Johannes taannoin mainitsi hesarin jutuista joita oli kai viisi tai kuusikin Espoon juhlista, ennen, aikana, ja jälkeen. Minuakin ne aikalailla loppua kohden rasittivat. Pisteenä iin päälle varsinaisen jutun lisäksi vielä erään päivän hesarissa oli juttu körttijulkkiksesta joka aikoo mennä juhlille... Niinkuin jokaisella liikkellä täytyisi olla omaa artohärkösensä jolla tehdä itseään vieläkin kiinnostavammaksi.
Jotain kouristuksenomaista itsepuolustelua, vaiko pelkoa siitä että leimataan uskovaiseksi, on siinä että joka jutussa piti tuoda esiin tämä emme painosta, emme kysy, emme vaadi, ei tarvitse uskoa jne jne. Korostan nyt että asioina ottaen seison vakaasti tämän kaiken takana kyllä. Mutta kun sama mantra suolletaan maan päälehdessä useana päivänä peräkkäin samaa happeningia koskien, alkaa asia kääntyä itseään vastaan ja herää kysymys; halutaanko tällaisia asioita kertoa kerta kerran jälkeen uudelleen siksi että rohkaistaisiin epäröiviä mukaan ja laskettaisiin rimaa, VAI siksi että haluamme viestittää kuinka avaria ja kaikintavoin viksuja me olemme kaikenlaisiin tiukkapipohörhöihin verrattuna? No, toimittajan valintojahan nämä myös paljolti olivat, jotta mitä halusi esille tuoda, tietysti. Mutta yli meni.
Juhlat itsessään olivat käymisen arvoiset.