Ekumenia

[Jaakkoopuukkoo]

hihi, uskovaiset o hassuja!

Entäpä ihmisten välinen yhteys muilla tasoilla...? "Uskovaiset on hassuja" my ass...

[Sanneli]

Edelleen ihmetyttää tuo, että miten uskovainen määritellään.  8-[

[Teme]

Varmaankin "Kaikki, jotka veisaavat virsiä tai jonkun muun poppoon vastaavia veisuja"

Teme =)

[Felix]

Kyllä ekumenia on tarpeellista.

Olen huomannut että nk. vapaat suunna osaavat puhaltaa opillisesti yhteenhiileen paljon enemän mitä luterilaiset suhteessa esim Roomalaiskatolisiin, Ortodokseihin tai Anglikaaneihin.

Olen todella ekuumeeninen, viihdyn hyvin katolisessa kirkossa ja käyn paljon ekumeenista keskustelua katolisten kanssa.

Rukoilen monen katolisen kanssa puolin ja toisin. Samoin jätämme esirukouspyyntöjä puolin ja toisin.

Olen saanut lukea päivän tekstejä katolisessa messussa. ja olen saanut nauttia HPE:n vaikka sanoin että olen protestantti, pappi totesi ennen jakamistaan:

It is dogmatic if you take as your heart tells I do not see a reason why you can not take it.

Huomaan monen ennakkoluuloisesti suhtautuvan ekumeniaan. Näen heidän olevan luulojen orjana- ja monet aloittaa ekumeenisen keskustelun ennakkoluuloisesti sanomalla aluksi "olen kuullut puhuttavan..." tai "minusta tuntuu..." Mielestäni kannattaa karistaa ennakkoluuloisuus pois ja lukea ja haastatella sen kirkkokunnan papistoa ja maallikkoja, josta on kiinnostunut.

Ekumenia ei mielestäni kumminkaan ole sitä että pitäisi luopua omista periaatteistaan. Mielestäni ekumeniassa pitäisi katsella yhdistäviä tekijöitä, kuin erottavia.

Suomen edesmennyt entinen roomalaiskatolisten Piispa isä Paul Verschuren totesi taannoin eräässä ekumeenisessa tilaisuudessa seuraavaa: "Minä odotan hetkeä että voimme pestä toistemme jalat ja nauttia yhteinen ehtoollinen." Edellä mainittua kohtaa olen lainannut usein ja monessa kohdassa.

[juhani]

Kasteen kautta me olemme uskovaisia. Tämä ajatus on luterilaista teologiaa.

[Teme]

Vapaakirkollisten teologisissa näkemyksissä ei ole kovin suuria eroja kun taas esim. luterilaisen ja vapaakirkon välisessä teologiassa on. "Kasteen kautta" -näkemyksen minäkin näen olevan luterilaisen kirkon näkemys, kun taas yleinen vapaakirkollinen näkemys on:"Jos olet päättänyt tulla uskoon ja elät kylliksi hyvin, niin olet kristitty." Tuon tyylisen allekirjoittavat niin helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit jne. Ja ainoa ero sitten tuppaa usein olemaan, miten suhtaudutaan joihinkin karismaattisiin ilmiöihin kuten kielilläpuhuminen. Sitä ei kuitenkaan suurin osa (edes helluntailaista) yhdistä pelastukseen, joten yhteistyö on helppoa kun ei ole pelastukseen liittyvää ristiriitaa.

Katolilaisen kirkon ja luterilaisen kirkon erimielisyydet liittyvät kirkkohistoriaan. Luther on yhä edelleen julkistettu pannaan katolilaisten puolesta (, jos en väärin muista), joten heille olemme poispoikenneita virallisesti. Harmi koska meillä ja katolilasilla & ortodokseilla on enemmän yhteistä kuin meillä ja helluntailaisilla.

Teme

[Felix]

Luther on yhä edelleen julkistettu pannaan katolilaisten puolesta (, jos en väärin muista), joten heille olemme poispoikenneita virallisesti. Harmi koska meillä ja katolilasilla & ortodokseilla on enemmän yhteistä kuin meillä ja helluntailaisilla.
Teme

Et muista väärin. Näin se valitettavasti on.  

Hieman Vapaakirkon teologiasta: Vapaakirkon teologialla on paljon enemän yhteyttä luterilaiseen teologiaan, mitä muilla nk. vapailla suunnilla: Ovathan he olleet luterilaisen kirkonjäsenenä joskus historian aikana. Tosin sakramenteista kohdistuvat opit ovat erinäiset.

Mikä vapaakirkkolaisissa on minusta positiivista, mm se että: En ole kohdannut ainuttakaan vapaakirkon jäsentä joka olisi tivannut ensimmäisenä "Oletko uskossa /Oletko uskomassa."

[Teme]

Sulle on sattunut hyvä tuuri. 7 vuotta olimme vapaakirkossa ja sinä aikana tuli nähtyä laidasta laitaan kaikkea mahdollista. Vapaakirkon positiivisin puoli on, että se enimmäkseen katsoo kaikki protestanttiset kristityt tasa-arvoisiksi.

Tasa-arvo näkyy mm. ehtoollissäännöissä, joissa hyväksytään jokainen, joka uskoo ehtoolliselle. (Käytännössä on poikkeuksia, koska esim. alkoholistin ei usein uskota voivan olevan uskossa. Eli jos on nähty viikolla kännissä/pullo kourassa, niin en suosittelisi ehtoolliselle vapaakirkossa. Se voidaan jakaa, mutta voi herättää aika voimakkaita reaktioita jälkikäteen.) Monessa helluntaisrk:ssa ehtoolliselle pääsee vain uskovana kastettu ja joissain baptistisrk:issa vain kyseisen (paikallis)srk:n jäsenet hyväksytään ehtoollisel

Ja näkyy myös srk:n säännöissä, joissa seurakunnan jäseneksi - pastorin harkintavaltaa käyttäen - voidaan hyväksyä vain sylivauvana kastettukin. Tuo kuitenkin on tälllä hetkellä poikkeus eikä normaali tilanne. Vielä 1960-luvulla yleisesti kasteen ei katsottu olevan vaatimus srk:hon liittymiselle. Kuitenkin tuossa vaiheessa tilanne muuttui sellaiseksi, että käytännössä (yhä) lähes joka paikassa vaaditaan uskovienkaste srk:n jäsenyyteen.

Tossa lyhyesti... taas jotain vapaakirkosta ja sen historiasta.

[Johannes]

No tuli tässä taannoin jossakin ketjussa mainittua siitä ekumeenisesta toiminnasta sekä siitä että itse arvostan suurestikin muitakin kirkkokuntia, joita olen oppinut tuntemaan. Johtuu kai siitä, että meidän seurakunnassa on ihmeen paljon yhteiskristillisiä tilaisuuksia. Siis paljon tarkoittaa vähintään paria per vuosi näin pienessä seurakunnassa, mutta kuitenkin. Laitoin tapahtumatietoihin yhden:

http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=505

Tuli vain mieleen, että on hienoa, että seurakunnat yhdistävät voimansa ja ainakin ajoittain unohdetaan opilliset saivartelut ja keskitytään yhteiseen kristilliseen uskoon. Tuollaisista tapahtumista on jäänyt hyvä mielikuva muista kirkkokunnista ja sellaisten myötä on oppinut tuntemaan muitakin kirkkokuntia ja huomannut, että perusidea on useimmissa sama. Meillä oli peruskoulussa ja lukiossa maaanantaiden/torstaiden (päivä vissiin vaihtui jossain vaiheessa) aamunavaukset useimmiten ev.lut seurakunnan järjestämät, mutta kerran kuussa oli ortodoksisen seurakunnan edustaja pitämässä sen ja kerran tai kaksi kuussa oli helluntaiseurakunta asialla. Näin itse muistelen. Sitten muistaakseni kerran kuussa (vai oliko se myöhemmin harvemmin?) oli päivänavaus keskusradion sijasta juhlasalissa ja se oli (ainakin melkein) aina ev.lut srk:n järjestämä.

Nämä kolme kirkkokuntaa on täällä etupäässä edustettuna eli ev.lut, helluntaikirkko ja ortodoksinen kirkko. Helluntailaisia on täällä ihmeen paljon, mutta niinhän se taitaa olla, että sekin menee vähän suvussa, niin usein koko serkusparvi on helluntailaisia. Jehovalaisilla on myös oma kirkko, mutta siihen kuuluvia en itse tunne. Jäsenmäärä on käsittääkseni täällä aika pieni ja sen vuoksi toimintaa ei juuri näe. Kuitenkin he ovat muutenkin jääneet vähän ulos maailmankuvastani, kun ovat jo niin kaukana minun omasta perinteisestä kristillisestä maailmankäsityksestäni ja en voi sietää uskonnon ovelta ovelle kaupittelua. Muita kirkkokuntia ei kai täällä ole ainakaan niin paljon, että olisi omia tiloja.

Tuli tässä mieleen, että minkä verran on ekumeenista toimintaa muualla päin? Mitä mieltä olette semmoisesta?

[kalamiesk]

Ekumenia on ihmisten valtakunnan rakentamista, ei Jumalan valtakunnan.

Petri Paavolan kirjoitus:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumeeninen_eksytys

[Pena]

Ekumenia on Jeesuksen rukouksen "että he yhtä olisivat" toteuttamista.

[Salis]

Paavolan opetukset tuntuvat hämärämiehen puuhalta. Niin käsittämättömiä on ne perustelut, jotka on noukittu Raamatusta ymmärtämättä, että kirja on syntynyt lähes 2000 vuotta yhteiskuntaan, joka oli täysin erilainen kuin nykyinen.

Ilmeisesti liberaaliteologia on kirosana fundamentalistien piirissä.  

[juhani]

Minä olen körttiläinen, mutta minä olen myöskin piilokatolinen, piilorukoilelevainen, piilobuddhalainen, piilokveekari ja jopa piiloevankeelinen. :wink:

[Pena]

Ekumenian idea lienee olla kaikki yhdessä julkikristittyjä. Körttikin voi mennä ortodoksien ristisaattoon kantamaan ikonia kaiken kansan nähden.

[Hanna]

Mielestäni ekumeniaa on ennenkaikkea avoin suhtautuminen muihin ihmisiin ja heidän näkemyksiinsä. Näkemykseni on, että kaikilla (kristityillä) on sama Jumala, näkökulma vain on eri. Ja mm. islaminuskoiset, hindut kunnioittavat Jeesusta profeettanaan tai jumalana. Eli keskitytään ennemmin yhdistäviin kun erottaviin tekijöihin.

En kannata ns. "ala carte"-uskonnollisuuta eli ,että nappaisi opin sieltä toisen täältä, mutta avointa dialogia kylläkin. Jos toisella ihmisellä on hyvin ankarat ja jyrkät mielipiteet yhteyttä voi olla vaikea saada syntymään. Tosin kanssakäymistäkin on monenlaista, eikä kaikkien kanssa tarvitse kohdata yhtä syvällisellä tasolla.

Oma ekumeenisuuteni on toki melko vähäistä, mutta jotakin kuitenkin. Lapsena olin ystäviämme olivat lestadiolaisperheen tytöt (jotka huom. tulivat meille tutustumaan ensin), joten olen osannut suhtautua kriittisesti lestadiolaisista kulkeviin juttuihin. Evankelisuuskin on tuttua. Ehkä kuitenkin läheisemmäksi koen ortodoksisuuden. Olen parina kesänä tehnyt "savo-ekskursion"eli kiertänyt talkoillen Aholansaaressa ja Lintulan luostarissa. Voisi jopa sanoa, että ekumenisempaa porukkaa Lintulassa kuin Saaressa! Lintulassa voi toki tormätä ortodokseihin jotka ovat hyvin tietoisia omasta ortodoksiudestaan, mutta nunnat eivät kysele kenenkään "suuntautumista".Lintula myös harrastaa ekumeniaa: joka kesä pidetään ainakin yksi yhteinen hartaus paikallisen seurakunnan kanssa. Aholansaaressa sensijaan välillä tuntuu, että kaikki ovat niin vanhoja tuttuja keskenään, että ulkopuolisuuden tunne iskee, niin körtti kun olenkin. Toivon vain, ettei liikkeemme ole liian "kuppikuntainen" muiden tulla. No körttifoorumi on ainakin varsin avoin ja ekumeninen, toivon niin!