut todelliselta.
Eikö katkeruus ole mielentila, johon liittyy paljon raskaita kokemuksia ja affekteja? Ja annos avuttomuutta, kun ymmärtää kuinka suuressa määrin toisten ihmisten kokemukset , valinnat ja kärsimys, joita tuodaan huonosti käsiteltynä avioliittoon, työpaikalle tai vaikka mihin yhteisöön, tuottavat kärsimystä. Me olemme kuin verkossa jonka silmukat kuristavat kaikkia, ja joka painollaan vetää meitä pinnan alle. "Kantakaa toistenne kuormia" on oikeastaan turha käsky, sillä ne tulevat kannettaviksemme joka tapauksessa.