Poikkesin tänne hetkeksi ennen nukkumaan menoa.
Kulunut viikko on herättänyt mietteitä....
Mitenkähän sitä oikein osaisi elää lähiomaisten parissa, muidenkin lähimmäisten
ja ystävien parissa, ja vaikka laulukaverien ja foorumiystävien parissa?
Olikohan joku virsi, että osaisin elää siten etten tee toisten taakkaa suuremmaksi....
Kun läheinen ihminen on nukkunut pois...tulee kyllä kaikkea itsellä mieleen
mitä olisi pitänyt tehdä ja sanoa hänen eläessään....
Nyt on paljon kerrottu Matista...paljon sellaista hyvää mitä hän ei ehtinyt kuulla...
Mikä on minun osani tässä suhteessa? Olla kuuntelijana...ja puhujana...rinnallakulkijana?
Onko syytä miettiä....muuttaa jotakin...mitä ehkä voin...
Eikä taida olla minun osani sitä pohtia...ottaa vain Jumalalta vastaan mitä Hän antaa...
Minä vaan olen ja menen...koitan tehdä sitä mihin on laitettu, mitä on annettu...
Tie valmis on.....Minne tie vie, sinne mennä tahdon, olen matkalla mielin levollisin...
Etsin Mestarin jäljet taas jostakin....Tietä on käyty, jäljet on Herran, tarvitsee
seurata vain...
Hyvää yötä, Jeesus myötä!