Meillä oli vieraita ja kävimme Zetorilla Peipporämeellä. Menomatkalla kanavauralla ajaessani näin monia keltaisia linnunpoikasia hipsimässä vasemmalle uralta koivikkoon ja sitten näin niiden emonkin, teerinaaraan, ja kas kummaa näytteli siipivikaista. Onkohan tuo käytös geeneissä, kun sama aina on minulle tapahtunut.
Suolle käveltiin ja näimme, että hilloja olisi tulossa. Voi, voi kun mansikatkin ovat vielä raakoja, että missä vaiheessa hillat kypsynevät. Palasimme vähän eri ajouraa pois, niin nupopäinen hirvi hyppäsi jaloilleen ja jäi vain katsomaan Zetori-kummajaista. Onneksi olen vähiin menevä seniori, että metsästäjän adrenaliiniä ei enää ole veressäni.