Haluan tehdä Raamattuun liittyvän tutkimuksen

[juhani]

Körttiläiset tuntee Pyhän kirjan.

[öppiäinen]

Voisihan sitä tietysti valita jotain aina kirkkokäsikirjan viikon teksteistä, niin ei olisi ihan niin subjektiivista.

[karjalaisenkyösti]

Oikeastaan nyt tulee mieleen, että kun kerran tännekin raamatunlauseita heittelen, miksei saman tien julkisemminkin? Taitaa olla kaksi estettä:

1. En ainakaan heti keksi, mitkä olisivat sopivia julkisia paikkoja. Kuulostaa työläältä harrastukselta!

Julkisia paikkoja, joita itse olen käyttänyt: julkisten kulkuvälineiden (bussit, metrot, ratikat) sisätilat, sillankaide, bussipysäkit, radio, googlen hakupalvelu, erilaiset näyteikkunat tai siihen verrattavat paikat. Erityyppisiä laillisia paikkoja on valtavasti enemmän, mutta tässä siis muutama esimerkki. Tarkempaa tietoa tätä asiasta www.raamattu.info
Voisin luetella lisääkin paikkoja, mutta tuossa aluksi.

2. Ne olisivat kuitenkin jotain itse valitsemiani suosikkikohtiani. Mikä minä olisin päättämään, että juuri ne lauseet olisivat tärkeitä irrallaan levitettäväksi asti? Paremmin ymmärrän lauseiden heittelyn jossain keskusteluyhteydessä.

Jos ajatellaan, että asia on hyvä, niin silloin voisi ehkä mieluummin kysyä, että "mikä minä olen päättämään siitä, että tuolle paikalle ei laiteta sitä hyvää asiaa?" Tai "mikä minä olisin päättämään, että jos nuo ovat minun suosikkejani, niin että ne eivät olisi muiden suosikkeja?" eli että jos pidän suklaasta, niin olenko oikea henkilö pättämään, että muut eivät siitä pidä ja syön siis kaiken itse?

[karjalaisenkyösti]

Voisihan sitä tietysti valita jotain aina kirkkokäsikirjan viikon teksteistä, niin ei olisi ihan niin subjektiivista.

Totta, tämä on eräs hyvä tapa valita.
Oikeita valintatapoja on mielestäni valtavasti.

Jos teksti on jollain julkisella paikalla, jossa kulkee paljon ihmisiä, niin mitä tahansa valitseekin, niin aina löytyy varmaankin ihmisiä, joille juuri se teksti sopii heidän elämäntilanteeseensa.
Ihmiset eivät ole yhdentyyppistä "massaa". Eri tekstit puhuttelevat yksilöä erilailla, riippuen elämäntilanteesta.
Jos ahdistaa, niin teksti "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.  -Jeesus-" saattaa rohkaista. Minulle mm. tuo teksti monesti antaa lohtua, ainakin jossain määrin. Elämä kun ei ole aina auvoisen oloista.

[Riitta-mummi]

Vaikka kirjoitan tänne paljon, en ole esilläpitävää sorttia.

Nuoruuteni viidesläisessä Kymenlaaksossa ja silloinen jatkuva esilläolo ja esilläpidon pakko kääntyi päälaelleen.  Huomasin, että se "todistaminen"  oli jotakin, joka ei minulta vain uskottavasti lähde. Tärkein syy on se, että jossakin vaiheessa joku väistämättä kiinnostuisi esillepanijasta.  

Muutun niin todella oudoksi kohtauksen aikana, että ymmärrän ettei minun tehtäväni voi olla ihmisten vakuuttelu millään tavalla. He hämmästuvät ja pelästyvät, ja tämä on totta. Kärsin siitä ristiriidasta niin hirvittävästi, etten puhukaan ihmisille Jumalasta, joskus kylläkin  puhun Jumalalle ihmisistä,  ja palvelen heitä muuten. Työpöydälläni on ollut viime ajat Franciscus Assisilaisen "Rauhan rukous" joka siis ei Assisilaisen ole, mutta hyvä :  Tee minusta rauhasdi välikappale... sopivasti piilossa, vain minun näkyvilläni, sillä se atk-pöytä on semmoinen johon kuuluu kolo taakse.  Siellä.    Ajattelin, että jokaisen potilaan tuli saada kokea olevansa ainutlaatuinen. Se muuten teki heistä minulle sitä, ja oleellisin oli levon ilmapiiri, jonka tahdoin luoda. Halusin jo oman jaksamiseni tähden tuoda sinne jotakin ristin hiljaisuudesta.  En ikinä istunut sen lääkäripöydän ääressä, vaan jos vain sain huoneeseen irtopöydän, niin oltiin sen ympärillä.


 

Todistamisesta:

Leenan asenne lääkärin työssä on minusta oikeaa vastuullisuutta. Potilas ensin, eikä uskosta todistaminen.  Levollinen ilmapiiri, potilaan rauhoittuminen on arvokkaampaa kuin jumalan aseman ottaminen. Pelastus annetaan Jumalalta. Onko joku meistä saanut pelastuksen ihmiseltä ?
..
Uskotko rantojen mieheen jos hän alkaa saarnata sinulle raamattua?. Ei hänen tarvitse sanoa mitään, hän on itse saarna tai puhe.
Sama vaikkapa uskovan tuomarin tai lääkärin luona asioidessa. Oletko siellä pelastuskysymyksen vai asiasi takia ?

Jumalasta on otollista puhua silloin kun vastapuolikin haluaa. Amen.
...

Minua puhutteli Fingerporin piirros jossa pylväässä oli tämä ko. juliste: Jeesus tulee, oletko valmis. Mies meni ja alkoi tehdä laudoista ristiä.
Sitähän me teemmekin, jos ajattelemme tarkemmin.

[juhani]

Todistamisesta:

Leenan asenne lääkärin työssä on minusta oikeaa vastuullisuutta. Potilas ensin, eikä uskosta todistaminen.  Levollinen ilmapiiri, potilaan rauhoittuminen on arvokkaampaa kuin jumalan aseman ottaminen. Pelastus annetaan Jumalalta. Onko joku meistä saanut pelastuksen ihmiseltä ?
..
Uskotko rantojen mieheen jos hän alkaa saarnata sinulle raamattua?. Ei hänen tarvitse sanoa mitään, hän on itse saarna tai puhe.
Sama vaikkapa uskovan tuomarin tai lääkärin luona asioidessa. Oletko siellä pelastuskysymyksen vai asiasi takia ?

Jumalasta on otollista puhua silloin kun vastapuolikin haluaa. Amen.
...

Minua puhutteli Fingerporin piirros jossa pylväässä oli tämä ko. juliste: Jeesus tulee, oletko valmis. Mies meni ja alkoi tehdä laudoista ristiä.
Sitähän me teemmekin, jos ajattelemme tarkemmin.

 

[öppiäinen]

Jos ahdistaa, niin teksti "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.  -Jeesus-" saattaa rohkaista. Minulle mm. tuo teksti monesti antaa lohtua, ainakin jossain määrin.

Minua se taas raivostuttaa. Tulee se fiilis, että taas nuo uskikset kuvittelee, että uskominen olisi jotain helppoa, sen kuin tuosta vain rupeat uskomaan. Että se olisi tahdon asia, valittavissa.

Luulisin, että "arsyttävää tuputusta!" olisi monessa ihmisessä heräävä tunne. Sama, mikä pätee muuhunkin, mitä koetetaan syöttää väkipakolla. (Tällä en tarkoita sanoa, ettei joskus voisi käydä niinkin, että jokin sattumalta bongattu tai mieleen tullut raamatunlause voisi antaa rohkaisua, lohtua, toivoa, uuden oivalluksen tms.)

[Sanneli]

En ole visuaalinen ihminen. Käytän mieluummin sitä kanavaa, jonka käytön koen itselleni luontevaksi eli kuuloa! Luotan siihen, että itseni lisäksi on muitakin ihmisiä, jotka sisäistävät asioita paremmin kuulon kuin näön kautta.
Eikös pikkukirkkojen pitäminen päiväkodeissa ja Siionin virsien laulaminen kuoron kanssa vaikka keskellä rautatieasemaa ole yhtä lailla raamatuntekstien tuomista julkiselle paikalle?

[karjalaisenkyösti]

Minua se taas raivostuttaa. Tulee se fiilis, että taas nuo uskikset kuvittelee, että uskominen olisi jotain helppoa, sen kuin tuosta vain rupeat uskomaan. Että se olisi tahdon asia, valittavissa.

Luulisin, että "arsyttävää tuputusta!" olisi monessa ihmisessä heräävä tunne. Sama, mikä pätee muuhunkin, mitä koetetaan syöttää väkipakolla. (Tällä en tarkoita sanoa, ettei joskus voisi käydä niinkin, että jokin sattumalta bongattu tai mieleen tullut raamatunlause voisi antaa rohkaisua, lohtua, toivoa, uuden oivalluksen tms.)

ITsessäni olen huomannut sen, että raamatuntekstit välillä rohkaisevat, välillä muuttavat mielen kyseleväksi, välillä ihmetyttävät, välillä menevät kuin vesi hanhen selkään, eivätkä tunnu vaikuttavan mitään ja välillä ne suututtavat. Minäkin olen suuttunut/loukkaantunut Raamattua lukiessani. Väittäisin, että koko laaja tunteiden kirjo on koettavissa näiden tekstien äärellä.

Ihmiset ovat erilaisia. Minua taasen ei juurikaan ulkona olevat mainokset suututa, vaikka kovin tuputtavatkin. Jos koen mainoksen ihmisille vahingolliseksi (esim. harrasta irtosuhteita), silloin kyllä suutun, vaan ei sitä kukaan ulkopuolinen huomaa.

[karjalaisenkyösti]

Eikös pikkukirkkojen pitäminen päiväkodeissa ja Siionin virsien laulaminen kuoron kanssa vaikka keskellä rautatieasemaa ole yhtä lailla raamatuntekstien tuomista julkiselle paikalle?

Sukulaistoimintaa siinä mielessä, että saman sanoman tuomista se on. Se kuuluu lähinnä raamatunselityksen puolelle.
Minä tulisin vain hyvälle mielelle, jos körttikuoro rautatieasemalla laulaisi siionin virsiä ja ehkä jäisi pidemmäksi aikaa jotain tuonne mielenkin sopukoihin.