Tämä on viidentoista vuoden päivittäinen ajatukseni.
Tapahtuiko pahaa minulle Jumalan sallimana? Vai onko kaikki yleensä täysin sattumanvaraista?
Menin kysymään papilta. Hän ilmoitti olevansa alatien körtti, ja kai siten otti vapaata pappisvalastaan.
En tiennyt, mikä alatien körtti on, mutta tuntui epäkohteliasta kysyä, eikä sillä pitänyt olla tekemistä itse kysymyksen kanssa. Johdattaako Jumala meitä, jolloin se paha, joka minua kohtaa, saa rauhassa kohdatakin.
Hän pilkkasi ja ivasi kotiseutuni tapaa uskoa, koska nuoret olivat saapuneet hänen rippikoululeirilleen laulamaan kitarakuorona jotakin juna on lähtenyt... Ja minun oli täydellisen mahdotonta saada häntä ymmärtämään, ettei jokainen sikäläinen ollut missään semmoisessa ikinä mukana, ja että tuo häiriköinti olisi kuulunut jo kirkkoherralle. Langinkosken kirkkoherra Topi Lemmetyinen olisi ollut paras ihminen rauhoittelemaan sekä nuorisotyöntekijöitä että nuoria.
Viisitoista vuotta olen miettinyt, tapahtuuko minulle se mikä tapahtuu täysin sattumalta, ja jos hän sillä hetkellä olisi uskaltanut vedota mihin hyvänsä Raamatun jakeeseen tai inhimilliseen kokemukseen, jonka mukaan kyllä, kaikki tulee Jumalalta ja Hänen tahtomanaan, olisin huojentunut, palannut kotiin helpottuneena. Minä muistan sen päivittäin: Aivan kuin olisin nähnyt silmieni edessä kaike murenevan ja ymmärsin olleeni täydellisen typerä.
Alatien körtti ei usko siihen, että yksittäisellä ihmisellä voisi ja saisi olla suhde Jumalaan. Pian kuudentoista vuoden ajan olen miettinyt, mistä voisin löytää joko tälle vastauksen johon ei sotketa pastorin omia nuoruudenpettymyksiä ja kostonhalua ja jolla on jotakin tekemistä sen kanssa, mitä kirkko opettaa.
"Sinä tietysti uskot että voi kauheaa kun muutot tuolle kadulle etkä tälle, nyt jumala suuttuu ja sinä poikkesin johdatuksesta ja tapahtuu jotain hirveää."
Miten joku saattaa olla niin vakuuttunut siitä, että tietää nitä vennon vieras uusi seurakuntalainen ajattelee? Alatien körtti tietysti.
"Lähimmäisenrakkaus olkoon meirän ainoo johratus" kirjoittaa Mörtti kun kysyn täällä. Siitä vaan! Jos Sinulla on vanhoja kenkiä voisitko lähettää, kun tuossa lähimmässä vastaanottokeskuksessa kuljetaan paljasjaloin tai varvastossuilla. Kyllä minä vien. Ja kai teillä jo jokaisella on kehitysmaakummilapsi? Kuulutte Amnestyyn?
Tuo ei kuulu ollenkaan siihen mitä kysyin.
Körttien seurassa vähitellen vakuutan yhä lujemmin siitä, että Jumala ei piittaa yksittäisistä ihmisistä, siis ainakaan minusta. Toisten auttaminen on aivan muuta, eikä se ole sitä " johratusta" minkä olisin kuitenkin halunnut tietää. Elämä olisi ollut minulle itselleni lujasti merkityksellisempi, jos silloin minulle olisi vastattu toisin.
Tämän päivän ajatus tämä on siksi, että niin paljon mietin kuolemaani. Jumalalla, joka ei piitannut minusta ei voi olla tekemistä jälkeenkään päin.