Kirjoita runo XI

[Thomas McElwain]

7
 
8.8.11.8.6.6.8

Joskin olen city körtti,
Keskellä suuren kaupungin,
En muista nähneenikään maisemata
Järvien, peltojen, soiden,
Tai koivumetsien,
Sokea kun olen,
Olen silti voikukkas sun.

Asfaltin läpi kasvoni
Sekä vihreät käteni
Pilkoittavat kuin mini-aurinkosi,
Voimakkaammat kuin piikivi,
Pehmeämmät kuin suu
Lapsen suudelmasta.
Kiitos armon kutsustasi.

Se kova musta ei voinut
Estä luokses tulemasta,
Vaikka sydämeni ol' aivan kuollut,
Kylmä, kova, ja kuurokin,
Kun mua kutsuit sinä,
Tulin kiven läpi
Sun valostasi nauttimaan.

[Riitta-mummi]

Värinsä taivaansinestä saaneet,
lemmikit, tädykkeet ja kissankellot
nostavat hennot vartensa.
Korkeinta Hyväänsä kiittämään.

Herran äidin viitan värisinä
ne peittävät varjoisinakin
päivinä pehmeään mattoonsa
niin kosteikot, kuin kuivat
pientareet.

Ihmisellä nöyryys on sinisävyinen,
ja lempeä kuin lemmenkukka.
Verenpunainen komea ruusu
piikkeineen on ihmisen tahto, ja
muisto sille mitä on ristillä tapahtunut.

Kissankelloja ja tädykkeitä jään
kaipaamaan kun niiden aika on täyttynyt.
Uusi herääminen tapahtuu
uudelleen ja uudelleen.

[Riitta-mummi]

Mato


Kastettu kastemato täyttää
sille annettua tehtävää.

Vaikka se on maan matonen,
Herra antaa sen kyntää peltonsa.

Se ryömii ja kaivaa. Ja tekee
mitä sen tehtäväksi on annettu.

Madonpesässä syntyy uusia
ahertajia, kaikki hiljaisia ja nöyriä.

Kun se uskaltaa vieraaseen elementtiin,
vaikkapa asvaltille, vaara vaanii.

Lenkkitossu tallaa sen liiskaksi.
Sen kohtalon on sitten siinä.

Röyhkeä räkättirastas osaa
kaivaa se nurmen alta.
Ravinnokseen.
Luonnon kiertokulku on
tarkoituksenmukainen.

[Pena]

Rastas

Kuten tunnetua,
kernahasti
rastas vastas,
kun pyydettiin kummiks.
Kantoi vastuunsa
peiponpoikasten
kasvatuksesta
kunnon kristityn tavoin.

[Riitta-mummi]

Tuuli


Tuuli tuli tammen latvaan.
Mistä se näin äkisti tuli ?
Ilmansuunta on arvaamaton.

Helle pyörteilee nyt miten sattuu.
Vai liikkuuko sekin tarkoituksenmukaisesti.

Rastas ruokailee nurmella.
Se ei kerro herkuistaan muille.

Pyhä Henki liikkuu miten se tahtoo.
Myös myrskyn silmässä raivoten.

Nyt se istuu kevyenä kesätuulena
tammen latvuksissa.

Koirakin sen tietää.

[malla]

Arkinen ilo
tulee ihan pienistä
asioista
useimmiten
-sujuvuudesta, asioiden
rullaamisesta
luonnon ihmeistä
elämän ihmeestä
syntyy kiitollisuus
ihmettely
hämmästely
kuinka Luoja on
osannutkaan kaiken
luoda tässä
luomakunnassa
sitä kerta kerralta
jään ihmettelemään.

Kiitos Isäni Taivainen
että saan olla lapsesi
omana itsenäni
vaeltaa elämäni läpi

-Ja viimeisenä tiedän
Sinun Kaikkivaltias
seisovan multieni päällä
ja ikuinen osa minusta
saa olla iäti kanssasi

Jeesusken ansion
tähden.

Miksen siis
kiittäisi
ja riemuiten veisaisi.

[Riitta-mummi]

Voikukkapellot ovat kalvenneet.
Harmaat haitulat itkevät sateen
sattuessa niitä silmiin.

Muutama matalaksi tallottu
yrittää vielä uhitella.
Toinen sukupolvi on
saanut alkunsa.

Juhannusruusu juhlii jo
etukäteen keskikesän juhlaa.
Valoisassa yössä
sen valkoinen ihanuus tuoksuu,
ja karistaa terälehtiään.
Raju ja nopea on nyt
sen riemu.

Meneillään on rikkaruohojen valtakausi.
Myrkytetyssä maassa niiden heimo
yhä jaksaa jatkaa.
Ihmisen jaksaminen on kiinni
armon parantavasta voimasta.

[Riitta-mummi]

Vanha mies, tutut kasvot,
istuu kumarassa penkillä
kadun laidassa.

Sataa. Hiukan  antaa
lehmus allaan suojaa..
Kiitän Luojaa kun siitä
ajan ohi. Miksi.

Toinen vanha mies astuu
reippaasti toisen vanhan
miehen ohi.
Palaako juttelemaan .
En huomaa, sillä liikennevalo
kutsuu kiirehtimään eteenpän.
Miksi näin .

[vn]

Onpas täällä hienoja ja sisältörikkaita runoja !! 

[Riitta-mummi]

Niinkö tykkäät ?  Tapa kirjoittaa on muuttunut kun ei ole vinkkisanoja. Edellinen aihe inspiroikoon seuraavaan. Tämä viimeiseni tuli kokemuksesta kauppareissulla.

[Riitta-mummi]

Ihmettelen paljon.
En enää Jumalaa ja hänen tekojaan.
Hän on kaiken ulottumattomissa,
ihmettelynkin.

Ihmisen monet työt ja aikaansaannokset
ovat otolliset ihmeteltävät.
Hyvät kuten pahatkin.

Miten kukaan osaa !
Miten kehdataan tehdä näin !
Missä on raja, missä sallimus !

On tyydyttävä ymmärtämättömyyteen,
opittava näkemään ja aavistelemaan.
Joskus tiedän. Jos se on tarpeen.
Ehkä.

[Riitta-mummi]

Sanapula on kuin voisula ilman perunaa.
Vastakaiku ilman kiekujaa, turhauttavaa.

Näin unessa veli-Tuomaksen vaimoinen,
rautatieasemalla matkatavaroineen.

Kävin Arrältä ostamassa heille tupakkaa.
Englantia solkkasin epävarmaa.

Lomaileva partasuu lienee jossakin päin
Hämettä.
Haiku savutta on kuin marjatonta rämettä.

Lapualle kansa viikon päästä vaeltaa,
tapaamaan ihmisiä, kuuntelemaan Jumalaa.

Sanoja näin viskon tässä lystiksi.
Napanneeko ykskään  seuraavalle syötiksi:




armas
muistelo
kohottaa
ällikkä
toistua
veikeä
vaatimus
 

[vn]

Kiitos 

Kyllähän Sana sattuu ja käy kohti.
Partasuu on jossain päin Hämettä...
kyllä, kyllä...
Huru-ukko, mutta ei lomaileva...
vaan vaatimusten paineessa !!
Miksiköhän??
Hiljaa kyselen?
Taakkani on joskus raskaampi
kuin jaksan kantaa.
Mutta tiedän Vapahtajani elävän,
Hän kantaa minua !!
Auttaa ja armahtaa !!

[Riitta-mummi]

Sanapula on kuin voisula ilman perunaa.
Vastakaiku ilman kiekujaa, turhauttavaa.

Näin unessa veli-Tuomaksen vaimoinen,
rautatieasemalla matkatavaroineen.

Kävin Arrältä ostamassa heille tupakkaa.
Englantia solkkasin epävarmaa.

Lomaileva partasuu lienee jossakin päin
Hämettä.
Haiku savutta on kuin marjatonta rämettä.

Lapualle kansa viikon päästä vaeltaa,
tapaamaan ihmisiä, kuuntelemaan Jumalaa.

Sanoja näin viskon tässä lystiksi.
Napanneeko ykskään  seuraavalle syötiksi:




armas
muistelo
kohottaa
ällikkä
toistua
veikeä
vaatimus
 

Armas muistelo kohottaa
vuosikymmenien väliverhon.
Ällikällä lyötynä katselen toistuvia
veikeitä kohtauksia.   Silloin pelissä
ei ollut taklauksia, ei vaatimuksen ripettä !



kohta
nousta
kirkas
vaate
menetetty

[Riitta-mummi]

Kun tie vie ylöspäin niin odotettavissa on,
että kohta se tuo alamäkeen.

Kun vaate on likaantunut, se ei ole
vielä menetetty. Hyvä pesu kirkastaa värit.
Lipeässä keittäminen tekee valkoisesta valkoisempaa.

Kylmän kauden jälkeen tulee hellepäivä.
Karu, kuiva maa nauttii sateen hengityksestä.

Syntymä on ihmeellisen matkan alkusoitto.
Kuolikello kertoo matkustajan maaliinpääsystä.




vieras
viettää
vesi
varpu
voitto