Epäuskoinen mieli lienee pahasta, kyselevä mieli hyvästä.
Öppiäinen heitti ilmoille kysymystä kahdesta kohdasta uskontunnustusta.
Nuo kaksi kohtaa kenties ovat ne uskontunnustuksen vaikeasti hahmoteltavat osat.
Muu asia uskontunnustuksesta on helpompi käsittää ja ehkäpä on niin, että nykyaikana kirkon työntekijöiden sekä kirkon jäsenten joukossa on henkilöitä, jotka yrittävät kieltää tai turhentaa sellaisia asioita, jotka on helppo ymmärtää. Neitseestä syntyminen on eräs esimerkki tästä kieltämisestä.
Vaikeasti ymmärrettäviä asioita ei sen takia kovin kummoisesti kielletä, koska ei tiedetä, mikä niissä on sellaista, mikä pitää turhentaa.
Tuntuu siltä, että jos ihminen pyrkii ottamaan Raamatun kokonansa Jumalalta tulleena ihmistä varten olevana ilmoituksena, josta voi ammentaa ainesta eri elämänaloille, tällainen usko&toiminta leimataan vahingolliseksi ja hyveeksi julistetaan se, että valitsee Raamatusta vain itselleen sopivia paloja ja kieltää itselleen sopimattomat palat. Sitäkin julistetaan hyveeksi, jos ilmoittaa, että ottaa Raamatusta ohjeistusta vain kapealle saralle elämästään.
Raamatun arvovallan lasku on hyvettä, jos pyrkii sitä nostamaan, se on pahetta.
Sekaisin ovat maailman kirjat.
Niin, ja puhuin tässä asenteista.