Kiitos kysymästä! Kaksi käyntiä on takana. Uudet laulut ovat olleet opissa. Olen asennoitunut, että täysillä mennään. Alue on jollakin tapaa aivan uusi. Lähestymistapa tulee siis 70-luvulta Englannista. En tiedä, mitä erilaista siinä on aikaisempaan kokemukseeni yleensä.
Kuten uskonnonharjoituksessa aina on keskeistä ihmisten kohtaaminen, tapaaminen, ystävystyminen.
Omat juureni tähän Alfaan juontuvat kahden ja puolen vuoden takaa kun jäin eläkeelle. Vasta perustettu Katupappila antoi oivan ja kiinnostavan syyn pungertaa ylös ja ulos aamupäivällä joka arkipäivä. Vastuunkantaja-vapaaehtoisina oli Alfakurssin käyneitä. He tietysti puhuivat kurssista ja ehdottivat osallistumista, myöhempää ikäluokkaa vaikka olivat, en voinut enää vastustaa painetta. Keravalla lienee Suomen mittapuussa vilkas kansanraamattuseuralainen toiminta, mikä samaistuu Alfa-aktiivisuuteen. Eilen kuulin, että todistettavasti Keravan messukävijät muodostavat keskimääräistä suuremman aktiviteettiryhmän Suomessa.
Miten tämä kaikki sitten suhtautuu herännäis-körttitaustaani? Kuulin aikoinaan, että läheinen, vanhempi serkkuni oli "siirtynyt" Kansanraamattuseuraan. Se on ollut jonkinlaisena ajatuksellisena tukena hairahdukselleni, eksymiselleni väärään porukkaan.
Mutta kun he ovat tässä olleet lähinnä. Körtit Keravalla ovat vanhoja, eivät tosin sen vanhempia kuin alfat minua nuorempia. Olen tässäkin väliinputoaja, vai liekö harhaa?
Alfan kohderyhmä painottunee nuoriin, joilla ei ole aikaisempaa seurakuntaelämäkokemusta. Noin kymmenen hengen ryhmässämme on tosin yksi ikäiseni ja kaksi melkein ikäistäni.
En tiedä, tiedänkö mihin alfa ihmisessä nappaa, vai nappaako mihinkään sen kummemmin kuin mikä tahansa muu? Se vain on paikallinen ja ajallinen tuote ja pysyy hengissä siinä missä körttiläisyyskin mikäli pystyy vastaamaan kunkin ajan kysymyksiin ja ihmisen tarpeeseen, so. ikävään ja kaipaukseen. Viittaan virsikirjan virteen 415, josta, vn, kerroit äsken, eritoten sen loppuun lähdemme liikkeelle kaipauksesta.
Olen liikkuva äänestäjä, juureton, vapaa, sanoisin intellektuelli jos olisin lukenut enemmän ja älykkäämpi. Tämä on kuitenkin tilanteeni ja elämäntieni vaihe. Huomenna voi olla toisinkin. Uusi aamu kaiken muuttaa voi.
Ensi kuun 19. ja 20. päivä on seurakunnan leirikeskuksessa viikonloppukokoontuminen. Siellä körttiveri punnitaan, mikä on pysyvää. Yhdessäolon kiinnostavuus...
Ajallisesti edellä mainitut tapahtumat osuvat eroamiseeni Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosaston puheenjohtajuudesta. Takkini oli tyhjä, koska olin ollut kymmenen vuotta. Halusin antaa tilaa nuoremmille, joita ainakaan minun tietojeni mukaan ei ole ilmaantunut – vielä. Olen optimistinen. Virallisesti osastossamme ei nyt ole puheenjohtajaa. Mutta mikä ilahduttavaa: seurakalenteriin oli ilmestynyt merkintä seuroista ensi kuussa. Takuuhenkilöni ovat olleet aktiivisia - ne kolme, neljä eläkerovastia?
Näillä mennään.
