Olemme taas eksyneet alkuperäisestä aiheesta. Näinhän tällä foorumilla usein käy.
Käsittelemättömät syyllisyydentunteet ovat vakava asia riippumatta siitä, onko niiden taustalla todellinen syyllisyys vai ei. Ajattelen, että mielenterveyspalvelut osaavat kyllä hoitaa useimpia traumoja, mutta syyllisyyden ahdistaessa kristillisellä sielunhoidolla on jotain parempaa. Tarkoitan tietysti valtaa antaa ripissä synnit anteeksi.