Englanninkielen harjoitustehtävä

[alma]

Jos nyt minäkin uskaltaisin sanoa mielipiteeni. Jos tarkastellaan vain näitä kahta sanaa, sanokoon ja vastatkoon, niin kyllä niistä löytyy aika isokin merkitysero.
Haavion versiossa ihminen ikäänkuin komentaa luontoa ja luomakuntaa. Vastatkoon-versio taas korostaa ihmisen kuulumista Jumalan luomakuntaan, luonnon ja ihmisen vastavuoroista suhdetta. Tämä olisi tärkeää ihmisen oppia vähitellen, me emme todellakaan saisi käyttäytyä ikäänkuin hallitsisimme koko luomakuntaa ja luontoa. Meidän tulisi varjella sitä.
Mitä tulee Anna-Maija Raittilaan, niin hän on tehnyt valtavan elämäntyön ja kaikki Jumalan kunniaksi, ja meidän lähimmäisten auttamiseksi. Hän on koko elämänsä ajan halunnut lähentää kristittyjä toisiinsa, ja tuoda evankeliumia kaikille ihmisille Jeesuksen kehotuksen mukaisesti. Virsikirjauudistus on pieni osa hänen työtään, ja jos se on feminismin aatteen pakkosyöttöä, niin taidankin sitten kai olla hurahtanut feminismiin! :shock:

[seppos]

Haavion ja Raittila-Rauhalan välillä siinä virressä ei tosiaan ole suurtakaan eroa. Mutta kun ottaa huomioon, että Malmivaaran versio on ensiksi Haaviossa jaettu kahtia (259, 261) ja morsiusmystiikkaa karsittu yhdistämällä kaksi säkeistöä (Malmivaarassa 163, 4-5) yhdeksi (259:3), ja sitten alkupuolisko (Haavion 259) jätetty virsikirjasta kokonaan pois, on Johan Kahlin kokonaisidea jo hävitetty. Mm. viittaukset Ilmestyskirjaan käyvät jokaisessa muutosvaiheessa epäselvemmiksi. Teologisen painotuksen muutosta löytyy varsinkin VK:n ja Haavion 3. säkeistöjen välillä.

Minäkään en ymmärrä tätä "vastatkoon" -muutosta muuten kuin lyyrisyyden kannalta, mutten toisaalta näe siinä teologisesti kuin
vivahde-eron. Kuulisin mielelläni, mikä siinä sinusta, Seppo, on erityisen epäonnistunutta. Laitan tähän viimeiset säkeet neljästä eri versiosta, voitte tehdä itse vertailuja.


Mahdollinen on hän,
Ett' tuodaan hänellen
kunniata ja kiitost' ijankaikkisest'.
Maa taivaan kanss' sanokaan: amen! totisest'! (Lagus 1790, 223:

Kunnia, siunaus,
Voima ja ylistys
Hänelle iankaikkisesti olkohon!
Ja taivas, maa ja meri amen sanokoon! (Malmivaara 1893, 163a:3)

Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sun, Herra, iankaikkisesti olkohon
ja taivas, maa ja meri amen sanokoon! (Haavio 1972, 261:4)

Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon. (VK 1986, 632:4)

Minusta Malmivaara on paras. Lagus on liian vahaa kieltä ja sanojen merkitykset ovat muuntuneet. Pidän erityissesti tuosta lopusta, jossa kaikki lopuu aameneen eikä mikään jatku siis ei mikään.. On pakko pysähtyä hetkeksi hiljaa miettimään. Vastaamisesa ei synny samaa mielikuvaa, vaan siitä pitää lähteä jatkamaan keskustelua. Herran sijalla sana Jeesu käyttö on kehnoa valintaa ja amerikkaliasten matkimista. Miettikää kuinka vahvana Jesus äännetään jenkeissä ja kuinka voimaton on sana Jeesus suomessa äännettäessä. Pitäisi pikkuisen miettiä myöskin sanojen äänenpainoja sillä niistä ne ajatusyhtymät syntyy.

Puhuin aiemmin feminiinisistä ja maskuliinista virsistä. Minusta Siionista löytyy hyvä pari 199/200. Vaimoni aloittaa aina 199 ja niin näyttää naiset tekevän muuallakin. Minä taas haluan ehdottomasti virren 200, jossa on poweria, ja näin näyttävät muutkin miehet tekevän. Viitaten tämän päivän Hesariin, niin näyttäisi löytyvän hyvä gradun aihe "virsien feromonit".

[Kauhanen T]

Jos tarkastellaan vain näitä kahta sanaa, sanokoon ja vastatkoon, niin kyllä niistä löytyy aika isokin merkitysero.
Haavion versiossa ihminen ikäänkuin komentaa luontoa ja luomakuntaa. Vastatkoon-versio taas korostaa ihmisen kuulumista Jumalan luomakuntaan, luonnon ja ihmisen vastavuoroista suhdetta.

Minusta voisi pikemminkin sanoa päinvastoin!

Sekä "sanokoon" että "vastatkoon" ovat tietenkin imperatiiveja. Virren tekijä (luonnollisestikin ihminen) joutuu joka tapauksessa kehottamaan luontoa aameneen. Mutta voitaisiin ajatella, että Malmivaaralla/Haaviolla luonto tai oikeastaan koko luomakunta, koko maailmankaikkeus, saa sanoa spontaanisti "aamen", ei vain "vastauksena" siihen, mitä ihminen on edellä ylistellyt.

Pitäisi pikkuisen miettiä myöskin sanojen äänenpainoja sillä niistä ne ajatusyhtymät syntyy.

Virren melodiassa "sanokoon/vastatkoon" kohdassa sävelet ovat  pidempiä (ammattilaiset kuulemma kutsuvat niitä neljäsosanuoteiksi) kuin esim. sanoissa "taivas, maa ja meri" (kahdeksasosanuotteja). Siksi ne modernissa, laulullisessa, veisuutavassa ottavat mieluummin tavun, jossa on pitkä vokaali tai joka päättyy konsonanttiin. Näin vältetään koomillisuus, jonka aiheuttaa puheessa lyhyenä ääntyvän vokaalin veisaaminen pitkänä. Verratkaapa:

saa - noo - koon!
vass - tatt - koon!

Minä pidän tällaista stilisointia täysin turhana enkä haluaisi sen antaa vaikuttaa sanojen valintaan. En siksi ymmärrä tätä:

Herran sijalla sana Jeesu käyttö on kehnoa valintaa ja amerikkaliasten matkimista. Miettikää kuinka vahvana Jesus äännetään jenkeissä ja kuinka voimaton on sana Jeesus suomessa äännettäessä.

mutta mielenkiintoiselta näkökohdalta se vaikuttaa. "Vahvan" ja "voimattoman" ääntämisen erottaminen vain lienee aika pitkälti makuasia.

En ole lukenut virsikirjakomitean pöytäkirjoja, mutta uskoisin, että siellä "vastatkoon" hyväksyttiin paremman laulullisuuden takia, ja koska seurakunnan tapana on vastata aamen papille, kuten nyt tässä luomakunta pannaan vastaamaan ihmisen ylistykseen.

[santtu-62]

In some backwoods holler, a young preacher got it in his head that God would reveal his will if the preacher would just shut his eyes and put his finger on whatever Bible verse it touches.

So, he took a deep breath, closed his eyes, opened his Bible and planted his finger down on the unseen page. When he opened his eyes, he was resting his finger on Matthew 27:5, "Judas hung himself".

The preacher was not entirely happy with the results, so he closed his eyes again and repeated his test of God's will. This time, his finger was resting on Luke 10:37 "Go, and do thou likewise".

Visibly shaken the preacher decided that he had enough of this method of Bible interpretation and decided that maybe context of a verse is important after all.

       

[Salis]

In her eyes, there would suddenly be a kind of light that hadn't been there; it arrived and departed like a change of color at the day's end, as if there were no distance too great for this light to travel. In nothing " his vulnerability to scorn", she emphasized "how touching that was".

But what about his decision to undergo hand-transplant surgery? Wouln't only an adventurer or an idealist run the risk necessary to acquire a new hand.

[Leena]

Mitä Haavio teki Siionille niin Anna-Maija Raittila teki virsikirjalle. Minusta feminiinisyyden lisääminen oli paha virhe.

No, nyt olen kyl samaa mieltä, kuin Seppo. Turha siitä on yhtä naista teloittaa, mutta kyl sitä uutta aika epäonnistuneena pidettiin, eikä kyse ollut aikanans siitä että olisi ollut vain vaikeaa tottua uuteen, sitäkin vaihtoehtoa käänneltiin tietysti. Monesta virrestä tuli auttamatta liian söötti ja sokeroitu, sievä ja herttainen.

Anna-Maija Raittilalle suutuin kun se oli virteen 600 poiminut kyllä hyviäkin säkeistöjä Bonhoefferin runosta mutta jättänyt juuri sen ainoan kärsimykseen suostumisesta puhuvan pois. Ja runo oli kirjoitettu natsien kellarissa, se on suomennettu moneenkin kertaan ja siitä saa, ihan oikeasti, hyvin helposti Melartinin melodiaan sopivan. Oliko tarpeen, kun muu runo on kehystä sille: Kohta menee henki? Raamit jäi, kauniit tietysti, mutta...mutta...kun sen runon ideana nyt oli - ja Bonhoefferin ajattelun teemana erityisesti silloin - se mikä sanotaan siinä pois pudotetussa värssyssä. Ihmetytti vähän.

[Leena]

No. Nyt meni kielilläphumiseksi, tämä olisi saksankielenkoe eikä minul enää ole sitä saksankielistä...tai ei! on se jossakin, mutta kun minul on hyllymetrillinen Bonhoefferia, en jaksa etsiä.

[Salis]

In her eyes, there would suddenly be a kind of light that hadn't been there; it arrived and departed like a change of color at the day's end, as if there were no distance too great for this light to travel. In nothing " his vulnerability to scorn", she emphasized "how touching that was".

But what about his decision to undergo hand-transplant surgery? Wouln't only an adventurer or an idealist run the risk necessary to acquire a new hand.

Tämä on siteeraus yhdestä kaunokirjallisesta teoksesta. Tunnistaako joku? Vihjeet ovat selvät.

[Leena]

Tämä on siteeraus yhdestä kaunokirjallisesta teoksesta. Tunnistaako joku? Vihjeet ovat selvät.

En kerta kaikkiaan. En saa yöllä unta ellei joku keksi...jää vaivaamaan mieltä...

[Riitta-mummi]

  Olisiko Dickensin Hard times ?

[seppos]

Tämä on siteeraus yhdestä kaunokirjallisesta teoksesta. Tunnistaako joku? Vihjeet ovat selvät.

The Fourth Hand -

John Irving - 2003 -

[Leena]

The Fourth Hand -

John Irving - 2003 -

Pakko olla!

[Salis]

The Fourth Hand -

John Irving - 2003 -

Sepposille papukaijamerkki ja vuoden sivistyspalkinto. Mulla ei ole monta jenkkikirjailijasuosikkia, mutta John Irving on. The Fourth Hand on hirthehinen tarina. Kannattaa lukea.

[Riitta-mummi]

John Irving, täällä myös, mutta vain suomeksi.

Onne seppos!

[Salis]

 "I love Canada. I miss the heat of India, the food, the house lizards on the walls, the musicals on the silver screen, the cows wondering the streets, the crows cawing, even the talk of cricket matches, but I love Canada. It is a great country much too cold for good sense, inhabited by compassionate, intelligent people with bad hairdos. Anyway I have nothing to go home to in Pondicherry."

Onkohan kukaan lukenut tätä jännittävää kirjaa?