Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 10.06.19 - klo:10:08
-
Meidän kimppakämppäläiset sinitiainen ja kirjosieppo käyvät kuten aiemminkin samassa pöntössä ruokkimassa poikasia, kumman lie ovat. Yksi pönttö on tippunut halkovajan rapuille kyljelleen ja joku ilmeisesti kirjosieppo käy siellä pesuettaan ruokkimassa.
Kun käytätte hyttys/hyönteismyrkkyjä ja karkotteita viette pikkulinnuilta eineen. Yrittäkää löytää pääskyjä, kun ei enään ole lantakasojen kärpäsiä.
-
Ai täällä onkin aloitettu juuri tuosta aiheesta mikä on taas tänä kesänä mietityttänyt.
Mihähän olen asunut melkein ikäni kaupungissa, joten lantakasoja ei niin paljon ole ollut paitsi maalla sukulaisissa käydessäni. Mutta kärpäsiä oli 70-luvulla kaupungissakin enemmän kuin nykyään. Oliko ne ne sen ajan sekajäteastiat, joihin sullottiin erottelematta ihan kaikki, paitsi ehkä paperi jota koululaiset kävivät keräämässä, ja jotka usein tyhjennettiin vasta kun olivat tupaten täysiä ja kannet auki kun ei muuten mahtunut?
-
Näitä muurahaisia tässä mietiskelen kanssa, kun ovat tehneet pesänsä terassilleni (jossa paraikaa istuskelen) ja sitä siinä kasvattavat. Olen itse verhonnut kiviset terassilaatat puisilla, ja niiden väliin jää muurahaisten mielestä oivallinen pesänpaikka varmaan. Sinne nyt roudaavat maata ja sen mukana siemeniä, joilla piti paikata pihanurmikon aukkoja. No, nyt on murkuillakin viehkeä nurtsi asumuksessaan, kun sitä kasvaa lautojen välistä.
Eivät ole tänä kesänä vielä tunkeneet sisälle, kuten jonain aiempana kesänä, joten en ole mihinkään häätötoimiin vielä ryhtynyt, mutta mietin, pitäisikö tuo asumus tuosta kuitenkin jossain vaiheessa hävittää. Olisi varmaan tähänkin toimeen pitänyt minun tarttua jo aiemmin, jotteivät turhaa rakennustyötä raasut joutuisi tekemään. Siksikö ne on minulle lähetettykin, aikaansaamisen malliksi? En minä niitä tarkkailemalla kyllä ole yhtään ahkerammaksi muuttunut, vaan voin jäädä pitkiksikin ajoiksi ihan vain toljottelemaan pesänhoitoa. Ei tarvitse kauaksi lähteä luontoretkelle.
Mutta jos syksyllä sitten kun on jo viileää ja haluan muutenkin lakaista terassin, keräisin pesän lasten leikkilapiolla kompostipussiin ja siirtäisin neljän metrin päähän, jossa on jotain vanhaa kivirauniota, rakennuksen pohjaa kai?
-
Kyl siirtäisin sen pesän jos se ilmenteerais mun terassille. Hyvällä lapiolla muualle. Hermostuin niin sinä kesänä, kun pystyin pienen aittani vanhempien mökille siskon aittaa vastapäätä.Siitä oli kulkenu muurahaisten valtamaantie yli. vuoteeni, ja kulki yhä.
Alkuun sängynjalat likööriin. Vesi olis riittänyt mutta olin suutuksissa.
Ne siirtyi kulkemaan muualle. Pesälle oli runsaasti matkaa. Se sai olla.
...................
Kylmänkoleana iltana hoitelin kukkiani kun jalkani juurelta kuului kysyvä uh? Perussiilini olivat palanneet, kun matoset ja sirkat ja kotilot loppui. Nyt on ruokkiminen kun aloitin.
-
Tuntuu leppoisan maalaiselta, kun pihasiilit poikkeaa säännöllisesti aterioimassa.
Kotisiileistö Prinssi Magnus kylpi tänään, siis pestiin vedellä. Hattivatti saa odottaa huomiseen. Magnus tietysti murjottaa minulle, ei se kylpy mutta kuivaaminen sitä rassaa aikuista siilimiestä.
-
On taas joka syyskesäinen riesa banaanikärpäsistä. Vanhalla fairy-konstillakaan en saa niitä kokonnan hävitettyä. Mikrokuituliina on melko näppärä niitä ilmasta käsien avulla nappaamaan, ne kun eivät ole niin nopeita kuin huonekärpäset.
Liekö lisääntynyt kosteus ja ikkunoisen raollaan pitäminen lisänneet niiden nopeaa hedelmöitymistä. Se käy nopeasti, vain muutama tunti ja taas on uusi sukupolvi lennossa. >:(
Hedelmistä en luovu, täytyy ostaa sellainen verkkomainen kupu niille.
-
Hedelmistä en luovu, täytyy ostaa sellainen verkkomainen kupu niille.
Meillä sellaista kutsutaan kärpäskirkoksi. :icon_wink:
-
Ei ollut Prismassa mitään tähän hätään. :003:
Panin liinan hedelmävadin päälle ja ostin biojäteastiaan kannen, jota ei ole talon puolesta. Loput nappaan jos ennätän. Ovat vähentyneet jo.
Tänän haen punaviiniä, siitä ne tykkää fairyn ja veden lantratessa, eivät sentään saa koko pullollista. Toisen ostan naapurin Annelille kiitollisena kurpitsoista ym. sta.
Hyvät sadesäät teillekin ! :039:
-
On nuo ampiaiset ihmeellisiä epeleitä. Tänään sukulainen tarjosi meille vedyt Lappeenrannan satamatorilla. Siihen tuli ampiainen. Se haistoi vedyn. Tuli minun annokselleni. Istahti kananmunaviipaleelle ja kävi popsimaan keltuaista. Sitä se vei myös nökäreen mennessään.
Pian se palasi ja nyt istahti savukinkkusiivulle. Katselimme sen puuhaa. Oletimme sen syövän kinkkua. Mutta sepä leikkeli siitä aikamoisen köntin ja lähti lentoon sen kanssa.
Ehdi syödä vedyn loppuun ja rutistaa käärepaperit tyhjään pahviseen kahvimukiin. Ampiainen tuli takasin. Se lenti edessäni ristiin rastiin. Etsi vetyä. Se etsi oikein tarkkaan. Sitten se varmaan haistoi ne käärepaperit, sillä sinne se meni etsimään lisää kinkkua ja keltuaista, turhaan. Olin ahneuksissani syönyt koko vedyn. En ymmärtänyt jättää kaverille mitään. :kahvi:
-
Olin tänään julmuri, kun särin joidenkin ampiaisten pesän. Se oli tehty väärään paikkaan, kun siinä tilassa käydään jatkuvasti. Sellainen pyöreä paperipesä heti oikealla puolella oven karmia.
-
https://www.instagram.com/p/B1x38VtleO1/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
https://www.instagram.com/p/B1ZWjzUFDPp/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
https://www.instagram.com/p/B1avIzSlTX4/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
https://www.instagram.com/p/B08sh8nnNwi/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
https://www.instagram.com/p/B1DnNQDlQc8/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
Nämä veitikat asustavat nyt meidän taloa. Lisäksi on neljä erakkorapua ja kuusitoista rukoilijasirkka, ja mitä lie talon omia öttiäisiä.
Klaus käy edelleen piharuokinnalla. Orava rapistelee katoan alla niin että arempi tyttö ei saa rauhassa nukkua.
-
Siilit ovat hävinneet horrostamaan. Oletanettä Samuel uniaa tuossa isän nikkaroimassa horrostuspesässä. Perjantaina kannoin ensi kertaa yötarjoiluni jäteastiaan. On aina haikeaa kun ne lähtevät.
Pihajäniksemme istui korvat pystyssä.niin paikallaan, että hiippailin jo nähdäkseni onko se edes jänis, vai onko joku keksinyt tuoda koristepatsaan nurtsille. Ei ollut patsas, sillä oli poikaset mukanaan. Syökö ne ruohoa? Olen hyvin laiska googlaaja, kuten kansa tiennee. Mietin missä pesivät, talon piha on kyllä kiva viherpiha ja täynnä pensasaitaa, puskaa jos minkälaista, vai tuleeko se sittenkin muualta. Täällä likellä se on kuitenkin majaillut. Kun tähän. muutin, lapsi 3 istui terassinkaiteella ja katseli jänistä.
Yhteensä me olimme sille liikaa, se loikki piiloon.
-
^Syövät mielellään ruohoa joo. Eivätkä varsinaisesti pesi siinä mielessä että tekisivät pesän, sillä poikaset syntyvät hyvin kehittyneinä eivätkä missään pesässä viipyilisikään. Emo kokoaa ne muutaman kerran päivässä imettääkseen, mutta muuten ovat itsenäisiä alusta pitäen.
Voi kun olisi sellainen rusakkolajike joka erikoistuisi syömään vuohenputkea. Täällä olisi sille tilausta! Haluaisin myös jonkun kotiloista popsivan eläimen, ja käenpiiallekin olisi muurahaispöytä katettuna.
-
Pihassamme on ruvennut rusakko asustelemaan ja lasten iloksi näyttäytyy usein.
-
^Syövät mielellään ruohoa joo. Eivätkä varsinaisesti pesi siinä mielessä että tekisivät pesän, sillä poikaset syntyvät hyvin kehittyneinä eivätkä missään pesässä viipyilisikään. Emo kokoaa ne muutaman kerran päivässä imettääkseen, mutta muuten ovat itsenäisiä alusta pitäen.
Voi kun olisi sellainen rusakkolajike joka erikoistuisi syömään vuohenputkea. Täällä olisi sille tilausta! Haluaisin myös jonkun kotiloista popsivan eläimen, ja käenpiiallekin olisi muurahaispöytä katettuna.
Siili söisi halusta. Siirrot on nyt kiellettyä, mutta saisiko houkuteltua, onko seudullista kantaa? Sivusto Siili kiikarissa tietää paljon. Hyvä ateria esille keväällä, kun heräilivät, silloin niillä on mahdoton nälkä. Urossiilit heräävät taikka lopettavat horrostamisen siinä Vapun tietämillä, naaras hieman myöhemmin. Ne ovat aika surkeassa jamassa ja palkitsevat uskollisuudella tarjoilun.
Ruokintapaikkojen malleja saa juuri siltä sivustolta, mutta myös lvemmikkisiilisivuilta. Samat harrastavat villisiilejä. Jos niitä näkyilee horrostuspesää voi tarjota, vaikka ne menisi muualle, on suosittu päiväunipesänä ja synnytyspesänä. Kyl kotilo on aivan niiden lempiherkkua. Ruokinta lopetetaankin tai tauotetaan, jos kesä on lämmin kostea ja kotilo- ja sirkkatarjonta hyvä. Syksypuolern syntyneet poikaset sitten yritetään lihottaa jotta saavuttavat 800 gramman rajan ja kestävät horrostamisen.
-
Täällä yksi harakka vaanii aina koiran ruokakupin sisältöä ulkona. Huvittavaa toiminnassa on se, että se suorittaa matkansa kupille aina maata pitkin pomppien.
-
^Tervetuloa joukkoon tummaan!
Saastuttaisinko tämänkin ketjun musiikilla? Tai enhän minä niitä muita. Mutta on ollut kuuntelun alla tuommoinen 40 kpleen musalista, jonka kaikissa biiseissä mainitaan jokin eläin. Harakkaa kuitenkaan ei löydy.
Viimeinen mammutti, https://www.youtube.com/watch?v=vWSc0uwrxYg. Tämä on kova! Tai pehmeä. Sopisi rock-ketjuunkin, toki.
-
Löytyi harakastakin, aika hyväkin biisi:
https://www.youtube.com/watch?v=gX-WBbOhJUA
HARAKKA
Harakka istuu korkeimman koivun latvaan /on jo toukokuu / Puu-Raksila kuin pienoismalli sen eteen avautuu / tänä vuonna huomasin kevään / enää yksi sade ja puhkeaa kesä /enää yksi sade ja puhkeaa kesä
tavallaan en koskaan katsonut taakse / unohduin vain hetkeksi tuntemaan / niinkuin joet juoksevat meren syliin / saa aika mennä menojaan, en kaipaa menneeseen / saa aika mennä menojaan, en kaipaa tulevaan
tämä on laulu hetkestä / juuri ennen tai heti sen jälkeen / sitä on lähes mahdoton selittää / mutta jokainen kerta kun laulan sen sulavat useat kehät yhteen / ja vaikka toivon sinut jo viereeni jaksan odottaa / ja vaikka toivon sinut jo viereeni jaksan odottaa
ehkä olen hieman yksinäinen vielä / mutta toinen siipi jo auki / uskallan ajatella että ilma jota hengitän / onkin ilmaa siipieni alla / ja jos tahdot jäädä niin kuuluu olla / hmmmm…
...
Harakat ovat vain minunkin ilonani nykyisin. Nyt ne ovat hermona kun räksyt lentelevät niiden reviirillä pihlajien marjoja metsästäen.
Voi kun tulisi ystävämme m y y r ä niin kysyisin että syövätkö rastaat yhtä mielellään ruotsinpihlajan marjoja kuin kotoperäisiä ?
-
Voi miten kertakaikkisen suurenmoisen liikuttavan sytyttävän lentoonlähtevän ihana. Ei ylisanoja, mutta kun se on niin ihana, on se.
-
Harakka on pihapiirien lintu, varis pesii läheisissä metsissä ja rämeillä.
-
Siili söisi halusta. Siirrot on nyt kiellettyä, mutta saisiko houkuteltua, onko seudullista kantaa?
Tänään olisin siirtänyt siilin. En pihalleni, mutta muutaman kymmenen metriä turvallisempaan paikkaan kuin missä se oli. Lähikaupasta kun palasin äsken niin huomasin sen kohtalaisen vilkkaan autotien varren metrin levyisellä nurmikkokaistaleella, jonka toisella puolen maata myöten verkkoaita. Tien toisella puolella taas jyrkkä pudotus. Kun ei ollut hanskoja mukana enkä halunnut ostoksiani tien varteen purkaa siilin repulla turvaan kopatakseni, kävin kotoa nappaamassa rukkaset. Tällä välin oli siili kadonnut, vaikkei matkaa minulla ollut kun joku kolmesataa metriä ja tahti ihan reipas. No hyvä näin. Kyllä se jos oikeaa reittiä osasi kävellä, on siitä turvaan kyennyt astelemaan. Helpotuksekseni en nähnyt myöskään tiellä liiskaantunutta siiliä enkä edes märkää länttiä, jonka se olisi jättänyt, vaikka raato olisi jo pois nakattu.
Eli seudullista kantaa on kyllä. Tämä alue soveltuu siileille ilmeisen hyvin, on paljon isoja vanhoja lehtipuita ja parturoimatonta ryteikköistäkin puskaa, ja paikoin vanhoja puisia ulkorakennuksia, joiden alle ehkä voi tehdä sen talvipesän. Ja paljon matoja, ja kotiloita niin että joskus tuntuu että rouskutuksen kuulee.
-
En siirtelisi ilman rukkasia. Villisiili pelästyneenä piikittelee ja pallottelee ja voi purra.
Yleensä on hienoa että joku on näin valpas kun niitä on niin vähän eikä joka autoilija niitä väistä. Erityisesti nyt, jos näkee päivällä siilin, ja vielä pienen puoleisen siilin hereillä, se saattaa olla syyskesän poikuetta, ne synnyttävät niin juupelin merkillisesti. Ne eivät saa pesää aikaan ennen kuin hyytyvät. Mahdollisuus että se olisi emo jolla on poikaset lähistöllä, on aika olematon sentään.
Kyl asettaisin aterian tarjolle koska ne eivät kestä horrostamista alipainoisina. Ne pitäisi melkein pyydystää ja punnita, kunnaneläinlääkäri hoitaa ilmaiseksi ja siilinetti neuvoo kyllä, mihin saisi toimittaa lihotettavaksi ja sitten unille. Hoitovastuun ottaja palauttaa sen lähelle löytöpaikkaa.
Risukasat sopivat samoin talojen aluset, ja siinä saattaa olla pesiä lähellä, sellaisen havaitseminen on erittäin vaikeaa.
-
^Tämä eilen näkemäni oli aika pulskassa kunnossa. Tai, no, iso siili. Silläkään en sitä olisi halunnut kauas siirtää, kun arvelin että siinä saattaa jompikumpi viereinen talo sitä ruokkia.
Äitini siilien syyslihottamista harrasti, ja oli hänellä jonain vuonna talvipesiäkin, mutta nyt tuskin enää murtuneine lonkkineen pystyy. Kuulemma menee tunti kun koettaa saada sukan jalkaan. Kauanko sitten menisi siilien ruoka-astioiden pesemisessä.
-
^Tämä eilen näkemäni oli aika pulskassa kunnossa. Tai, no, iso siili. Silläkään en sitä olisi halunnut kauas siirtää, kun arvelin että siinä saattaa jompikumpi viereinen talo sitä ruokkia.
Äitini siilien syyslihottamista harrasti, ja oli hänellä jonain vuonna talvipesiäkin, mutta nyt tuskin enää murtuneine lonkkineen pystyy. Kuulemma menee tunti kun koettaa saada sukan jalkaan. Kauanko sitten menisi siilien ruoka-astioiden pesemisessä.
Kauan menisi ja pestävähän ne on, etteivät levitä keuhkomatoa tai muita siilillisiä sairauksia. Joskus olen laiskuuttani tarjoillut kertakäyttöastioilta. Siili istahtaa reunalle, ellei ruoka muuten pysy paikallaan, lykkii astian seinän nojalle tai muuta.... Yhtenä yönä heräsin vimmattuun tuhinaan, menin katsomaan mikä hätänä, suuri oikein suursiili potki tyhjiä lautasia pitkin terassia, se oli saapunut ja sapuskat oli syöty. Rauhoittui kyllä kun sille kiidätettiin suuri annos.
Mutta homma on tuttua, muistaakseni osasit tehdä puusta kaikenlaista, eli horrostuspesä syntyisi varmaan. Ohjeita saa kyllä siiliyhdistykseltä. Meinaan on varmimpia tapoja saada siili ihan pihalle.
Ne tekevät kyllä tietty mieluiten itse, ja horrostavat omatekoisissaan. Jotkut harrastajat väsäävät suorastaan rivitaloja, siili kun ei ota asuinkumppania kuin ihan poikkeustapauksessa. Ne ovat suosittuja kesällä päiväunipesinä ja synnytyspesinä, tärkein on juuri auttaa noita syyspoikasia, ne ottavat hyvillään ne omikseen. Itselläni on hajusta ja kärpäsistä päätellen terassilla jälleen alivuokralainen. Ei siili pahalle haise, mutta sen tietää olevaksi kevyestä aromista.
-
Siilit oli puheena tässä äsken meilläkin. Kerroin mitä te kaksi olette kirjoittaneet ja tulostin Lotalle tämän sivuston siilin ruokinnasta:
https://www.siilikiikarissa.fi/ruokinta
Saattaa olla siellä entisen kotimme nurkissakin nälk'isiä siilejä, on ainakin joskus ollut. Koiran ja kanin ruokia ainakin löytyy tyttöjen kaapeista.
-
Hei, suurta, olen ihan tosissaan liikuttunut, siilit nyt vain on syöneet syrämmeni ja vielä ne luonnonvaraiset.
Viime tuffareilla niistä oli luento, Britanniasta ne on hävinneet jo. Jääneet auton alle, ja infra on muuttunut muutenkin, ne ovat kuitenkin kulttuurieläimiä ja tarvitsevat ihmistä välillä. Tämä kato tapahtui parissakymmenessä vuodessa. Meillä ollaan menossa samaan suuntaan, mutta ne on suojeltuja, aina välillä olleet uhanalaisten listalla, sitten kanta onneksi taas paranee.
Ne syövät puutarhoista kaikki häijyyskotilot ja tuhoelukat.
-
Olen täällä jo kertonutkin että kun olin pieni koululainen opettajamme Kuisma Pesola joka oli kotoisin Pohjanmaan Perhosta kokosi oppilaiden avulla laatikollisen siilejä. Hän lähetti ne Perhoon jossa niitä ei ollut, mutta käärmeitä oli senkin edestä.
Minun tarinani loppuu tähän. En tiedä kuinka Perhossa kävi. Lisääntyivätkö siilit ja vähenivätkö käärmeeet.
-
Harakka on pihapiirien lintu, varis pesii läheisissä metsissä ja rämeillä.
Vanha Suomen Lintuatlas -opus toteaa, että "alunperin harakka lienee rantapensaikkojen asukki". Toteaa kyllä samaan hegenvetoon, että nykyään se on kulttuuriympäristöjen lintu, ja että Suomessa on vain kerran havaittu luonnonvarainen pesintä, Utsjoella puronvarsipensaikossa.
Jotkut vain tykkää kulttuurista enemmän kuin luonnosta :icon_cool:. Linnuistakin.
(Ja se lintuatlas on vanha, sillä tiedot on kerätty reilut 40 vuotta sitten, ja kannat ja levinneisyydet ovat siitä kovasti muuttuneet. Millä lajilla mihinkin suuntaan.)
-
Vanha on muistini :017: Pesolan musiikki-suku ei ole Perhosta vaan Soinista. Minulla on sukua Perhossa.
-
Kyllä Öppiksen lintuopas on oikeassa, sillä purojen rantapusikoissa täälläkin on harakalla pesiä. En osaa kirjoittaa metrimäärää, että onko silloin kyse pihapiirin alueesta vai ei. Kestilään ajettaessa oli samassa pusikossa pesä aina entisen pesän päällä kolmena vuonna.
-
Huomasimme äsken kauppaan lähtiessä talon seinällä tällaisen komean yökkösen joka tutkimisen jälkeen on todennäköisesti Pajuyökkönen:
http://lemmetyinen.kapsi.fi/Lajisivu.php?ScientificName=Brachylomia%20viminalis
Se on yön aikana lehtänyt seinän valopistettä kohti ja jäänyt siihen yöpymään.
Matti otti kuvan ja saikin oikein tarkan jota suurentamalla oli helppo verrata yökköskuviin.
-
Eilen puitiin Tiitin pellolta vehnä. Tänä aamuna sängellä seisoskeli nuori uroshirvi, tappisarvi. Katselimme sitä ikkunasta. Se ei oikein näyttänyt tietävän, minne mennä. Pohti alueella näkyviä taloja, puituja peltoja ja kääntyi takaisin metsään päin. :023:
-
Täälläkin on tappisarvihirviä. Peipporämeellä tiedän olevan emän ja kaksi vasaa. Minulla ei enää jahtiveri kuohahtele, kun luovutin aseeni pois. En ole hirveä metsästänyt koskaan, sillä jotenkin koin, että en soveltuisi tapojeni vuoksi porukkaan, nuorena olin kaupunkilainenkin. Tavoiltai olen leimautunut maaseutuun. Ota tästä sitten selvää. :003: :017:
-
Eläimien ystävänä kaipaan niitä Rentukankadun lintuja, oravia, rusakoita jopa supikoiriakin.
Tässä ei näy juuri muuta kuin ulkoilutettavia koiria, pikkukoiria nekin enimmäkseen.
Minä pidän jostakin syystä niistä suuremmista, johtuisiko tuosta yli 190 cm puolisosta.
Matista ei myöskään ole ehta-kaupunkilaista koskaan tullut vaikka enimmän osan elämäänsä on eri kaupugeissa asunut.
Juuret hänellä on Padasjoella vahvasti, sen metsissä ja sukulaisissaan.
Hirven jahtaus hänen porukalla alkaa vasta 12.10 kun on ollut lämmintä ja lehtikin vielä puissa.
Haulikoista toisesta on hänkin luopunut ja ilmakivääristä. Hirvikivääri on, luulen, loppuun asti. Vävyt eivät metsästä mutta kummipoika kyllä, joten aseen perijä lienee hän.
Kyllä minäkin odotan sen metsästyksen alkua. Se tietää aina minulle 'omaa aikaa', ja lihan saanti on kaikki ' kotiin päin'.
Nyt on kylläkin sika-naudasta tekemäni lihamureke uunissa. Täytin sen herkkusienillä ja parmesanilla. Martta tulee 'Iipasta' kirkolta syömään ja vanhempiaan odottelemaan.
---
Iippa = iltapäiväkerho
-
Naapurissa on upea pitkäkarvainen mäyris, narttu, jonka kanssa minulla on "etäsuhde". Kun se saa minusta tanhuassani havainnon, niin se haukahtelee. Lyön vastaan käsiäni yhteen ja kuuntelen. Olen melko varma, että vastaamme toisillemme heti, kun äänemme on edennyt välillämme olevan matkan vähän alle 200 m. Äänen nopeushan on jotakin 323 m/s.
Jos menen tervehtimään koiraa, niin se on niin arka, että ei yksin ollessaan kykene minua kohtaamaan - isäntänsä kera kyllä. Oma mäyrikseni Hemmo oli rohkea "sotakoira".
-
Täälä teeret härnää ukkokultaa. Ihan pihapiirin läheisyydessä nähtiin viime viikolla kolme teertä. Viikonloppuna, kun oli linnunhaukkukokeet, ei lintuja ollut lähitienoilla. Nyt kun arki koitti, niitä tulee puolenkymmentä taas ihan pihapiirin läheisyyteen. Äsken auringon lasikessa, niitä olisi ollut ampumaetäisyydellä, mutta haulikko sisällä. :003:
-
Kotona Alahärmässä oli velivainajalla vähän samanlainen tilanne monena syksynä, kun teeret samalla tavalla kiusasivat lentämällä talon takana oleviin koivuihin. Yhden kerran sitten tärppäsi, kun veli oli pystynyt hakemaan pyssyn ts kiväärin ja oli ampua pämäyttänyt. Lintu oli tippunut kieppuen alas, mutta siinä ei ollut veljen mielestä ollenkaan osumaa. Tutkittiin yhdessä paremmin, niin luoti oli hipaissut linnun otsaa, kaksi kovaahan siinä on vastakkain luu ja messinki sekä kova nopeus. Veli ensin, että hävettää, kun osui noin huonosti. Minä lohduttelemaan, että eipähän mennyt lihaa piloille. Rumareikäinen kivääri on liian iso ase linnuille.
-
Lapsena pelkäsin koiria, mutta iän myötä olen alkanut yhä paremmin sietämään. Melkeinpä tykkäämään. Ainakin muutamista. Se on täällä hyödyllistä, sillä pihakadun varrella kun asun, tästä menee ohi nonstop-koiranäyttely, ja milloin vain ulos piipahdan, joku on omaansa ulkoiluttamassa.
Toissapäivänä olin ihan pyörryttävän ihana elämys. Joku pikkupiski remmin päässä kovasti kiskoi minuun päin, näytti joko vanhalta tai hyvin nuorelta (vanhana tulee jälleen lapseksi, niin se on koirillakin), ja lopulta kysyin, saanko haistattaa. Oli niin kivaa että meinasi mennä jalat haistelijalta alta. Oli kuulemma vasta nelikuinen.
-
Ymmärrän hyvin tuon vanhan lapseutumisen. Minä en kauan ehtinyt aikuinen ollakaan. Hitaasti kypsyneenä olin lapsi kauan, ja nyt taas. Kiitän siitäkin Jumalaan.
Tässä on viereisessä talossa kaksi bischonía, hellyttäviä valkoisia pörröturkkeja, eivät lainkaan lempirotuani. Emo ja pentu lienevät. Se pieni on ihastunut minuun. Kun tuolla lenkkipoluilla se minut keppeineni havaitsee alkaa ´senpäiväinen' riemu ja sitten haistellaan.
Lämmittää koira-mummin sydäntä. :039: :049:
-
Nähdessäni uuden koiran katson sen kuonon seutua, jos siihen on tullut paljon harmaata, niin arvelen koiran jo iällä olevaksi. Tämä ei tietenkään ole tutkittu väittämä, sillä paljon riippuu koiran yleisestä värityksestä.
Ärisevää koiraa pidän arvaamattomana. Äriseminen voi merkitä arkuutta, sellainen koira yllättävästi puree.
-
Hännän ja korvien asennoista voi päätellä paljon. Kulmahampaiden näyttäminen on selvä varoitus.
-
Mandariinisorsa Vantaan Mätäjoella.
Tässä on filmin pätkä - vakiosorsat eivät oikein taida täysillä tykätä vieraasta.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/harvinainen-havainto-upealla-asullaan-koreileva-mandariinisorsa-polski-helsinkilaisen-rahvaan-keskella-nayttava-varilaiska-tallentui-videolle/7555478
-
Bertha löysi jauhopaketin:
https://www.instagram.com/p/B2rUS59lWZy/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
-
Tyttäreni A:n Otto-koira ( paimenkoiran, kultaisen noutajan ja ties minkä sopiva sekoitus ) oli selin televisioruutua, viistottain siinä, tuoli takanaan. Kun hän - Otto siis - kuuli pari tahtia televisiomainoksen musiikista, hän muisti, että juuri siinä mainoksessa on koiria. Salamannopeasti Otto käännähti, etsiytyi television luo ja nuoli televisiossa vilistävää koiraa television kylmältä ruudulta.
Oivaltavia ja hyvämuistisia koirat siis ovat. Ja ainakin osa koirista kuuluu myös musikaalisiin olioihin. :kahvi:
-
Hännän ja korvien asennoista voi päätellä paljon. Kulmahampaiden näyttäminen on selvä varoitus.
Dalmatiankoirat hymyilevät niin että kulmahampaatkin näkyy. Erona vihaiseen hampaiden näyttöön on se, että hymyillessään dalmis heiluttaa häntäänsä ja häntä heiluttaa koko koiraa. Siis ei voi erehtyä kumpaa hapaiden näyttö tarkoittaa. :003:
-
Rusakot lystäilevät pihamaalla siten, että rustingin päissä olevat automaattiset ledivalot ovat päällä, vuoroin yksi vuoroin molemmat. Sähköä ei paljon kulu ja tiedämmehän, että valot ovat kunnossa. Kovasti ottavat lyhyitä pyrähdyksiä ja sitten hyypeytyvät kontalleen. En raaski mennä karjumaan.
-
Herra Hugo kuunteli halukkaasti Mozartin Figaron häistä Barbarinan aariaa. Se ryömi takaisin syliin kuullessaan.
Hattivatti jatkaa vihaista tuhinaa ja hyppimistä, mutta annas olla, kun tulee Schubertin Die Forelle. Se on hiirenhiljaa, ryömii esille rakkaasta putkestaan ja tulee ovelle hiljaa kuuntelemaan, ihan loputtomiin.
Äkäinen siili hyppii paikallaan, se on varsin lystikäs, sillä se ponnahtelee suoraan ylös kaikilla tassuillaan.
Mutta. Siilit ovat musikaalisia eläimiä! Tämä on jo toinen jolle löytyi suorastaan suosikkikappale. Huippuhan oli, että se tyynesti aterioi musiikin soidessa, kun normitilanne on ettei siili pidä siitä että sen ruokailua seurataan. Attiatti siis kömpi alemmalle hyllylle syömään, kun kuuli musiikkia. Olin kyllä vaikutettu.
-
Mikä siivoton ( kirjaimellisesti) urakka on takana. Siilien tohtorointi. Kynsien leikkuu ynnä muu tarkastus.
Siis ensinnä on juostava ( taksiin, joka vie) terveyskeskukseen aluehoitajalle, kiidettävä kotiin takaisin käärimäänö iilukat vällyihin, tilattava taksi ( ulkona ei ole aivan lämmin eikä matka mitenkään lyhyt) ja Hattivatti, tuo utelias otus, joka yleensä vierailee ensi kertaa kuljetusboksissa on, kun auto lupaa olla paikalla neljässä minuutissa, ryöminyt kääröistään ja ihmettelee. Ja auto yleensä on paikalla neljässä minuutissa, kun kerran lupaa. Eikä Attiattin boksi ole maailman yksinkertaisin avattava.
Olin hiessä kauttaaltaan ja tärisin. Odotin tyypillistä paniikkivikinää, hätäkakkaa paidalla, siiliä joka havaitsee siis rakastavansa Leena ja vain Leenaa, ja tahtovansa just heti nyt Leenan paidan kaula- aukosta sisään ( jonne valuu lisää hätäkakkaa) Johanna- lääkäriä joka yhtäläisen hikisenä yrittää selvittää tassun kerrallaan ( sainko neljä? ) mutta ahh siellä oli uusi meno, eläimet humautettiin kevyesti, ja ne nukkuivat, kun tassu kerrallaan käsiteltiin minun tutkiessani sotasokeiden julkaisua rauhassa ( melkein) mulkoilee paheksuvasti toista uutuutta: Kahviautomaattia, sillä jos se on, miksi se on out of order?
Kotona kauhistun, Prinssi Magnus ei herää. Tarkempi tutkimus osoittaa, että siiliparka koki jotain kenkkua, sillä se on tukkinut majansa oviaukon niin, ettei pääse itse ulos. Nostan majan kokonaan pois, siili köpöttelee tuhahdellen hiekkalaatikolle ja sieltä ruokailemaan.
Se ei enää nuku siinä mökissä.
-
Kun tuli ensilumi, niin löytyipä tuosta muutaman kilometrin päästä pellolt suden jäljet.
Täkäläisittäin suen tassun jälet. Täällä on joskus asunut Taavi Susi, eli Suen Tassu. :003:
-
Onko siellä pientä karjaa ulkona, jota olisi hätyytelty. Vai onko tämä ihan uutta tietoa. Täällä on monena vuotena jännitetty, että miten lampoloissa pärjätään. Tälle syksylle on toistaiseksi ollut rauha maassa.
-
Meidän pitäjässä ei taida enää kellään olla lampaita. Tuttavaperheellä oli ja susi vieraili. Siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa. Susia ei lähivuosina ole näkynyt. Raja on niin lähellä, että sieltä niitä tulee ja menee. Ovat olleet varmaan villisikojen perässä. Villisikoja täällä näkee paljon helpommin kuin susia.
Pari ylämaankarjalaumaa täällä on lähitienoilla. Luulen, että ne pärjää sudelle yhteistuumin, vaikka vasikoita niillä on houkuttimena.
-
Täällä on Pelson vankila pitänyt lampaita. Kyllä laitos aina luvan suden kaatoon on saanut, jos katrasta sudet verottivat. Metsästäjät ovat oppineet taitaviksi, koska lupa on vain muutaman lyhyen ajan voimassa, että pystyvät lampaan tappamiseen viehtyneen elukan elävien kirjoista poistamaan.
Ylämaan karja on viehättävää katsella. Liekö nuo vihaisia?
-
Kävin illan jo hämärtyessä lenkillä. Tuossa reilun kilometrin päässä oli ilves tassutellut tien laitaa. Pieni lumenhärmä jäi viime viikonlopulta maahan, niin erottui jäljet hyvin. :023:
-
Kävin illan jo hämärtyessä lenkillä. Tuossa reilun kilometrin päässä oli ilves tassutellut tien laitaa. Pieni lumenhärmä jäi viime viikonlopulta maahan, niin erottui jäljet hyvin. :023:
Kyl, kyl Pyris! Sinnepäin on minun muuttaminen. Myyvätkö tupasia joiden lähistöltä kulkee linikkai taajamaan? Ok, eka on minun. Tietty toivon jotta on netti ja sisävessa.
Tuletko lenkkikaveriksi? :kahvi:
-
Karjalan kannaksen kautta tullaan Suomeen monessa tarkoituksessa. Eläimet omiensa ja ex-N-liitto omiensa, mutta tämä jäi yritykseksi. Pyrtsi-ladyn koti sijainnee edullisella soraharjulla, että muuttavan ilveksen/suden tassut pysyisivät kuivina.
Tämä ei ole tutkittua tietoa.
-
Kyl, kyl Pyris! Sinnepäin on minun muuttaminen. Myyvätkö tupasia joiden lähistöltä kulkee linikkai taajamaan? Ok, eka on minun. Tietty toivon jotta on netti ja sisävessa.
Tuletko lenkkikaveriksi? :kahvi:
Voi tokkiinsa! Mökkejä löytyy, voispa sanoa pilvin pimein, huokeaan jäensetuhintaan. :023: Siis täällä on ostajan markkinat. Ainoa ongelma on, että julkista liikennettä ei ole oikein mihinkään. Täällä on lähes pakko omistaa auto. Tai jos on niin rikas, että jaksaa aina ajella pirssillä.
Lenkkikaveriksi toki lähden. Jalan täällä pääse mihin vain. :003:
-
Juu, oikein arvattu. Täällä Salpausselän harjun eteläpuolella mäellä kylläkin. Tuo Salpausselkä on hyvä kulkureitti niin eläimille kuin autoille. Siis sitäpä myöden idästä on tänne tultu. Toki tuosta rajalta ei suoraan tulla harjulle, mutta rajasta tulee nämä karvaiset viisumittomat miten tahtovat. :003:
-
Anni Kytömäen kirjassa Kivitasku eräs henkilöistä sanoo isänsä olleen harjumiehiä, eli tulleen 1800-luvun alkupuoliskolla kaakon suunnalta silloisen suuriruhtinaanmaan alueelle.
-
^
^
Hienoa, että otitte kantaa arveluihini ihmisten ja eläinten reiteistä kaakonkulmalla. Seuraavalla kerralla ei tarvitse lisätä vähän epäävää merkintää, että ei olisi tutkittua tietoa. Viisumittomat eläimet saavat puolestani jäädä, mutta ihmisillä tulisi olla viisumi, se on laillisemmin niin.
-
^
^
Hienoa, että otitte kantaa arveluihini ihmisten ja eläinten reiteistä kaakonkulmalla. Seuraavalla kerralla ei tarvitse lisätä vähän epäävää merkintää, että ei olisi tutkittua tietoa. Viisumittomat eläimet saavat puolestani jäädä, mutta ihmisillä tulisi olla viisumi, se on laillisemmin niin.
:kahvi: On se jotenki mielyttävämpi niin, sitä tietä kulki jolloinki huumekuriireja, väittivät, yön hiljaisuudessa kuin joskus desantit. Että harjualueen poikki kohti kaupunkeja ja sieltä Helsingin yöstä Tukholmaan. Tiedähäntä oliko totta ja. Kouvolassa niitä kyllä näki, assan edessä kierrättivät sätkää. Vaikkei sen tarvitse suuria merkitä.
Mutta kuten sanoin, hieman hatuttaa tuo ettei linikkaa kulje, ja rautatie mihkä jäänee. Toisen kautta, taksilla saa ajaa pitkät matkat, jos omaan autoon vertaa, ja jos hankkii paikallisen kaupan lähistöltä. Kai siellä kauppa on.
Kun istuu ja kirjoittaa on soma miten siilit ääntelee unissaan. Hattivatti päästelee vingahduksia, joita se ei koskaan hereillä ollessaan vinkaise. Mietin, ovatko ne alkuaan kosiomenoista, niitä lemmenlauluja, kun en ole kuullut, vai onko sen äitiä ikävä. Eli näkeekö iilukka unia? Onko se päässyt viehättävän tyttösiilin kaappiin? En tunne hänen perimäänsä, joten poikamiespankkilainen hän ehkä ei ole.
Prinssi taas kapsuttaa ja napsuttaa tassuillaan. Se aivan selvästi kaivaa kuoppaa hiekkalaatikossaan.
-
Eilen kävi naapurikylän hirvimiehille aikamoinen yllätys. Olivat tuossa ihan likellä, parin kilometrin päässä, missä on myös Tiitin metsää. Heillä ei ollut ajomotissa hirveä, vaan ilvesemo kahden pennun kanssa ja yksi karhu. :107:
Karhu ampaisi matkaan kohti Karhusaari-nimistä mäenkumparetta. Se ei ole järven saari vaan suon saari. Olemme olleet tietoisia, että lähiteinoilla on karhu etsiskellyt nukkumasijaa. Suolla turpeennostajat ovat nähneet sen usein alueella. Saa nähdä, mihin se lopulta könähtää. :icon_wink:
-
Kylläpä on rikasta aluetta suurpedoista. Karhulla on kilin tunteet, jos sitä kovasti häiritään. Joko siellä on pysyvää lunta, että jäljistä metsästäjät voivat tehdä arvioita. Karhusaari lienee saanut nimensä juuri karhujen vuoksi. :icon_wink:
-
Ei täällä enää lunta ole. Viime yönäkin oli +6 astetta. Vettä on ripeksinyt tänäänkin. Nyt taitaa vähän yöksi pakastua.
Siis metsästäjät näkivät sekä ilvesperheen että karhun. Karhusta heillä on videokuvaakin. Jälkiä ei näy kuin hiekkatiellä. Täälä oli lunta vähän toissaviikolla. Silloin näin niitä ilveksen tassun jälkiä tien laidassa juuri noilla paikoin, missä metsästäjät nyt näkivät ne.
Tänään juttelin yhden metsästäjän kassa, joka on tuolta lähempää Lappeenrannan rajaa. Siellä käy haaskalla kookas, hyväkuntoisen näköinen ahma. Nyt on Toikkalan miehillä riistakamerakuvaa siitä. Viime talvena ukkokultakin näki lumessa ahman jäljet.
Kaiken kaikkiaan kyllä täällä kelpaa asustella. :023:
-
Hienoa, jatketaan elon polulla. :039:
Täällä on lunta reilut 20 cm. Nyt ajattelin lingota itsevetävällä Stigalla polun taivaskanava-antennin luo, että sen tärkeä osa olisi helppo pitää lumesta vapaana, muuten ei kuva näy.
-
Oli mukava nähdä että näikin 'kaupunkipaikalla' kuin Mukkulan keskustassa loikki rusakko tänään pihalla.
Se oli ilm. syömässä ruusunmarjoja asuintalomme nurkalla ja häiintyi kun kolistelin parvekken laseja siivotessani. Ei se kuitenkaan muuta kuin siirtyi pyykkitelineen aidan viereen. Se oli melko kookas, niin kuin rusakot ovatkin.
Ei tässä ihan asvaltti-erämaassa sentään olla. Mrtsä kaistale alkaa hyvin läheltä ja jatkuu Vesijärven rantaan, josta pääsee Hollolan Vesikansan suuntaan.
-
Kettu kävi kurkkaamassa Rinteen ja Kulmunin neuvottelupaikalla:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006329566.html
-
^Sen häntä ei onneksi ollut kenenkään kainalossa.
-
Näin tänään lumikon. Vitivalkoinen salamannopea viiva näkyi lumetonta tienpintaa vasten jo pitkän matkan päähän. Lähelle päästyäni pääsin suorastaan katsekontaktiin tuon pikkiriikkisen pedon kanssa. Miten niin pieni voikin olla niin suurenmoinen!
-
Suurenmoisuudessa ei ole koolla väliä. :icon_biggrin:
-
Siilien horrostus ei täällä onnistu joten terassitarjoilu aloitettiin, minulla on tyhjänä horrostuspesä, joka taisi tulla käyttöön. Ateriavadit tyhjenevät ja tippikakkoja jätetään, mutta on niin pimeä etten näe, minne syöjä katoaa. Se saattaa olla joku jolle paikka on entuudesta tuttu. Avasin lasituksen, se alkoi minua kiusata kun märkyyteen kuolevia siilejä. Kyllä tarjoilu ainakin kelpasi. Lautaset on pidettävä kuivassa lipan alla ja vinkkasin niillä pesän suuntaan.
-
Seal cam:
https://www.youtube.com/watch?v=3A1Wi3sOy7g
hylkeet poikasineen livenä
-
Toissa yönä käydessäni "siellä" näin ikkunan alla tumman möykyn ja ajattelin, että onpa hyvä kun naapurin kissa. Panin sitten silmälasit päähän, mutta en vieläkään nähnyt kunnolla, että mikä otus. Niin valotin taskulampulla ikkunan läpi ja se oli iso rusakko kyykkäasennossa.
-
Kaupunkimaiset olosuhteet ovat karuja. Meillä on näkynyt yksi pupuksi määritelty eläin. Nyt sitä ei ole vähään aikaan näkynyt, joten voi olla huolissaan, kun lähistöllä on merikotkapari.
Linnuista on näkynyt vai mustarastas ja ostarin naakkaparvi.
-
Olen huomannut suuren eron kerrostaloalueen ja omakotialuuen kesken kun vaihdoimme asuntoa vuosi sitten.
Oma talomme on lisäksi suuren metsän laidassa. Sieltä Kukkilan metsistä tuli pihaan asti kettuja, mäyriä, supikoiria ja jopa peurapari kävi syömässä tontin rajalla mustikanvarpuja pälvipaikista.
Sorsat kävelivät nurmikolla ja sepelkyyhky pesi takapihan puussa. Harmaapäätikka oli lähes päivittäinen näky talipötikällä. Närhet myös, ja pikkulinnuista suuri luku eri lajeja. Kauneimpia olivat pyrstötiaiset ja puukiipiät.
Klaus Waris oli lemmikkini, ja edelleen tylleröiden mukaan pihassa käy varis ruokaa etsimässä.
Tässä on vain yksi tintti-pari, jokunen harakka ja kymmenisen naakkaa. Yhden rusakon näin kesällä pyykkinarun tienoolla.
Koirantaluttajia on runsaasti. :003:
-
Sitähän sanotaan, että tasan eivät käy onnen lahjat.
-
Mitäs täällä minulla... Oravia näkyy, ja ovat löytäneet myös linnulle laittamani talipallot. Tänään katselin yhtä ikkunan takaa ihan läheltä. Selvisipä, miksi palloja löytyy myös maasta. Hiirikin on siinä käynyt aterialla. Ja yhtenä kesänä asuntooni tunki sisälle myyrä, siinä olikin jahtaaminen. Minulla oli silloin vielä kissa, joka ei ymmärtänyt tehtäväänsä vaan koisi sikeästi, joten jouduin itse hoitamaan myyrän ulos. Sammakoita on myös, rusakoita näkee kun on oikeaan aikaan vuorokautta liikenteessä. Kettua en ole tässä nähnyt, kuulemma niitäkin silti on. Siilit ovat vähentyneet. Edellinen asuntoni tuossa reilu kilometri keskustaan päin niin siellä oli kyllä niitäkin; valitettavasti löytyi kerran myös kuolleena koko perhe. Vaakkolammessa tuossa vieressä elelee piisameja, olen niitä nähnytkin. Varmasti on muitakin pienempi lajeja, mutta ehkä tömistän ne loitolle niin en koskaan huomaa.
-
Kirjoitan vielä, että meillä on oravalla pesäkolo pirtin räystään alla, sellainen hullaan päätyhirsien ja maalattujen nurkkalautojen yläkolo. Viime keväänä saivat poikaset elossa viedyksi tienvarren liittokuusikkoon.
Oravat syövät joka päivä auringonkukan siemeniä. Mitä sitä menee merta edemmäs kalaan, oravakaan.
-
Öppiäinen kirjoittaa:
Vaakkolammessa tuossa vieressä elelee piisameja, olen niitä nähnytkin. Varmasti on muitakin pienempi lajeja, mutta ehkä tömistän ne loitolle niin en koskaan huomaa.
josta minulle tuli kaksi kivaa muistumaa.
Mikä onkaan Vaakko. Kirsi Kunnaksen kirjan Tiitiäisen satupuu mukaan se on vanha vesirotta, kertoo runo Jaakko Vaakko:
http://mustikkakummunanna.blogspot.com/2011/10/runohaaste-vanha-vesirotta.html
Toisekseen Vaakkolampi Tampereella on Epilän Kaarilassa josta kartanon yksi tyttäristä naitiin Kasiniemen Ansion kartanoon emännäksi. Hänet minäkin tulin tuntemaan, Helmi Schildin.
-
Eläin se on kastematokin, ja sellaisen kohtasin eilen illalla kävelylläni. Elävän siis. Heitin tieltä syrjään.
Linnutkin näyttävät pöyhivän maan pintaa lehtien lomasta, muutkin kuin mustarastas. Olisiko siellä jo jotain syötävää?
-
Onhan siellä kaikenlaisia makupaloja. Pikkupoikana seurasin vapaana elävien kanojemme kuopsutusta. Mielestäni ymmärsin, että emokana kaakattaessaan jätti paljon hyviä eväitä syömättä kertoen vain tipuille, että "ottakaa te nuo tuosta".
Aikuiset kanat seurustelivat, kun pihassa kuoputtivat. Siinä kuului monenlaisia ääniä.
-
Kana on laumaeläin, jonka tapoihin kuuluu yhteydenpito ääntelyn avulla lajikumppaneihin. Olen kuullut sanottavan, että kanalle ei riitä laumaksi toinen kana, vaan kolme kanaa on vähimmäismäärä.
-
^Jotta voi kuunnella, kuinka ne kaksi muuta juttelevat keskenään? Neljäs kana tarvittaisiin sitten siihen, että sen kanssa juttelee siitä mitä ne kaksi muuta juttelevat. Kanojen Sohvaperunat vaatii vielä viidennen kanan, joka katselee kun kaksi kommentoi sitä mitä toiset kaksi keskenään juttelee.
Torstai-illan kävelyllä näin jotain eläimiä, mutten tiedä mitä (paitsi juoksuun säikyttämäni rusakon kyllä tunnistin): Asfaltoidulla kevyen liikenteen väylällä aina katulamppujen kohdalla puolentoista - kahden sentin mittaisia mustia tai mustahkoja toukkia. Jonkin hyönteisen toukkia siis selvästi, mutta ei aavistustakaan, minkä. Ja ihan eläviä, liikkuivat. Oli niin pimeää jo, että en tarkkaan nähnyt, enkä mukaankaan halunnut ottaa kotona tunnistaakseni. Näkyivät tosiaan olevan lamppujen kohdalla. Tutkin huolella niitä lamppujen välejäkin, siltä varalta että niitä olisi sielläkin mutta vain vaikeammin havaittavissa, mutta sieltä en löytänyt.
-
Saitko selvää, olivatko karvaisia vai sileäpintaisia toukkia?
-
^Minusta niissä näytti olevan karvatupsuja ainakin jonkin verran. Varmaksi en mene sanomaan. Ehkä olisi pitänyt vain napata yksi kouraan ja tutkia tarkemmin.
Tänään kävelin samaa reittiä päivännäöllä, eikä ollut jälkeäkään toukista. Ei edes tien pintaan liiskautuneena. Hiekoitushiekat siltä osuudelta on siivottu aikaa sitten, eli tuskin ovat menneet huoltoajonkaan myötä. Ehkä ne sitten pääsivät jonnekin perille, mitä lienevät olleetkaan ja minne matkalla. Tai harakan tai rastaan suuhun.
-
Ajattelin, että jos ne on näitä samoja, mitä joskus näkee hangella. Ne ei ainakaan kylmää pelkää ja liikkuvat jo aikaisin kevättalvella. Tässä kuvassa se ei näytä niin tummalta, kuin mitä itse olen nähnyt. https://suomenluonto.fi/uutiset/toukkia-jaalla-ja-lumella/
-
^Arvelisin, ettei ollut ehkä ihan noin karvainen. Ehkä pitää tänä yönä käydä tsekkaamassa, olisiko niitä vielä, ja jos on niin poimia joku mukaan. Jutussa puhutaan myös sylkikuoriaisen toukasta. Niitä kai olisi useita eri lajeja ja kai sitten toukkiakin erinäköisiä, ja osa vähemmän karvaisia.
-
Se noissa perhosissa on metkaa, että jotkut talvehtivat perhosina, jotku toukkina ja loput koteloituneina toukkina. :)
-
Lähdin siis pääsiäiskylään mökille.Täällä on pikkujärven rannalla majavat kaatanet haapoja. Isompa kaluttu niin etteivät toipune. Niitä on kuulemma vuosia sitten ollut, sitten ei aikoihin kunnes nyt taas. Vaikuttaneeko, kun tuota järveä ruvettiin säännöstelemään? Haukea ainakin tulee enemmän. Sitä kuulemma säännöstely auttaa, ei jää matalaan veteen laskettu kutu kuiville. Enpä ennen olekaan majavan kaatamaa puuta nähnyt.
-
Millainen verkko haavan ympärillä estäisi majavan ruokailua?
-
Millainen verkko haavan ympärillä estäisi majavan ruokailua?
"Kanaverkko"
-
Itse laittaisin paksummasta tavarasta, varmuuden vuoksi kerta hommiin on alettu.
-
Minulle jossain väitettiin että kanaverkko ei riitä. Mutta mietin myös silmäväliä: Jos on liian harva, jyrsiikö välistä?
-
Kun katsoo majavan nakertavan puuta hampaillaan, niin ymmärtää, että siinä ei ohutsäikeinen kanaverkko riitä muuten kuin monen kerroksen kanssa. Tietysti metalli majavaa jotenkin häiritsee, mutta se yrittää kaikin keinoin pahasta paulasta selvitä.
-
Miten olis minkkiverkko?
-
Mielestäni esitit nokkelan keinon. :039:
-
Minkkiverkko näyttäisi pätevältä.
-
Täältähän tämä osio löytyi. Havaitsin, että orava on hyvin moniruokainen. Tänään se on killunut pää alaspäin lintujen talilevyssä, ahminut ihan kunnolla kesälämmintä silavaa. On sillä hyvät sisukset.
Käväisimme Oulussa ja paluumatkalla Muhoksen Halpa-H:ssa oli loppusäkit auringonkukansiemeniä 12,90/25 kg. Pitihän säkki ottaa syksyä varten.
-
Nyt viimeisten tuntien aikana oravat ovat muuttamassa liittokuusikkoon. Emo on hakenut ainakin kaksi eri kertaa poikasia mukaansa talon nurkassa olevasta pesästä.
Emokin on aika pieni, nyt punaruskeaksi muuttunut luontokappale.
-
Orava kävi kylässä :icon_biggrin:. Sisällä siis. Olisin voinut tarjota auringonkukansiemeniä tai saksanpähkinöitä, mutta se varmaan olisi säikähtänyt, jos olisin sohvalta noussut keittiöön. Tarkasti asunnon ja poistui. Oli yllättävän harmaa väritykseltään.
-
Rusakon tai jäniksen poika on käynyt tutustumassa kasvimaahani. Toivottavasti se ei ihastunut lehtikaaleihin eikä purjoon. Kumpiakin oli maisteltu. :017:
-
Istuimme äsken aamiaisella. Minä istun kasvot ikkunaan päin, ja huomasin ison rusakon, kovin laihan kuitenkin, rapsuttelevan itseään lasten leikkipaikan hietikolla.
Se on oleillut ennenkin nurmikoilla, ja nurmelle se siirtyi nytkin ruokailemaan.
Sillä on varmaan poikaset lähistöllä.
Jäniksillä on tapana jättä poikue omilleen ja käydä vain imettämässä niitä.
Mukavaa seurattavaa aamukahvin äärellä. Muuten eläimiä näen nykyisin kovin vähän.
Eilen oli parvekkeella yksi kärpänen.
-
Melkomoinen kalajuttu . Tervehdys Antti Juhanille !
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006540606.html
-
Melkomoinen kalajuttu . Tervehdys Antti Juhanille !
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006540606.html
Oikea pietarinkalasaalis. :icon_eek:
-
Tänään iltapäivällä lähdin ystäväni kanssa päiväkävelylle tuolle samaiselle tielle, jota aina tallustelen lenkkeillessäni. Olimme palaamassa kotiin päin, kun yhtäkkiä näin mäen alla tien laidassa, ojan penkalla kauriin pään. Pysäytin ystäväni kädenliikkeellä. Olimme hipihiljaa. Tuuli oli suotuisasta suunnasta, joten kauris ei meitä haistanut. Se nousi ojapenkalta tielle. Se katseli meitä ja varmaan mietti, mitä nuo ovat. Sitten ystävättäreni ei malttanut enää olla hiljaa. Hän alkoi jutella kauriille ja kävellä sitä kohti. Se tietenkin pötki pakoon. Enpä ollut vuosiin nähnyt valkohäntäkaurista noin läheltä. Tavallisesti katselen niitä kaukaa, kodin tai auton ikkunasta. Autolla niitä pääsee lähemmäksi kuin jalkaisin.
-
Eläin se on haukikin, joten kalajutut tännekö?
Ensin tuli ihan tuosta läheltä poikanen, kun heitin vieheen sinne missä molskahti. Joku max. 30-senttinen, ja päästin takaisin järveen kasvamaan, kun oli koukku ihan siististi alaleuasta vain läpi. Siirryin kortteen täytämään lahteen, etsin sieltä sen avoimemman paikan, ja lilluttelin viehettä melkein kuin pilkkien (vaikka se virvelissä kiinni oli), ja eikös vain sillä tekniikalla tarttui toinen, paremman kokoinen, mutta pääsi mokoma irti. Joskus on käynyt niin että hauen irrottua koukusta olen heti samaan paikkaan heitettyäni saanut sen iskemään uudelleen, mutta tämä ei nyt tehnyt niin. Hauki oli tilattu pöytään, mutta tyhjin käsin oli järveltä palaaminen.
Pari mietityttävää juttua: Ensiksi mitähän mahtaa kalastuslupateknisesti (https://www.laki24.fi/ymas-jokamiehenoikeudet-jokamiehenoikeudet_kalastus/) olla tuo, että käytän uistinta kuin pilkkiä? Onko se ongintaa, josta ei mitään maksaa tarvitse? Ja sitten omasta mielestäni käytin ruovikkouistinta, mutta ruohikkouistin se on esim. Rapalan sivujen mukaan. Minusta ruohikko on se maalla kasvava juttu, eikä järvessä mitään ruohikkoa sentään ole vielä, vaikka se umpeen yrittääkin kasvaa :017:
-
Eläin se on haukikin, joten kalajutut tännekö?
Ensin tuli ihan tuosta läheltä poikanen, kun heitin vieheen sinne missä molskahti. Joku max. 30-senttinen, ja päästin takaisin järveen kasvamaan, kun oli koukku ihan siististi alaleuasta vain läpi. Siirryin kortteen täytämään lahteen, etsin sieltä sen avoimemman paikan, ja lilluttelin viehettä melkein kuin pilkkien (vaikka se virvelissä kiinni oli), ja eikös vain sillä tekniikalla tarttui toinen, paremman kokoinen, mutta pääsi mokoma irti. Joskus on käynyt niin että hauen irrottua koukusta olen heti samaan paikkaan heitettyäni saanut sen iskemään uudelleen, mutta tämä ei nyt tehnyt niin. Hauki oli tilattu pöytään, mutta tyhjin käsin oli järveltä palaaminen.
Pari mietityttävää juttua: Ensiksi mitähän mahtaa kalastuslupateknisesti (https://www.laki24.fi/ymas-jokamiehenoikeudet-jokamiehenoikeudet_kalastus/) olla tuo, että käytän uistinta kuin pilkkiä? Onko se ongintaa, josta ei mitään maksaa tarvitse? Ja sitten omasta mielestäni käytin ruovikkouistinta, mutta ruohikkouistin se on esim. Rapalan sivujen mukaan. Minusta ruohikko on se maalla kasvava juttu, eikä järvessä mitään ruohikkoa sentään ole vielä, vaikka se umpeen yrittääkin kasvaa :017:
Ruovikko/ruohikko se pieni ero.
-
Pihassamme on oleillut rusakko. Eilen seurasimme sen iltapesua ja ilta-ateriaa.
Se oli se laiha ruippana ja luulen sillä olevan poikasia koska se nuoli nisiään.
Nyt juuri hetki sitten niitä olikin kaksi. Uusi kaveri on valtavan iso, ja jotakin niillä oli mielessä, sellaista oli meno hietikolla ja nurmikolla. Oliiko jo uuden poikueen aika.
-
Nyt aamulla näin pihassa rusakon poikasen. Ei se aivan pieni ollut, mutta aikuista puolta pienempi kuitenkin.
Oliko lähtenyt emon perään hyviä ruokamaita etsimään. Arka se oli, mutta kahteen kertaan näin kuitenkin. :eusa_clap:
-
Hain tietoa jäniksenpojista. Ne jätetään omilleen jo parin viikon iässä. Vain viidennes elää lisääntymisikään asti.
-
No ei oikeastaan ihme ollenkaan. Niin rohkeita ne ovat ja kokemattomia, esim. auton edessä juoksemaan. :icon_rolleyes:
Tänään lenkillä tuli keskenkasvuinen rusakko vastaan aamupäivällä, auringonpaisteella, pomppien keskellä tietä. Pysähdyin oitis paikoilleni. Rusakko katseli ensin kauempaa. Sitten se pomppi tietä pitkin muutaman metrin päähän. Istahti katselemaan minua. Se varmaan mietti, mikä tuo on? Tovin pähkäiltyään, se päätti lähteä. Loikki muutaman metrin takaisinpäin ja sitten komealla loikalla ison ojan yli kesantopellolle.
-
Olen ollut antavinani oravillekin ruokaa, niin näyttää siltä, että poikaset senkun pienenevät. Voiko olla mahdollista, että tässä huushollissa on kolmet oravan pesät. Kuuset ovat jo niin isot, että niiden oksistoon ei riittävästi näe.
-
Tiesin tuon imetysasian, ja siksi ihmettelinkin kuinka pikku-rusakko osasi suunnata emonsa ruokamaille. Vaistolla varmaan. :icon_rolleyes:
Samaa huolettomuutta osoittavat valko- ja kanadanhanhien poikaset.
Eilisellä aamulenkillä Kariniemen puistossa isot hanhet uivat laivueena tai ruokailivat nurmikoilla. Poikaset olivat asettuneet aivan Kariniemenkadun reunaan muutaman 'lapsenlikan' paimentamina. Pari jo yritti mennä kadun yli aivan meidän auton edestä matkalla Kisapuiston puolelle. :017:
Jos tapaturmia tulee, varikset ovat kyllä nopeita siivoamaan.
-
Pihalleni kipitti juuri siili. Asettui lepäilemään terassin nurkkaan suojaisaan paikkaan. Keräsin kuunliljan juurelta kaksi lehtokotiloa evääksi, haisteli toista muttei ainakaan heti syönyt. Olisi kyllä oikein tervetullut vieras juuri niitä kotiloita hävittämään ja kyllä niiden siilin ravintoon kuulua pitäisi.
Nyt se kävi ihan tuossa villasukkani vieressä! Ja nyt heiluu tarha-alvet, kun se kulkee siellä. Lieneekö vakituisempikin vieras pihallani?
-
Minulla on mennyt varmaan pari kolme vuotta, etten ole siiliä nähnyt. Niitä ei enää liiku meidän pihapiirissä, ainakaan en ole nähnyt. Viiko sitten näin sentään yhden siilin, mutta kaukana meiltä. Se kipitti illalla tien yli autoni editse. Onneksi oli hiljainen liikenne ja ainakin sillä kertaa se selvisi tienylityksestä.
Kastelin eilen sisiliskon. Se oli vahinko. Meillä on pihassa vanha kaivonrengas, jossa on kesäkukkia. Kun kaadoin niile vettä, kukkien alta livahti pieni sisilisko. Se jäi kaivonrenkaan ulkopinnalle heinien suojaan. Sieltä se katseli minua. Lausuin sille pahoitteluni. Ei ollut tarkoitus säikytellä eikä kastella. Minusta sisiliskot on kivoja otuksia. Niitä asustelee aina pihapiirissämme. Usein niitä näkee talon tai aitan rappusilla.
-
^Sisiliskoa taas minä en muista nähneeni useampaan vuoteen. Toisessa mummolassani niitä oli paljon.
Täydensin iltakävelyllä nisäkäshavaintoja rusakoilla ja joillakin lepakoilla, paikasta ja käytöksestä päätellen pohjanlepakoilla. Pitäisi hankkia lepakkotutka niin olisi helpompi tunnistaa niitä; niitä kyllä näkee aika usein. Ja sitten talloin harmikseni lyttyyn ison kovakuoriaisen jota sitäkään en tunnista lajilleen. Näytti ihan joltain suursukeltajalta, kun sitä katulyhdyn valossa tarkastelin, mutta miksi sellainen olisi asvaltoidulla tiellä 150 metrin päässä lähimmästä vesistöstä :017:
-
Nyt kun lueskelen lepakoista, selviää samalla asia jota olenkin miettinyt, eli katulamppujen valon väri. Ne oranssinkeltaiset ovat siis suurpainenatriumlamppuja (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suurpainenatriumlamppu). Olen miettinyt, miksi kaupunkien etenkin isommat kadut pitää valaista oranssilla valolla, ja tuoltahan se tieto löytyy: Aiempi vaihtoehto elohopeahöyrylamppu on kalliimpi ja sittemmin myös kiellettiin. Lepakkoja keltaisten lamppujen ympäristössä ei kuitenkaan ole. Ehkä ne eivät houkuta hyönteisiä samoin? Nythän katuvaloja taas vaihdetaan valkoisiksi ledilampuiksi (ja minun pitänee ruveta kulkemaan lippalakki päässä kun ne häikäisevät).
-
Ukkokullan piti tänään lopettaa rusakonpoikanen. Se löytyi aamulla meidän riiheltä makaamasta. Hän toi sen minulle pihalle nähtäväksi. Luultiin ensin, että se oli vain niin säikähtynyt, että jähmettyi paikoilleen. Sen sydän löi tuhatta ja sataa.
Otettiin pari kuvaa ja laitettiin Facebookiin. Se oli melkein saman kokoinen kuin Tiitin Boris-kääpiökani.
Ukko vei sen takaisin löytöpaikkaan. Ajateltiin, että kun se tokenee, niin lähtee. Vaan eipä lähtenyt. Päivällä kävin katsomassa. Kyhjötti samassa paikassa. Yritin tarjota apilaa. Ei kelvannut.
Myöhemmin se yritti lähteä, mutta takakäpälät ei totelleet. Etukäpälillä se yritti nousta, mutta takajalat ei reagoineet.
Mitään näkyvää vammaa ei ollut. Luulisi jonkinlaiset jäljet olleen, jos se olisi vikuuntunut jonkun pedon hampaissa tai kynsissä. Ei jätetty kitumaan. :icon_sad: :icon_sad:
-
Kyllä, oikein toimittu. Luontokappaleita ei saa jättää kitumaan.
-
Niin oli eilen pupu mielessä, että unohdin kertoa sudesta. Meillä on tuossa ihan naapurissa Vapon suo. Näin kesäkuumalla nostavat turvetta vain öisin. Siellä konekuski näki toissayönä suden. Niitä ei niin usein täällä liiku kuin karhuja.
Sus sentään!
-
Onko Kuurmanpohja siinä jossakin lähellä kinkeripiirissä? Olen aikoinani perehtynyt yhteen sota-aikaiseen karttaan, jossa en millään saanut po sanaa selville, kun se oli vahaliidulla "suunniteltu" taktista toimintaa täyteen.
Toisekseen: onko turvesoita siellä enemmänkin, kun olen ymmärtänyt, että jonkinlainen harjumuodostelma siinä olisi ja ne sotabunkkeritkin. Meidän naapureina parin kilometrin päässä on parikin turvealuetta. Peipporämeenkin turpeen paksuus on tiedossa.
Näille rämeille ei voisi juoksuhautoja kaivaa. Ja meni elukoista aika paljon sivuunkin.
-
Kuurmanpohja löytyi rajan tuntumasta Joutsenon ja Imatran seuduilta.
-
Onhan tuonne Kuurmanpohjaan matkaa meiltä reilusti. Taitaa kuulua nykyisin Imatraan. Myö ollaan lännemmässä, Luumäellä. Kyllä täällä soita piisaa Salpauharjun eteläpuolella ainakin. Meillä ei nämä turvetuotantosuot ole niin suuria yksiköitä kuin ehkä Pohjanmaalla.
Tänne päättyy Salpalinja. https://www.luumaki.fi/matkailu/matkailukohteet/nahtavyydet/salpalinja
Eilen käytiin Korsukankaalla. Siellä on parikin luonnonvaraista suota. Etsittiin hillaa...turhaan. Siellä Korsukankaalla on jylhät maisemat. Totesin autonikkunasta katsottuani, että onpa jurkkä pudotus tuonne alas, niin ukkokulta vastasi, että olemme korsun katolla. Siinä on siis käytetty maastoa hyväksi korsun rakennuksessa.
Tässä lähellä on Lusikkovuoren luola. Se louhittiin sotasairaalaksi, mutta sitä ei sitten tarvittu siihen käyttöön. Siellä on järjestetty erilaisia tilaisuuksia. Se on yksityisellä maalla.
Nämä jutut ei nyt oikein mitenkään liity eläimiin. Ohuena oljenkortena sanon, että kuntamme vaakunassa on villisianpää muistuttamassa Svinhufvudista. :003:
-
Kiitos teille kummallekin tiedoista. Tyvessäpä olen, olin peräti väärässä kinkeripiirissäkin :003:.
-
Eläinten kinkeripiirejä kutsutaan reviireiksi. Seurasin joskus peippojen kilpalaulantaa piirin rajalla. Lennähtivät vuoronperään vähän ylemmälle oksalle kuin naapuri. Päätyiköhän kisa sen eduksi, joka sattui valitsemaan pidemmän näreen? En muista.
-
Eihän Sinua liiaksi asti haittaa, kun käyttelen omperäisiä sanontoja. Yritän kuitenkin olla siinä tarkka, että asiayhtys lopulta ilmaisee tarkoituksen.
Kyllähän minä reviiristä olen kuullut :003:
-
Ei haittaa, päinvastoin. Ajatus peipposen kinkeripiiristä on minusta suloinen. Kai sekin jotain rippikoulua pitää poikasilleen. :icon_rolleyes:
-
Eläinjuttu tämäkin. Tosi on. En ole ennen tällaista nähnyt.
Näin kahta pientä koiraa talutettavan. Toinen niistä oli kissaakin pienempi kooltaan.
Valkoinen, sileä, lyhytkarvainen. Yht' äkkiä se pieni nousi etujaloilleen eli kahden jalan varaan
seisomaan ja takajalat osoittivat kohti taivasta. Ja sitten se pissasi. No, karvat taisivat kastua.
-
Olisiko ollut vielä pentu, että sen olisi pitänyt nostaa vain toinen jalkansa. Sillä lailla urosat pissivät yleensä. Meidän Nepi on vähän neitiä usein so pissaa kuin narttu eikä nosta jalkaansa kuin muistaessaan.
-
Joskus Hauskoissa kotivideoissa on ollut pentukoira, joka on tehnyt juuri noin. On nostanut molemmat takatassut ilmaan pissiessään. Kyllä se sitten isompana varmaan oppii. :002:
Tästä tulee mieleeni kysymys: Mitä naiset tekee istuen, miehet seisten ja koirat tassua nostaen?
Vastaus on: Tervehtii. :003:
-
Hajumerkki kertoo muille koirille merkitsijän koon. Niinpä sen saaminen mahdollisimman korkealle on tärkeää. Olen nähnyt ainakin mopsien ruiskivan portinpieleen käsinseisonnassa.
-
Eläinjuttu tämäkin. Tosi on. En ole ennen tällaista nähnyt.
Näin kahta pientä koiraa talutettavan. Toinen niistä oli kissaakin pienempi kooltaan.
Valkoinen, sileä, lyhytkarvainen. Yht' äkkiä se pieni nousi etujaloilleen eli kahden jalan varaan
seisomaan ja takajalat osoittivat kohti taivasta. Ja sitten se pissasi. No, karvat taisivat kastua.
Ihan tänä kesänä olen nähnyt samantapaisen tapauksen. Pentukoira taisi olla. Ei ihan vielä kai olllut hiffannut, miten homma kuuluu hoitaa.
-
Ei ihan vielä kai olllut hiffannut, miten homma kuuluu hoitaa.
Tai sitten se oli hiffannut, miten pienen koiran tulee se tehdä pärjätäkseen isommilleen.
-
Uusin eläinkokemukseni oli viime yönä. Oli asiaa vessaan ja laitoin valon huoneeseeni
ja huomasin pikimustan yökkösen verhossa.
Nyt aamullisen googlailun tuloksena uskon sen olevan koivumittari. Niitä on useita värejä, myös mustia.
Aamulla se ei ollut enää siinä. Tuuletusikkunat ovat auki, ehkä se aamuhämärässä osasi ulos.
-
Muurahaiset viime kesänä tekivät pesää terassilleni, kunnes lopulta päädyin lapioimaan enimmät pihalta pois, ja loput myrkytin. Jonain aiempana kesänä tunkivat sisälle asti, lattia ihan velloi muurahaisia. Tänä kesänä ei ole näkynyt. Ilmankos onkin laiskottanut nyt niin paljon :icon_biggrin:. Meille laiskureillehan ne on annettu esimerkiksi ahkeruudesta, mikäli sananlaskuun on luottaminen.
-
Semmonen rusakkoa pienempi kooltaan: citykani tai metsäjänis. Töpöhäntä yläpuolelta puhtaan valkoinen. Turkki harmaa. Korvat melko yksiväriset.
Se on tässä kesän mittaan aina silloin tällöin bongattu meidän pihalta apiloita syömästä. Se on melko kesy, se on ollut minusta noin metrin päässä ja olen sille jotakin puhunutkin.
Tänä aamuna se makasi silmät auki ja ihan levollisen näköisenä kyljellään kuolleena vakiosyöntipaikallaan.
Laitoin sen säkkiin ja vein läheiseen metsään.
Tänä kesänä tässä muutaman kilometrin päässä on ollut citykaneilla rhd virus. Se kuulemma aiheuttaa isot kuolintuskat eläimelle. Se ei tartu ihmisiin eikä koiriin eikä kissoihin. Niitä citykaneja on kuollut nyt melko paljon.
No, näitä citykaneja ei pitäisi olla eikä tarvitsisi olla lainkaan luonnossa, mutta ihmiset ovat aikanaan päästäneet lemmikkikanejaan luontoon ja siinä se....
-
Tänään olen nähnyt kaksi pikkuruista sisiliskoa vilistävän pihallamme. Ne on minusta tosi vekkuleita eläimiä. Niistä ei ole mitään harmia pihassa, päin vastoin. Olen tosi iloinen niistä. :023:
-
Olemme olleet muutaman kerran Rokuan rinteillä mustikassa, niin siellä sisilisko vipeltää keskellä metsää auringon paisteessa vapaana ja uskomukseni mukaan iloisena. Tai sisiliskojahan on useita eri paikoissa nähtynä.
Kumpaa pitää erityisesti mainita kauniiksi aliaksesi kuvassa kukkapensasta vai kuvan rouvaa? Ne ovat silmilleni kauniit katsella.
-
Kukan nimi on Karjalanneito, naisen nimitys on eteläkarjalaisemäntä. :039:
Sisilisko, Liisan sisko, loruttiin ennen. Tässä Kielikello kertoo enemmän:
https://www.kielikello.fi/-/sisilisko
-
Kiitos toiselle Karjalan neidolle lisäinformaatiosta. :039:
-
Koirat toimivat jo virkakunnan apuna rajavartiossa, poliisissa ja tullissa. Nyt on Kössi, aloittamassa koronakoirana.
https://kotiliesi.fi/tilaajille/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/kossi-on-yksi-maailman-harvoista-koronakoirista/?shared=309342-58c9742f-999
-
:107: Joku on viime yönä käynyt kakkimassa meidän ikkunan alla, virpiangervopuskan juurella. :107: Jätöksestä päätellen se on ollut kettu tai supikoira.
-
Supit kuljeksivat öisin, on perhekuntia ja urosparejakin. Ne ovat siistinoloisia, kun ne näyttävät pystyvän kakkimaan samaan läjään.
Opin supeista paljon, kun minulla oli 12 vuotta kkmäyris Hemmo ja sen kanssa metsästin. En ollut ennen tiennyt, että Kankaalan pihapiirissäkin supit syksyisin vierailivat, mutta Hemmo tiesi.
-
:003: Kyllä Hemmot tietää. Ja meidän naapurin riistakamerat. Naapurissa ne käy syömässä karviaiset. Meillä ei karviaisia ole, eikä muutakaan niille kelpaavaa, josta olisin harmissani. :icon_cool:
-
Olisiko niin, että naapurissa piikkistä karviaismarjaa ei haluta poimia, niin marjat jäävät muitten suihin. Itse kyllä karviaisesta pidän.
Minullakin olisi riistakamera, mutta sen ohjekirja meni saunan pesään. En ole niin innokas, että netistä sen etsisin. Kun kameraa käytin yhteen aikaan sydäntalvella, niin siinä näkyi vain naapurin silloinen kissa ja kotiharakat.
-
:107: Joku on viime yönä käynyt kakkimassa meidän ikkunan alla, virpiangervopuskan juurella. :107: Jätöksestä päätellen se on ollut kettu tai supikoira.
Minulla on jätöksestä päätellen käynyt yöllä siili.
-
jatketaan osassa 12