Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: kaali_koi - 17.12.06 - klo:22:35
-
Vapaa-ajattelijoiden sivuilla (http://www.eroakirkosta.fi/media/none/tiedote7_06.txt?year=2006) iloitaan:
"Vuodesta 2006 on tulossa ennätyksellinen kirkosta eroamisvuosi
Tähän päivään 4.12. mennessä on eroakirkosta.fi -sivuston kautta eronnut 22 800 henkilöä, mikä on enemmän kuin koko viime vuonna. Vuonna 2005 evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi eroakirkosta.fi -sivuston kautta 22 770 ihmistä. Tammi-marraskuussa kasvua verrattuna vuoteen 2005 on ollut noin 21%. Mikäli kasvu jatkuu samanlaisena myös joulukuussa, ylittyy 40 000 eroajan raja tänä vuonna. Tämä olisi kaikkien aikojen kirkosta eroamisennätys. Myös vuonna 2005 tehtiin kirkosta eroamisennätys, jolloin kirkosta erosi 33 043 ihmistä.
Kirkosta eroaminen on lähes kolminkertaistunut tämän vuosituhannen aikana. Kirkosta eroamisen kasvun pysähtymiseen ei ole nähtävissä mitään syytä, vaan kasvu tullee jatkumaan ainakin seuraavat 5 - 10 vuotta. Tämä tulee vaikuttamaan merkittävästi evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnalliseen asemaan, uskottavuuteen ja verotuloihin."
Mitähän tämä kertoo?
Kertooko se ns. maallistumisesta, fundamentalismin nousuta vai kristinuskon merkityksen kasvusta?
Tapautammeko käsiämme yhdessä vapaa-ajattelijoiden kanssa?
"clap-clap-clap"-...???
-
Olisiko syynä kirkon oma opetus? Kaikki saavat armon ja pääsevät taivaaseen niin mitä ihmettä siinä kirkolla enää tekee ja sinne veroja maksaa. Jokaisella tuntuu olevan oma Jumalansa ja oma yksityinen uskonsa niin mitäpä sitä kirkon Jumalaan enää uskoo.
Jostain tuollaisesta on varmaankin kyse...?
Ortodokseilla on jäsenmäärässä pientä nousua.
-
Jokaisella tuntuu olevan oma Jumalansa ja oma yksityinen uskonsa niin mitäpä sitä kirkon Jumalaan enää uskoo.
.
Olen samaa mieltä. Yksityisyrittäjiä ollaan.
Jos julkinen kuva on yhtä ja samaa inttämistä, korkealentoista teologista jaarittelua, kaukaista hierarkiaa, kokonaisen ihmisen ohittamista, niin ketä se koskettaa. Teoria ja käytäntö eivät toimi.
-
Minä toivoisin näkeväni radikaalin, köyhän kirkon, joka olisi huutavan ääni tässä kylmässä, materialistisessa yhteiskunnassa. Mutta todellisuus on pönäkkä ja virkavaltainen, koreita vaatteita, markkinointia, raskasta hierarkiaa ja byrokratiaa, vettynyttä, anteeksipyytävää kuiskailua, jos sitäkään. Ja joka joulukuussa kunniamerkit kilisten riennetään itsenäisyyspäivän vastaanotolle... (Lähettäisin sinne piispojen sijasta tavallisia seurakuntapappeja ja maallikoita edustamaan todellista ihmisten kirkkoa.) Toki taisteleva kirkko todennäköisesti menettäisi vielä enemmän jäseniä ja "valtaa". Puhumattakaan autoritäärisestä, "perinteisen" opin nimissä syrjivästä ja patriarkaalisesta kirkosta, joka leimautuisi pienen äänekkään joukon fundamentalistiseksi temmellyskentäksi. Ei niin että keskustelulla on suuresti väliä tämän raskasliikkeisen laivan ohjauksessa: uskoisin että viime kädessä kirkon toiminnan organisaationa ratkaisee organisaation luontainen pyrkimys "saavutettujen asemien" ylläpitämiseen - opista, sen sisällöstä pohjimmiltaan erityisen keskeisesti välittämättä.
-
Olen jokseenkin samaa mieltä kuin Kotimaassa haastateltu Outi Nyytäjä, että kirkko ei kiinnosta ketään, jos se koettaa miellyttää kaikkia. Ihmiset eivät tarvitse kirkkoa viihtyäkseen vaan saadakseen turvaa ja lohtua jostakin selkeästä ja jämäkästä.
Monet, jotka eivät itse käy kirkossa, tuntuvat kuitenkin arvostavan sitä, että kirkko on olemassa yhteiskunnan yhtenä tukipylväänä. Jos mielikuva pylväästä muuttuu epävarmaksi, ihmisten suosion varassa eläväksi köynnökseksi, eroaminen varmaan lisääntyy.
-
Itse asiassa olen hämmästynyt, että kansa on pysynyt näin hyvin kirkon jäsenenä. Eroaminen on läpi kirkkokuntien oleva liike ei vain meidän luterilaisen kirkon. Jäsenyys Suomessa on poikkeuksellisen korkea. Ortodoksisen kirkon kasvu on pääsosin tuontitavaraa eikä ole näin ollen vertauskelpoinen. Ruotsin vapaakirkon jäsenmäärä on pudonnut alle kolmannekseen parhaista ajoista eli on siinä dramtiikkaa yllin kyllin. Itse asiassa eroaminen alkoi kiihtyä television tulon myötä koko maailmassa. Uskonto vaihtui Kauniiksi ja Rohkeiksi tai aluksi Peyton Placeksi.
Jäsenyys ei ole sielun tila, mutta kuitenkin kuvastaa sitä. Huolestukaamme siitä, sillä jos se ei ole kunnossa, eroaminen jatkuu.
Asialle on kaiken lisäksi tehtävissä jotakin ihan ihmistyönäkin. Meillä eroaminen on poikkeuksellisen pientä ja lasken siitä paljon tosi vahvan lapsityön ansioksi. Meillä käy pyhäkoulussa (pidetään pääosin kunnan päiväkodeissa), seurakunan päivä- ja perhekerhoissa lähes 1500 lasta. Kun lasten vuosiluokka on meillä noin 500 lasta ja álle kolmevuotiaat voidaan laskea pois ja sitten taas koululaiset niin tavoitettavuusprosentti on erinomainen.
-
Kirkon on oltava viimeinen keino, oljenkorsi, jos ihminen putoaa kaikkien suojaverkkojen läpi.
-
Onneksi osa eronneista pysyy kuitenkin kristillisissä piireissä. Osa, tosin aika pieni osuus, siirtyy ortodoksisen kirkon, helluntaiseurakunnan ja muiden yhteisöjen piiriin. Silloin en näe eroa niin pahana. Olen miettinyt, että mikä vetää ihmisiä muihin kirkkoihin, mutta voi olla, että luterilainen kirkko on jo vähän liiankin maailmallinen. Muotivirtaukset leviävät myös kirkkoon. Tietysti aikaa pitää seurata, mutta ei saa liikaa sopeutua maailmaan. Onneksi kirkko vielä esim. vastustaa kauppojen sunnuntaiaukioloja ja on muitakin juttuja, johon kaupallistunut maailma ei ole saanut kirkkoa taivutettua. Erityisesti siinä kirkolla on tarjottavaa. Kuitenkin kirkosta eroava ihminen teollaan osoittaa, että häneltä on hävinnyt viimeinenkin epäilys Jumalan olemassaolosta. Sikäli sääli.
Toisaalta olisi kiva saada tilastoja kirkkoon liittyneistä. Niitäkin on jonkin verran, tosin taaskin aika pieni osuus. Ja sitten se, kuinka iso osuus lapsista kastetaan tai ihmisistä käy rippikoulun tai haudataan kristillisesti. Siinä huomaa ehkä paremmin, että kaikki eronneet eivät ole eronneet Jumalasta.
-
Olen samoilla linjoilla 3357:n ja HeinoM:n kanssa. Kirkko ei ole läsnä, eikä se kosketa ketään kuin veroja keräämällä. Tuttavapiirissäni nuo eroamisluvut näkyvät juuri tuollaisina, mitä tilastotkin näyttävät. Ainoa syy itselläni kuulua kirkkoon on diakoniatyössä. Kun ei valtiovalta huolehdi heikoimmistaan, hoitaa kirkko onneksi ainakin vielä tätä tehtävää (jotenkuten).
Erästä ystävääni lainaten, miksi kirkko yrittää olla mediaseksikäs jees jees -tyyppi, kun ei se sitäkään osaa?
-
Sitten kun kirkko oppii jees jees -mediaseksikkyyden, minäkin alan harkita eroamista.
-
kirkko...
me ollaan se kirkko...tai ainaski pitäis...(tai sitten noi toiset...)
--> Onko usko yksityisasia, josta pitää todistaa?
-
Kirkko on joltakin osin mediaseksikäs... onko se positiivista vaiko negatiivista... en tiedä. Kirkko on instituutio.
-
Kirkko on instituutio.
Me monet olemme tuon näkyvän mediaseksikkään (?) instituution jäseniä.
-
Mitä on mediaseksikkyys, tiedotusvälineiden ja yleisön välistä erotiikkaako? Kosiskelua nyt ainakin. Kirkon kai tulisi mieltää olevansa Kristuksen morsian eikä julkisuuden.
-
Mitä on mediaseksikkyys, tiedotusvälineiden ja yleisön välistä erotiikkaako? Kosiskelua nyt ainakin.
Itse käsitän, että juuri tuota, kosiskelua. Siis sitä, että kirkko yrittää olla samaa mieltä kuin yleinen mielipide ja korostaa erityisesti niitä asioita, jotka ovat muuallakin esillä. En osaa sanoa, mistä tuo seksikkys-sana tuohon tulee, mutta mielestäni se on tässä enemmän vertauskuvannollinen. Tai siis meinaa samaa kuin kosiskelu, jolla on jo pitkään ollut kaksi merkitystä. Näin itse ajattelen.
-
Mitä on mediaseksikkyys, tiedotusvälineiden ja yleisön välistä erotiikkaako? Kosiskelua nyt ainakin.
Itse käsitän, että juuri tuota, kosiskelua. Siis sitä, että kirkko yrittää olla samaa mieltä kuin yleinen mielipide ja korostaa erityisesti niitä asioita, jotka ovat muuallakin esillä. En osaa sanoa, mistä tuo seksikkys-sana tuohon tulee, mutta mielestäni se on tässä enemmän vertauskuvannollinen. Tai siis meinaa samaa kuin kosiskelu, jolla on jo pitkään ollut kaksi merkitystä. Näin itse ajattelen.
Kyllä me olemme myös mediaseksikkäitä, kun pappi töpeksii jotakin. Totuus on kuitenkin se, että emme osaa markkionoida. Meidän tulisi olla huomattavasti nykyistä aktiivisempia hyvien uutisten kertomisessa. Monesti myös asetamme riman liian korkealle, kun tottumuksemme asettaa horisontin väärään kohtaan. Rohkeammin esille ja lopetetaan vähättely median edessä ja ollaan pienellä paikalla Jumalan edessä, etten taaskaan ollut tarpeeksi rohkea.
-
Hienoa Seppos! Tuota markkinointia minäkin haikailen. Markkinoida kirkon toimintaa ja kirkon yhteiskunnallisia mielipiteitä. Miksi kirkosta kertovat uutiset ovat usein populistisia ja kirkon sanomaa loppujen lopuksi vesittäviä? Voisi niitä lehdistötiedotteita väsätä vaikkapa diakoniapiirien uusista järkkäilyistä ja väsäilyistä.
Ennen kaikkea kansan kosiskelu poppipappien sun muiden avulla saisi jo riittää. Syö vain uskottavuutta ja tekee kirkosta naurettavan.
-
Kirkon tulee olla heikoimman puolella - aina.
-
Kirkon tulee olla heikoimman puolella - aina.
Tuo on ihan totta, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä kirjoitin pikemmminkin päinvastoin. Se että kirkko ei osaa markkinoida ei ole hyväksi heikoille, vaan se on huono asia heille.
-
Se että kirkko ei osaa markkinoida ei ole hyväksi heikoille, vaan se on huono asia heille.
Ja juuri se voisi olla se pointti ja onkin eli kirkko välittää myös heikoista tässä julmassa maailmassa. Sitä ei vain muisteta tuoda esiin.
-
Kirkosta vuoden alussa eronneena voin ainakin oman syyni kertoa:
Erosin, koska en sopinut kaavaan. Syy oli liberalisoituminen, siis henkilökohtainen syy. Minusta tuli ns. fundamentalisti. Tunnen monia joilla on sama syy.
Tunnen myös sellaisia, jotka erosivat koska heidän mielestään kirkko on liian "vanhanaikainen" koska eivät hyväksy homoavioliittoja. Eli aika monia, jopa ristiin meneviä syitä. Henkilökohtaisesti olen onnellinen, ettei kirkko ainakaan vielä siunaa homoja avioliittoon. Toivottavasti ei mene ikinä niin pitkälle, että tekisi niin.
Uskon kuitenkin, että kirkon piirissä tulee myöskin suuri herätys jolloin kirkon asiat rupeavat menemään paremmin. Kiitos Jumalalle siitä!
-
Kirkosta vuoden alussa eronneena voin ainakin oman syyni kertoa:
Erosin, koska en sopinut kaavaan. Syy oli liberalisoituminen, siis henkilökohtainen syy. Minusta tuli ns. fundamentalisti. Tunnen monia joilla on sama syy.
Tunnen myös sellaisia, jotka erosivat koska heidän mielestään kirkko on liian "vanhanaikainen" koska eivät hyväksy homoavioliittoja. Eli aika monia, jopa ristiin meneviä syitä. Henkilökohtaisesti olen onnellinen, ettei kirkko ainakaan vielä siunaa homoja avioliittoon. Toivottavasti ei mene ikinä niin pitkälle, että tekisi niin.
Uskon kuitenkin, että kirkon piirissä tulee myöskin suuri herätys jolloin kirkon asiat rupeavat menemään paremmin. Kiitos Jumalalle siitä!
Saanko ihmetellä sitä, että sinä yhä kannat huolta kirkosta ja mitä se tekee, vaikka olet heittänyt sen jokeen virran vietäväksi eroamalla siitä??
Asiat hoidetaan sisältä käsin eikä sillä jos jokin pikku tai isompi asia ei miellytä niin otetaan hatkat ja huudellaan sitten viisauksia matkan päästä. Kyllä Kristuksen rakkaus edellyttää, että kärsimme hänen kanssaan ja hänen tähtensä emmekä vedä palkokasvin siemeniä nenäämme jos joku asia ei mennyt minun tahtoni mukaan.
Kirkon piirissä on ollut ja tulee olemaan erilaisia mielipiteitä ja onneton se joka luulee olevansa ainoa oikeassa oleva.
-
Kannan kirkosta huolta ja rukoilen kirkon puolesta. Vaikka en ole kirkon jäsen näin maallisella tavalla paperilla, niin olen kuitenkin samaa kirkkoa / seurakuntaa heidän kanssansa Jeesuksen silmissä koska raamatun mukaan ei ole kuin yksi seurakunta. Tämä yksi seurakunta on Jeesuksen ruumis, jonka jäseniä jokainen me olemme.
En niinkään kanna itse kirkosta huolta vaan ihmisistä jotka seurakunnan muodostavat.
Kirkon piirissä on ollut ja tulee olemaan erilaisia mielipiteitä ja onneton se joka luulee olevansa ainoa oikeassa oleva.
Aivan. Siksi olen mieluummin seurakuntaporukassa, jossa ei ole erimielisyyksiä ja jos niitä tulee, ne selvitetään rakkaudella. Raamattu on myös oppikiistojen selvittelyyn tarkoitettu. On niitä oppikiistoja välillä siinäkin porukassa, jossa olen mutta ne saadaan selvitettyä tosiaan raamatulla. Jompi kumpi kinastelijoista on väärässä ja tunnustaa väärässä olemisensa kun toinen todistaa raamatulla, että tämä on väärässä. Kirjoitin siis sen mukaan, miten ajattelen ja miten ajatellaan porukassa, jossa kuulen sanaa, ylistän, rukoilen, veisaan ja olen heidän yhteydessään.
Tykkään olla seurakunnassa, jossa on yhteinen oppi ja kiistat selvitetään nöyrällä ja rakkaudellisella tavalla :) parhaiten oppii niin, että olen väärässä ja joku todistaa sen :)
"Ja he pysyivät apostolien opetuksessa" (Ap.t 2 taisi olla)
Tämä on ainakin minulle tärkeää.
Kannan luterilaisen kirkon sisällä olevia ihmisiä rukouksessa Jumalan eteen, näin kannan huolta kun en heikkoudessani muuta voi, ainakaan vielä. Heikkoudesta käsin myöhemmin kannan huolta kirkon jäsenistä ihan teoillakin, heikkoudessani Jumalan voima tulee täydeksi.
Kirkosta löytyy kyllä niin mukavia valopilkkuja että tulee ihan kyynel silmään onnesta, kun näkee herätystä kouvolassa ja kirkon ulkomaanapua :)
En kuitenkaan kadu kirkon jättämistä, koen että se oli Jumalan johdatusta koska sitä kautta olen löytänyt ihan mukavan porukan jonka seurassa viihdyn seurakunnan ulkopuolellakin.
-
En kuitenkaan kadu kirkon jättämistä, koen että se oli Jumalan johdatusta koska sitä kautta olen löytänyt ihan mukavan porukan jonka seurassa viihdyn seurakunnan ulkopuolellakin.
Eikö tuo pyhien yhteisö ole juuri sitä eriseuraisuutta, josta Paavali varottaa?
-
En kuitenkaan kadu kirkon jättämistä, koen että se oli Jumalan johdatusta koska sitä kautta olen löytänyt ihan mukavan porukan jonka seurassa viihdyn seurakunnan ulkopuolellakin.
Eikö tuo pyhien yhteisö ole juuri sitä eriseuraisuutta, josta Paavali varottaa?
Eriseuraisuus jos ajatellaan sanatarkkaan ja myös kreikankielen perusteella, tarkoittaa:
Osastoja, jakamista ja sellaista. Toisin sanoen niitä ovat kaikki nykyiset seurakunnat, jotka jakavat Kristuksen ruumiin ollen katolilaisia, luterilaisia, ortodokseja, anglikaaneja, helluntailaisia, karismaatikkoja ja sellaisia.
Joten en koe kuuluvani tuohon kategoriaan, sillä pidän kaikkia Jeesukseen uskovia veljinä ja sisarina kieltäen kirkkokuntarajat sydämessäni. Viihdyn vain siinä porukassa joka uskoo raamatun ilmoituksen niin kuin se on ja elävät sen mukaan rakkaudellisessa yhteisössä :)
Alkuseurakunnassa oli monia paikallisseurakuntia, kun oppi jossain poikkesi alkuperäisestä, oikeasta, Paavali nuhteli heitä usein ja kehoitti parannukseen. Siksi pidän siitä, että yhteisö johon kuulun, ottaa oppinsa myös kirjeistä joissa eroitellaan harhaopit, väärinymmärrykset ja väärintekemiset oikeasta. Siellä voi hyvin kasvaa syvempään Jumalan tuntemiseen armolahjojen toimien, Jumala kuitenkin antoi ne seurakunnan rakentamiseksi.
En pidä itseäni eriseuraisena tai lahkolaisena. En erottele kristittyjä lahkoihin tai muutenkaan että olisi eri-kristittyjä olemassa. Opeissa en tietenkään aina ole samaa mieltä ja haluaisin tuoda asian esille monessakin paikkaa perustellen kantani mutta yleensä ihmiset niin tiukasti pitävät kiinni asioista jotka he ovat aiemmin oppineet, että he loukkaantuvat. Siksi en tuo muualla asioita esille kuin siellä missä saarnaan.
Eriseuralaisuus tarkoittaa sitä, mitä Paavali sanoo 1.kor. alussa:
1:11 Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
1:12 Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen."
1:13 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
1:14 Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
1:15 niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
Niin, nykyaikaan voisi hyvin soveltaa myös. Tämä on eriseuralaisuutta.
Nykypäivänä ihmiset sanoo: "Olen luterilainen. Olen katolinen. Olen ortodoksi. Olen helluntailainen. Olen körtti". Sitten vielä otetaan esille jatkuvasti tärkeä henkilö joka on esimerkiksi pannut alulle porukan.
Paavali kielsi noilta oppiriidat ja puolueellisuuden, esim. paavalilaisuuden ja sellaisen. Myös meiltäkin.
Siunausta rakas veli Kristuksessa Jeesuksessa :)
-
On kaunis ajatus perustaa uskovien ryhmä, joka noudattaa puhdasta alkukristillisyyttä ja toteuttaa aitoa kristittyjen yhteyttä. Monet nykyisistä eri nimillä toisistaan erottuvista kirkkokunnista on aloittanut juuri noin. Ylitsepääsemättömiä ongelmia aiheuttaa ainakin se, että alkuperäisestä kristillisyydestä ei ole niin paljon kistatonta tietoa, että vältyttäisiin seurakunnan sisäisiltäkään oppiriidoilta. Minusta on selkeämpää kuulua jollakin tavalla määriteltyyn kirkkoon ja mahdollisesti sen sisällä herätysliikkeeseenkin ja tällaisesta kehyksestä käsin toteuttaa ekumeniaa niissä tilanteissa, joissa kohtaa muita kristittyjä.
-
Noh, raamattu riittää ainakin siihen, että voidaan ymmärtää miten alkuseurakunta on toiminut ainakin niin hyvin, että voidaan toteuttaa.
Olen tutkinut asiaa ja huomannut, miten useimmat herätyksistä sammuvat. Haluaisin ottaa esimerkiksi helluntaiherätyksen:
Helluntaiherätys -----> helluntaiseurakunta -------> helluntaikirkko.
(vapaa Pyhän Hengen toiminta ja uudistus palaten vanhaan ---> paikalleen jämähtäminen jättäen herätys taakse organisoiden ainoastaan seurakunnan sisäisiä asioita---> vielä pahempi jämähtäminen ja perinteisiin meneminen)
Miten taas alkuperäinen idea seurakunnasta toimisi:
Seurakuntavirat käyttöön jotka raamatussa on lueteltu. Kun herätys alkaa, ei pysäytetä sen etenemistä. Perustetaan herätyksen myötä uusia seurakuntarakennuksia uskovien kokoontumista varten. Seurakunta alkuperäisessä merkityksessään on koti, levähdyspaikka, varustuspaikka. Seurakunnassa varustetaan evankelistoja, diakoneja ja sellaisia. Seurakunta ei ole paikka johon jämähdetään paikalleen. Lähetyskäskyä ei toteuteta sisäpuolella vaan ulkopuolella. Sinne Jeesus on meidät kutsunut.
-
kyllä jos minä olisin nyt aikuinen, eli ainut kontakti kirkkoon olisi jumalanpalvelukset ja verot, eroaisin. nyt ei ehkä vielä, kun isoseksi ei pääse jos ei kuulu kirkkoon. sitä en kyllä tiedä, miksi eroaisin. saattaapi olla, että jonkinlaisena protestina naispappeuden vastustajiin, toisaalta myös siitä syystä, että kuuluminen on kallista verrattuna siihen mitä saa kirkkoon kuulumalla. kyllä jumalanpalveluksiin voi osallistua vaikkei kirkkoon kuulukkaan. ja toisaalta mielestäni kristinusko on omaa henkilökohtaista uskoa, eikä sitä että siitä pitää maksaa rahalla.
kuitenkin on mukava ajatella että suomessa on kirkko, se mihin turvautua jos kaikki menee.
-
Kirkossa verot, vapaissa suunnissa kymmenykset. Ei ilman pysy seurakunta pystyssä :)
Raamatussa kehoitetaan tuomaan "Jumalan varastohuoneisiin täydet kymmenykset ja antimet" (Malakia 3) ja monessa muussa paikassa. Uudessa testamentissa kehoitetaan jakamaan kaikkea hyvää sille, joka sanaa opettaa. Samoin uusi testamentti sanoo, että jos kylvetään paljon hengellistä hyvää ihmisille, onko paljon vaadittu jos niitetään vähän aineellistakin. :)
-
Veikkaanpa, että ei ne kirkosta eroamisesta säästyneet rahat säästöön mene...ne vain palavat jossakin huomaamatta vuoden aikana.
-
Kirkossa verot, vapaissa suunnissa kymmenykset. Ei ilman pysy seurakunta pystyssä :)
Hyvä pointti!. Kirkkoon pitää kuulua, että pääsee maksamaan kirkollisveroa.
mt
-
Itse maksan mieluummin tarkemmin raamattua seuraavana kymmenykset, maksan ne seurakuntaan johon kuulun ja josta saan hengellisen ravinnon :)
-
Oletko, uskova, mukana päättämässä kymmenysten käytöstä seurakunnassasi? Tiedätkö edes, miten ne käytetään? Suomen kirkko on julkinen laitos, jonka talouteen voi halutessaan perehtyä. Pienten itsenäisten uskonnollisten yhteisöjen laita on toisin. Niiden väärinkäytöksistä saa sillöin tällöin lukea ikäviä uutisia. Raamatun mukaan elävän seurakuntalaisen ei pidä uskoa sokeasti siihen, että seurakunnan vanhimmat tekevät samoin.
-
Oletko, uskova, mukana päättämässä kymmenysten käytöstä seurakunnassasi? Tiedätkö edes, miten ne käytetään? Suomen kirkko on julkinen laitos, jonka talouteen voi halutessaan perehtyä. Pienten itsenäisten uskonnollisten yhteisöjen laita on toisin. Niiden väärinkäytöksistä saa sillöin tällöin lukea ikäviä uutisia. Raamatun mukaan elävän seurakuntalaisen ei pidä uskoa sokeasti siihen, että seurakunnan vanhimmat tekevät samoin.
Noh, kymmenykset eivät ole enää minun vastuullani sen jälkeen kun ne olen maksanut. Teen osuuteni kuitenkin.
En ole mukana päättämässä mutta on aika avointa puhetta miten niitä käytetään.
Maksetaan seurakunnan vuokra.
Lähetystyö
Seurakunnan laskut
Palkka muutamalle hallinnossa työskentelevälle, ei mikään jättimäinen mutta ovat ansainneet palkkansa kun jatkuvasti tekevät töitä jopa ilmaiseksikin.
Diakoniatyö (kuljetuksia, ylivelkaantuneiden auttamista, sairaiden luona käymistä, itse sain tuossa 80€ kun meinasi mennä perintään eräs lasku joka oli ajoilta jolloin möhläilin kauheasti)
Vierailijoiden matkakulut ja pieni palkkio.
Materiaali
Eli ihan hyvin kymmenykset käytetään. Seurakunta on niin köyhä kuitenkin, ettei kaikille työntekijöille ole varaa maksaa palkkaa ja moni tykkää niin paljon olla tuolla seurakunnalla että talkootyönä hoitaa kiinteistön asioita, esim. siivouksen, ruoanlaiton, kahvinkeiton, tiskaamisen jne.
Enkä ole vastuussa mahdollisista väärinkäytöksistä eikä seurakunta ole vastuussa minulle, vaan elävälle Jumalalle :) oma osuuteni on maksaa kymmenykset, ei huolehtia miten ne käytetään vaikka nyt sattumalta olenkin kuullut mihin kaikkeen rahaa menee koska aika avoimesti puhutaan asioista seurakunnallamme.
-
Vastuu on mielenkiintoinen asia. Sen voi ymmärtää monella tavalla. Kumpi on tärkeämpää, seurakunnan vastuu jäsenistään tai jäsenilleen vai jäsenten vastuu seurakunnastaan? Seurakunta kostuu jäsenistään ja sen vastuu on yhteistä vastuuta. Pieni yhteisö voi helposti kokoontua yhteen sopimaan asioistaan, mutta suurempi joutuu järjestäytymään vaikkapa seurakuntavaalien kautta. On vastuunsa tajuamista ja toteuttamista ottaa asioista selvää ja osallistua päätösten tekoon niissä puitteissa, jotka annetaan.
-
Itse maksan mieluummin tarkemmin raamattua seuraavana kymmenykset, maksan ne seurakuntaan johon kuulun ja josta saan hengellisen ravinnon :)
Suuri kunnioitus niitä kohtaan, jotka maksavat palkastaan 10 % kirkolleen. Maksaako uskova kymmenykset brutto- vai nettopalkasta?
-
Varmaankin verojen jälkeen jäävästä palkasta yleensä maksavat. Se on heidän todellinen tulonsa.
-
Varmaankin verojen jälkeen jäävästä palkasta yleensä maksavat. Se on heidän todellinen tulonsa.
Jos nimimerkki uskova maksaa 10 % palkastaan, on se tosi iso panostus seurakuntaa. Keskimääräisesti suomalainen ansaitsee noin 2200 euroa, josta hänelle jää käteen noin 1600 euroa. Siitä lähtisi kuukausittain 160 euroa seurakunnalle. Verona hän maksaisi noin 30 - 35 euroa kuukaudessa.
-
Varmaankin verojen jälkeen jäävästä palkasta yleensä maksavat. Se on heidän todellinen tulonsa.
Jos nimimerkki uskova maksaa 10 % palkastaan, on se tosi iso panostus seurakuntaa. Keskimääräisesti suomalainen ansaitsee noin 2200 euroa, josta hänelle jää käteen noin 1600 euroa. Siitä lähtisi kuukausittain 160 euroa seurakunnalle. Verona hän maksaisi noin 30 - 35 euroa kuukaudessa.
Tällä hetkellä ei ole palkkatuloja, joten maksan toimeentulotuestani tuon 10%.
Maksaisin 10% mielellään vaikka palkkaa tulisi 4000€ :) on nimittäin niin tärkeää pitää huolta siitä, että Jumalan seurakunnalla on varoja evankeliointiin ja muihin tehtäviin jotka Jeesus on meille antanut. Ainakin mielestäni se on tärkeää. On se myös kuuliaisuuttakin raamatulle. Iloista antajaa Jumala rakastaa :) en ruvennut maksamaan kymmenyksiä ennen kuin olin rukoillut, että Jumala antaa minulle antamisen ilon ja myöskin sen, että mielelläni voin antaa rahoistani etten menisi Lain alle.... sitten Jumala antoikin nuo, koska se oli Hänen tahtonsa :)
-
Kerrankin oli lehdessä iloista luettavaa tästä aiheesta. Viime vuonna kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin aikoihin. Kasvua oli 10 prosenttia liittyneissä. Toki eronneetkin lisääntyivät, mutta eivät niin paljoa, kasvu taisi olla 2,3 prosenttia. Pyöreästi luvut olivat (jos en väärin muista) 30000 eronnutta ja 10000 liittynyttä. Mutta harmikseni totesin, että se oli vain pienellä otsikolla jossakin mainosten seassa. Jos käsiteltäisiin vain kirkosta eroamista, niin se olisi perinteiseen tapaan etusivun juttu. Mikä mättää?
-
"Bad news are good news", wrote Bernard Shaw.
-
Luterilaiseen kirkkoon liittyminen ei taida Suomessa ylittää uutiskynnystä, koska luterilaisuus on täällä selvästi suosituin uskontokunta. Jos kymmenentuhatta ihmistä liittyisi vaikkapa Jehovan todistajiin, niin se saattaisi saada hieman enemmän palstatilaa. :)
-
eikös kaikkeen kirkon toimintaan (tai no, melkein ainakin) saa osallistua vaikkei kirkkoon kuuluisikaan? miksi siis vain osaa suomen kansalaisista verotetaan? vaikka minä en ole koskaan maksanut veroja, on oma mielipiteeni se, että jos kirkollisvero meisi kaikilta niin suurempi osa ihmisistä kuuluisi kirkkoon. toisaalta koko "kirkkoon kuuluminen" käsite voitaisiin minusta hylätä. toimintaan saavat osallistua kaikki. onhan se vähän tympeää muita uskontokuntia kohtaan, mutta jos suomessa haluaisi asua, pitäisi kestää suomen verotus. olis aika monella muun uskonnon edustajalla kovat paikat jos suomi olisikin vaikka islamistinen maa ja kuolemanrangaistus sallittu.
-
Toimintaan osallistuminen on toki eri asia kuin kirkon jäsenyys.
-
Suomessa on perustuslailla taattu uskonnonvapaus. Tämän vuoksi keneltäkään ei peritä kirkollisveroa, ellei hän kuulu ev.lut. (tai ortodoksiseen) kirkkoon. Täten myöskään vapaissa suunnissa olevat eivät maksa kirkollisveroa. Toisaalta kirkon toimintaan saa osallistua, vaikkei veroja maksaisikaan. Tästähän on syntynyt keskustelua esim. hautauksen yhteydessä, että miksi seurakuntien pitäisi maksaa kirkkoon kuulumattomien hautausmaat ym. Kirkkoon kuulumattomuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei voisi uskoa Jumalaan.
-
Tuosta hautauksesta syntyi myös sikäli keskustelua, kun srk saa siihen erikseen avustusta valtiolta. Sen vuoksi se joutuu huolehtimaan hautauksesta monilla (lähes kaikilla) paikkakunnilla. Yksi pointti lisää oli vielä se, että osa ei halua tulla haudatuksi kristittyjen joukkoon. Niinpä nykyisin on omat alueensa kirkkoon kuulumattomille, "tunnuksettomat" alueet. Näin siis pakko olla joka kunnassa. Toki edelleenkään se ei kiellä hautaamasta kristitylle alueelle. Isoissa seurakunnissa on lisäksi omat hautausmaansa muslimeille ja juutalaisille ym. Näin lähinnä Helsingissä ja joissakin muissa kaupungeissa, joissa vähemmistöuskontoja on paljon.
Hautaus taitaa olla kirkkoon kuulumattomille kalliimpaa, jos haluaa kristilliset hautajaiset. Siis hautapaikka ja haudankaivu ja mahdollinen koneellinen peittäminen toki ovat kaikille samanhintaiset, mutta kaikki muu maksaakin sitten enemmän kuin jos olisi kirkon jäsen. Näin olen ymmärtänyt.
Jos vainaja on vastustanut kirkkoa ja se tulee jotenkin ilmi, niin pappi ei siunaa kirkkoon kuulumatonta vainajaa. Sitten jos ei ole mitään todisteita puolesta eikä vastaan niin tilanne on aika hankala. Käsittääkseni jokaisella papilla on oikeus kieltäytyä ko. henkilön siunaamisesta ilman perustelujakin. Jos pappi on tiukkapipoinen, niin ei tarvitse siunata kirkkoon kuulumatonta vainajaa, vaikka omaiset millaiset perustelut esittäisivät tämän kristillisyydestä. Tästä en ole kuitenkaan ihan varma, joten korjatkaa, jos on muuttunut. Käytännössä kuitenkin valta-osa kirkkoon kuulumattomista siunataan hautaan kristillisesti.
Ehtoolliselle ei saisi osallistua, jos ei ole kirkon jäsen. Tosin jäsenkirjaa ei käytännössä kysytä, mutta jos vaikka tunnettu kirkosta eronnut julkkis tai papin tuntema paikallinen tekisi näin, niin pappi saattaisi miettiä vähän aikaa ja en tiedä, mitä tekisi.
Avioliittoon vihittäessä molempien tulee kuulua kristilliseen kirkkoon ja on erikseen ehdot, mitkä kirkot käyvät. Siunauksen voi saada, vaikka vain toinen kuuluisi kirkkoon. Käytännössä ero on pieni.
Kirkkoon kuulumatonta ei voida laittaa lapsen kummiksi.
Kirkosta eronnut kuuluu siviilirekisteriin. Pienemmillä paikkakunnilla virkatodistuksen ym. haku voi hieman vaikeutua, jos lähin maistraatti on hyvin kaukana. Kirkkoherranvirasto on jokaisessa seurakunnassa. Tällä ei kuitenkaan ole käytönnön merkitystä, koska maistraatissa/kirkkoherranvirastossa tarvitsee asioida aika harvoin ao. asioissa.
Siinä on jonkin verran eroja. Ei ne isoja ole, mutta joitakin eroja siis on. Tärkein on kuitenkin omasta mielestäni periaate. Kristilliseen uskoon liittyy olennaisesti yhteisöllisyys ja antaminen. Jos on hyvin pihi, niin miettisin asiaa vähän aikaa, että mikä on kristinuskon ydin. Ja uskon, että jos verot muodostuvat esteeksi, niin Suomessa on kirkkoja vaikka millä mitalla, vaikkapa helluntailaisilla toiminta perustuu lahjoituksiin. Ja käsittääkseni luterilainenkin kirkko tukee hakemuksesta jollakin tavoin vähävaraisia seurakuntalaisia.