Tuohan on mielenkiintoista. Cooperin, Curwoodin ja Grayn kirjat metsäintiaanien ja länteen levittäytyvien siirtokuntien suhteista jakavat kansat suoraviivaisesti hyviin ja pahoihin lähinnä kai sen mukaan, kumman kanssa liittouduttiin, Ranskan vai Englannin? Tämä jako lienee luonut liioittelevat kuvat sekä jalosta soturista että punaisesta pirulaisesta. Romanttisten seikkailukirjojen hengessä myös valkoihoiset ovat toki karrikoituja tyyppejä.
Preeriaintiaanit ovat tietysti tunnetumpia jo elokuvien vuoksi. Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen -teoksen perusteella jonkinlaiseksi ihanteekseni on muodostunut cheyennepäällikkö Motavato (Black Kettle), joka jaksoi uskoa yhdestä verilöylystä (Sand Creek 1864) selvittyäänkin rauhaan Yhdysvaltojen ratsuväen kanssa ja joutui toiseen (Washita 1868), jossa kuoli.