Aamuhartaus 16

[Pena]

Ei ole toista sellaista jumalaa kuin sinä, Herra,
ei kukaan muu tee sellaisia tekoja.
Kaikki kansat, jotka olet tehnyt,
tulevat ja kumartuvat maahan edessäsi, Herra,
ja kunnioittavat sinun nimeäsi.
Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä,
sinä yksin olet Jumala.

Psalmi 86

[luterilainen]

Nyt näemme siunatun päivän 

1. Nyt näemme siunatun päivän, Alas tai-
vaast' paistavan päällem', Joll' Ju-
mal' valaisee jokapäivä Meit' iloksem', tarpeeksem'
täällä. Ole kiitett' Herra! hyvyytes tähden, Jonks' jo-
kapäivä meill' suot nähdä.

2.  Sanas valkeull' valaise meitä, Meidän pimiä sy-
dämmem' sill' täytä, Ettem' koskaan kävis' synnin teitä,
Ann' käskyis jälkeen meitäm' käyttää: Vaarat, vahingot,
tuskat ain' varjel', Kuin taitaa meill' olla tarjon'.

3.  Varjel' meitä enkeleis kautta Pääll' karkauksist' pi-
run julman, Poikas pyhän veren tähden auta, Jonk'
välillem' panem' ja sen ruman, Joll' tiedäm' synneis-
täm' pois pestyks', Ja pirun vallan alta pääsnyks'.

4.  Ei päivä niin pitkä, ettei yö peräss', Niin elä-
mää kuolema noutaa, Moni ennen ehtoot' on tuonen
eräss', Kuin huomenelt' terveen' nosta joutaa: Hetki kuo-
leman tietämätöin, Terveenäk' niin päivin kuin öin.

5.  Autuas ain' öin, päivin muistanee, Tyköns' rientä-
vän kuoleman hetken, Ain' itsens' Herran haltuun an-
tanee, Rukouksell' hänen käskyns' kätkein: Aut', Jumal',
pelvossas eläisim', Poikas uskoss' täält' eriäisim'.

Pohjoismaalainen keskiajalta, n.1450.

[Pena]

Herra rakastaa Siionin portteja
enemmän kuin mitään muita Jaakobin heimon asuinpaikkoja;
se on perustettu pyhälle vuorelle.
Sinusta on puhuttu kunniakkaita sanoja,
sinä Jumalan kaupunki.
Minä luettelen Egyptin ja Baabelin
niiden joukkoon, jotka tuntevat minut;
Filisteasta, Tyyrosta ja Nubiasta sanotaan:
"Se ja se on syntynyt siellä."
Mutta Siionista sanotaan:
"Itsekukin on syntynyt siellä."
Hän, Korkein, pitää sen lujana.
Herra merkitsee kansojen luetteloon:
"Tämäkin on syntynyt siellä."
He laulavat ja karkeloivat sanoen:
"Sinusaa ovat kaikki lähteeni."

Psalmi 87

[Pena]

Herra, pelastukseni Jumala,
päivällä minä huudan apua,
yölläkin minä rukoilen edessäsi.
Tulkoon rukoukseni tietoosi,
kumarru kuulemaan virttäni.
Sillä minä olen saanut yllin kyllin onnettomuutta,
ja olen joutunut lähelle tuonelaa.

Psalmi 88

[luterilainen]

Yö on nyt meilt' edes mennyt 

1.  Yö on nyt meilt' edes mennyt, Ja val-
keus siaan jäänyt, Aurinko kasvons'
nostelee, Ja paisteens' meille tuottelee.
2.  Siis kiitos Herrall' antakaam', Ja kunnia hä-
nell' kantakaam', Joka meit' synnist' ja vaarast' Men-
neen' yönä päästi vahvast'.

3.  Uni meit' saatti nukkumaan, Piru pyyti syn-
niss' hukkumaan; Mutt' Herran pyhät enkelit Meitä
ympärins' lentelit.

4.  Siivilläns' meitä peittelit, Ruman hengen pois
estelit; Siis Herraa aina kiittäkääm', Ja sydämmest'
ylistäkääm'.

5.  Herraan viel' nytkin turvatkaam', Ja apua hä-
nelt' huutakaam', Että hän tänäpänä kätkis' Meitä kai-
kiss' teiss' ja retkiss',

6.  Varjelis' tuskast' ja vaivast', Synnist', ja il-
kiäst' tavast', Että me hänen kelpaisim', Ja hänen
mielens' noutaisim'.

7.  Hänen haltuuns' ja huomaansa Kukin antakoon
omansa, Vaimons', lapsens' ja henkensä, Karjans', ko-
tons' ja perheensä.

8.  Kiitos siis olkoon Isälle, Ja kunnia suuri Po-
jalle, Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, Kuin meit' vah-
vistaa kaikess' työs'.

Tuntematon.

[Pena]

Minä laulan ikuisesti Herran pysyvää ystävyyttä,
polvesta polveen minä julistan uskollisuuttasi.
Ystävyytesi on luja kuin ikivanha maa,
uskollisuutesi pysyy vahvana kuin taivas.
"Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa,
olen vannonut palvelijalleni Daavidille:
Minä vahvistan jälkeläisesi ikiajoiksi
ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen."

Psalmi 89

[luterilainen]

Kiitoksen, Herra, sinull' Täll' huomenhetkellä 

1.  Kiitoksen, Herra, sinull' Täll' huomenhet-
kellä Tuon iloisella veisull', Ja hartaall'
mielellä; Rukoilen sinua, Älä hyljää minua; Mua
synneist' kaikist' päästä, Ja kirvot' hädästä.

2.  Niin pyydän hartahasti, Sä soisit minulle, Ett'
teen ain' ahkerasti, Kuin kelpaa sinulle: Sä olet tur-
vani, Mä esivaltani Ja itsen' aina annan Sun huo-
maas, Jumalan'.

3.  Niin nimes kunnian tähden, Ann' armon löytä-
nen: Kanss' kuule rukouksen' Kautt' Poikas Kristuksen:
Viel' suojel' kaikess' tiess' Mun sielun', ruumiin myös,
Ja hallits' neuvon', puheen', Työn', tekon', elämän'.

4.  Mun toimituksen' puoleen Sä armiaast' katsahda,
Ja koskan täältä kuolen, Mua vaivoist' vapahda! Mun
sisäll'-käyntöni, Ja ulos lähtöni, Kanss' kädessäs kaikk'
menon' Ain' Herra, olkohon.

5.  Mitä vielä tulis' pyytää, Jot' en mä ymmärrä,
Sä armost' anna sitä, Suo kaikk' menestyä; Sill' hal-
tuus totisest', Mä annan turvaisest' Mun kuollon' ja
täält' eron', Kanss' ylös nousenton'.

6.  Armiaast' mua, Isä Jumal', Pääst' tuskast' vii-
meisest', Niin pauloist' pirun julman, Kanss' kuollost'
pikaisest'. Ah Jesu, Herrani! Mun ainoo turvani, Suo
iloitsen sun kanssas, Eloss' ijät' autuass'.

Bartholomäus Ringwaldt, (saks.) s. 1532 † 1599.

[Pena]

Kiitoksen, Herra, sinull'
Täll' huomenhetkellä
Tuon iloisella veisull',
Ja hartaall' mielellä;
Rukoilen sinua,
Älä hyljää minua;
Mua synneist' kaikist' päästä,
Ja kirvot' hädästä.

Säkeittäin riveille jaettuna virsi hahmottuisi huomattavasti helpommin.

[Pena]

Näin me raukeamme tyhjiin vihasi voimasta,
sinun ankaruutesi järkyttää meitä syvästi.
Sinä otat syntimme tarkasteltaviksesi,
kaikki salaiset tekomme eteesi päivänvaloon.
Niinpä elinaikamme kuluukin vihasi alla,
me raukeamme tyhjiin ja vuotemme ovat kuin huokaus.
Meillä on ikävuosia noin seitsemänkymmentä,
parhaassa tapauksessa kahdeksankymmentä.
Mutta koko niiden levoton meno on turhaa vaivaa,
sillä ne kuluvat kuin humaus, ja me lennämme pois.
Kuka arvaakaan, kuinka ankara vihasi on,
ja kuka osaa pelätä suuttumustasi?
Opeta meitä laskemaan oikein päivämme,
jotta voisimme ajatella viisaasti.

Psalmi 90

[luterilainen]

Kriste, valo valkeudest', Isäst' ijankaikkinen 

1.  Kriste, valo valkeudest', Isäst' ijankaikki-
nen, Katso, armas aurink' edes Käypi, tuo
meill' paistehen, Pimeyden hajottaa, Salass' olleet ilmoit-
taa, Luodut kaikki levoltansa Kutsuu töihins', askareinsa.

2.  Mutta mielem' pimitetty Ompi synnin sumulta,
Tahtom' sinust' vieroitettu, Lankeemuksen julmuulta: Kat-
so, Herra, eksymme; Työm' ja aivotuksemme Harhaile-
vat sinust' kauvas; Siit' on sielum' surkiass' vaivass'.

3.  Anna, Jesu, Henkes valo Sieluum' paistaa pi-
miään, Että poistais' kirkkaus jalo Turhuuden pois ilkiän:
Armos valo autuas Synnin pimeyn kauvas Ajakoon,
ett' mieltäs myöden Kaikki elom' mahtais' käydä.

4.  Lisää, vahvist' seurakuntaas, Hallitse sun rau-
hallas! Ruhtinaamme, kanss' maakuntam' Siunaa aina
armollas! Sodat, taudit poijes est', Nälkävuosist', vaa-
roist' sääst'; Neuvot, työt, sun tahtos jälkeen Käykööt
ain', o ainoo tukem'!

5.  Uskom' lamppu lakkaamata Öljystäs tääll' loista-
koon, Tietä oikiaa meitä saata, Aikam' autuaast' loppu-
koon; Ett' mailmast' häijyst' täält' Tykös pääsem' surun
säält', Kussa sinua sitten kielell' Kiitäm' iloisell' ja mielell'.

Martin Opiz, (saks.) s. n.1597 † n.1639.

[Pena]

Anna, Jesu, Henkes valo
Sieluum' paistaa pimiään,
Että poistais' kirkkaus jalo
Turhuuden pois ilkiän:
Armos valo autuas
Synnin pimeyn kauvas
Ajakoon,ett' mieltäs myöden
Kaikki elom' mahtais' käydä.

'Jesu' on samanlainen latinan puhuttelusija kuin 1. säkeistön 'Kriste'. Joissakin kielissä taivutetaan vieläkin latinalaisperäiset sanat latinan kieliopin mukaan. Esimerkkinä on vaikkapa 'media', joka on monikko välinettä tarkoittavasta sanasta 'medium'.

[5xtst]

Vvk 360 kuunneltavana:
https://www.lsry.fi/wp-content/uploads/2020/10/23_Vvk_360.mp3

[Pena]

Sinun ei tarvitse pelätä yön kauhuja
eikä päivällä lentävää nuolta,
ei ruttoa, joka liikkuu hämärissä,
ei rokkotautia, joka väijyy keskipäivällä.
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat
ja kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi,
ei mikään osu sinuun.
Sinä vain saat omin silmin nähdä
miten väärämielisille kostetaan.
Sillä sinä olet saanut Herran turvaksesi
ja olet ottanut Korkeimman auttajaksesi.

Psalmi 91

[luterilainen]

Ett' pimiän yösen varjelit 

1.  Ett' pimiän yösen varjelit, Mun vaa-
roista myös suojelit, Ja saatit päivän
valkeuteen, Siis annan sinull' kiitoksen.

2.  O hurskas Herra Jesu Krist'! Sun tekos se on
totisest', Sä minun olet tähän ast' Varjellut vaarast'
ahtahast'.

3.  Ett' rauhass' olen levännyt, Ja mielell' hyväll'
herännyt, Eik' saatan' tuskaan saattanut, Kuin minua
oli saartanut.

4.  Tain armos edest' laupiaan Sull' kiitos olkoon
ijät' ain', O pyhä Kolminaisuus suur'! Kuin olet kaik-
kein autuus juur'.

5.  Viel' tänäpän' mua varjele, Mun sielun', ruu-
miin suojele, Pääst' kaikest' vaarast' katkerast', Sun
armollas ain' avarast'.

6.  Ett' eläisin niin virassan', Kuin saattais' sinull' kun-
nian: Ann' armos aina minulle, Ett' työni kelpais' sinulle.

7.  O Herra! auta minua, Ett' rakastaisin sinua, Si-
nuun myös aina turvaisin, Ja lähimmäistän' holhoisin.

8.  Kaikk', mitäs olet minull' suon', O Herra! si-
nun haltuus tuon; Työn', puheen' ja ajatuksen', Mun
sielun', ruumiin', sydämmen'.

9.  Suo kaikki, mitä hankitsen, Ja päälle pannut
askareen', Ain' tulla sinull' kunniaks', Ja minun sie-
lun' parahaks'.

10.  Nyt Isäll' kiitos ylhäisell', Ja Pojall' olkoon
Jesuksell', Niin Lohduttajall' Hengell' myös, Ain' ol-
koon korkia ylistys!

Kaspar Stolzhagen, (saks.) s. 1550 † 1594.

[Pena]

Ett' eläisin niin virassan',
Kuin saattais' sinull' kunnian:
Ann' armos aina minulle,
Ett' työni kelpais' sinulle.

O Herra! auta minua,
Ett' rakastaisin sinua,
Sinuun myös aina turvaisin,
Ja lähimmäistän' holhoisin.

Kaikk', mitäs olet minull' suon',
O Herra! sinun haltuus tuon;
Työn', puheen' ja ajatuksen',
Mun sielun', ruumiin', sydämmen'.

Suo kaikki, mitä hankitsen,
Ja päälle pannut askareen',
Ain' tulla sinull' kunniaks',
Ja minun sielun' parahaks'.

Nämä säkeistöt kannatti mielestäni julkaista selkeämmässä muodossa. Sisältöä kannattaa pohtia kohdallaan. "Että eläisin niin virassani, kuin saattaisi sinulle kunnian: anna armosi aina minulle, että työni kelpaisi sinulle."