Kirjoittaja Aihe: Armeijapäiväkirja  (Luettu 18146 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #30 : 31.08.21 - klo:13:33 »
Kokkolaa puolustettiin, tämä on hyvä katsoa.

https://www.youtube.com/watch?v=me8U2LtNVlw

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33745
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #31 : 31.08.21 - klo:14:07 »
Lueskelin läpi tämän otsakkeen alle kirjoitetut jutut. Aina niistä jotakin 'kostuu'.

Miesten alueelle en nyt enää katso armeijan pelkästään kuuluvat, naisetkin haluavat, ja myöskin jo otetaan armeijaan. Onpa eräs nainen jo upseeriksi asti ylennyt. ISn mukaan.

Olen kertonut, että minulla oli Lotta-äiti ja sota-sotilaspoliisi-isä. Itse menin Hennalan sotilaskotisisareksi työkaverin pyynnöstä. Salme oli majurin puoliso. Koko perhe oli Israelissa Golanilla rauhaa turvaamassa ja sieltä palatessaan ystävystyimme.

Oli vuori 1983 kun liityin hengelliseen jaostoon. En siis ole munkkeja paistanut enkä soppatykillä päivystänyt, mutta katsoin että osuuteni tein kutsumukseni mukaan tässä tehtävässä.

Jaoston pj oli viisas, käytännönläheinen ja topakka rva K. Marola. Marola oli se talo josta Lahden palon kerrotaan alkaneen 19.6.1877.

Jaoimme vala-tilaisuudessa ja varusmies-jumalanpalveluksessa 'tasku-aseita', Uutta testamenttia ja Sotilaan virsikirjaa.

Järjestimme ja osallistuimme varusmiesten kasteisiin ja konfirmaatioihin. Olen monen sotilaan kummitäti.

Järjestimme rippijuhlat, joissa monilla oli omaisia ja ystäviä ( tyttöja )läsnä.
Kirkkohäät mielessä monet pojat kävivät nämä sakramentit läpi, kun morsio niin toivoi.
Sotilaspastori niissä puhui ja musiikkia järjestettiin ja virsiä veisattiin.Täytekakkukahvit kuuluivat asiaan.

Uuden testamentin lahjoittivat Gideon-veljet.
Heidän kokouksiaan kahvitimme sotilaskodin tiloissa. Siellä tutustuin muutamiin kivoihin uskoviin miehiin.

Paikkakunnan papisto kokoontui myös Sotkussa, ja me tarjoilimme.

Astmani pahennuttua en enää voinut
 jatkaa. Muistot ovat mielessä, vaikka Hennalan varuskunta on edesmennyt, samoin kuin vanha venäläisten kirkoksi rakennettu sotilaskotikin. Siinä taitaa olla ravintola nykyään.
---
Veljeni suoritti armeijan Lappeenrannassa, syntymäkaupungissaan. Tykistö se ilm.oli
Matti kävi Kauhavan lentosotakoulussa lentomekaanikoksi.
Ex-vävy oli laivastossa ja toinen oli sivari, työssä sairaalassa.

Pikku-ukoista vanhempi palveli Santahaminassa Kaartin jääkärinä ja suoritti siellä kuorma-autokortit. Siitä on ollut siviilissä hyötyä.
Nuorempi astuu tammikuussa myös Santahaminaan.

Sitten on toisen tyttären poika joka palveli Ruotuväki-lehdessä terveytensä takia.
Sieltä urkeni työ-ura.

Kaksi pienitä poikaa ja kolme tyttöä on kasvamassa. Miten he valitsevat jää nähtäväksi.

http://www.lahdensotilaskoti.fi/lahden_sotilaskotiyhdistys/historia
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #32 : 31.08.21 - klo:15:16 »
Kiitos, että jaksoit kirjoittaa "vihreät sisaret ulos". Harva tietää paljon, enimmäkseen munkki ja kahvi asian.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33745
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #33 : 31.08.21 - klo:16:21 »
Ole hyvä, veli-Veneheitto !  Tiedän sinun tietävän.
Lisään vielä sisar-illat, joissa oli ohjelmaa , mutta ei mitään viihtellistä, vaan isänmaallista tai aiheen-mukaista esittelijöineen.

Historian mukaan oli ollut myös joulujuhlia, mutta ei minun aikanani.  Jotkut jaoston sisaret kävivät myös Hälvälässä sotku-auton mukana, mutta minä en jaksanut.
Tiesin jo mukaan lupauduttuani mikä jaksamiseni oli, kodin työn ja luottamustoimien jälkeen.

Vanhempi tytär oli silloin juuri Israelissa volunteerina ja nuorempi opiskeli ensin Kajaanissa, sitten Jyväskylässä.

Vihreä sisar Kajaanissa meidän tyttären ensi-majoittikin kun vieraan kaupungin majoitus-tarjonta oli alkusyksyllä nolla.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4817
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #34 : 31.08.21 - klo:19:34 »
Kokkolaa puolustettiin, tämä on hyvä katsoa.

https://www.youtube.com/watch?v=me8U2LtNVlw
"Halkokarin kahakka Kokkolassa

Kuinka monen kouluaikana aikoinaan lauleltiin "Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa, hurraa, hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla......?
Enpä silloin alakouluaikana tullut ajatelleeksikaan, että sota liippasi niinkin läheltä...

Oolannin sodan taistelut olivat nimittäin osa Krimin sotaa, jota käytiin 1853-1856. Krimin sota puhkesi, kun Venäjä painosti Osmaneja  (eli pääasiassa turkkilaisia) ortodoksien hyväksi katolilaisia vastaan. Iso-Britannia puolestaan pyrki pitämän Venäjän laivaston pois Välimereltä, ja ranskalainen Napoleon III halusi palauttaa Ranskan arvovallan takaisin. Kyseessä oli siis pääasiassa taistelu Mustanmeren herruudesta.

Suomi kuului Oolannin sodan aikana Venäjään ja hallitsijana tällöin oli Nikolai I. Ja koska Suomi kuului Venäjään, yritti brittiläis-ranskalainen laivasto tuhota myös Suomen rannikon linnoituksia, laivoja sekä varastoja.

Ensin laivaston kohteeksi joutui Oulu, sitten Raahe. Oli vuosi 1854. Kokkolassa saatiin vihiä tulevasta ja paikallinen mahtimies Anders Donner ehdotti, että hyökkäykseen vastattaisiin asevoimin. Vihollisiin varauduttiinkin tekemällä hämäysrakennelmia lankuista  rannan tuntumaan Halkokarin tervamakasiinien väliin. Donner myös kustansi sillan rakentamisen Suntinsuun yli.  Lisäksi kultaseppä J. N. Chorin lähetettiin hakemaan  pari venäläistä komppaniaa Vaasasta avuksi von Wendtin johdolla. Merellä sopivasti riehunut myrsky hidastutti  vihollisen saapumista.

Uuden sillan vasemmalle puolelle asettuivat reservijoukot ja makasiiniaittojen suojiin meni noin sadan miehen vahvuinen vapaa sotaväki  yhdessä venäläisten komppanioiden ja tykkien kanssa. Kruununvouti Johan Holmin aloitteesta rakennettiin myös optinen lennätin, jolla saatiin tietoa vihollisen liikkeistä.

Illansuussa 7.6.1854 kaksi englantilaista fregattia, Vulture ja Odin,  laskivat Kokkolan edustalle,  lähelle Trullevia,  yhdeksän maihinnousualusta eli laivavenettä tai barkassia, joista osa oli varustettu kanuunoin. Veneet olivat  16- tai 20-airoisia ja niissä oli yhteensä 17 upseeria ja 180 miestä.

Yksi barkasseista rantautui neuvottelemaan neuvottelulipun suojissa kauppaneuvos Donnerin, pormestari Roosin, Otto robert Kynzellin sekä O.A.Forsbergin ja  ja tulkkeina toimineiden  kapteeni Österbergin ja Wallinin luokse laivasillalle. Brittineuvottelijat, luutnantti Wise ja luutnantti Burton, vaativat sataman laivojen ja muun omaisuuden, kuten tervan, ruudin, köysistön, ym. polttamista tai luovuttamista englantilaisten haltuun. Kyseessä oli siis sotakieltotavara. 

Kokkolalaismiehet vastasivat vaatimuksiin umpikierosti ja englantilaiset olisivat halunneet jatkaa matkaa Suntin salmea pitkin kohti kaupunkia. Kokkolalaisten evättyä moisen vaatimuksen, kääntyi englantilainen upseeri omiin miehiinsä päin  sanoen: "Olemme saaneet röyhkeän vastauksen pojat. Tässä näyttää syntyvän taistelu".

Samana kesäkuun  iltana klo. 23 englantilaisten laivaveneet järjestäytyivät hyökkäykseen soutamalla yhden barkasseista Mustankarin ja Halkokarin väiseen lahteen.  Samanaikaisesti  Halkokarin makasiinien väliin piiloutuneet  venäläiset joukot ja kokkolalaiset vapaaehtoiset avasivat tulen. Lautavarustus poistettiin nyt kiireesti ja luodikot sekä pari tykkiä lauloivat. Ensimmäinen tykinlaukaus osui veneen kylkeen ja Matts Kankkonen ampui luodin veneen päällikön, luutnantti Edward Carringtonin otsaan. Laukaustenvaihtoa kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen englantilaiset perääntyivät.

Kolme englantilaisbarkassia vaurioitui pahoin. Yhden näistä barkasseista suomalaiset ottivat  sotasaaliiksi, kun se jäi kiinni vanhaan laivahylkyyn. Sitä säilytetään yhä Kokkolassa  Englanninpuistossa olevassa vajassa. Veneessä oli yhteensä 22 miestä, joista kuusi oli kuollut. Kaiken kaikkiaan kuoli yhdeksän englantilaista. Heidät haudattiin Kokkolaan Marian hautausmaalle. Viime kesän Vanhan Kaupungin kierroksella opas kertoi että tähän asti Iso-Britannian suurlähetystö on vuosittain muistanut tässä taistelussa menehtyneitä englantilaissotilaita antamalla pienen hoitoavustuksen  Opas kertoi, että tämä vuosi (2011) on ensimmäinen, kun kuningatar Elisabethiltä kumppaneineen ei avustusta ole kuulunut...

Tykkiveneen valtaajina mainetta niittivät  perämies Johan Dahlin, kauppias Lassander sekä talollinen Matts Kankkonen, joka tunnettiin myös taitavana hylkeenpyyntäjänä.Näille kolmelle miehelle myönnettiin Pyhän Yrjön ritarikunnan hopeamitalit tunnustukseksi urhoollisuudesta. Keisari muisti myös Anders Donneria kunniamerkillä ja kultaisella rasialla, joka oli jalokivin koristeltu. Näiden lisäksi Aleksanteri II maalautti Donnerista ja Kankkosesta muotokuvat, jotka edelleen ovat silloisen keisarillisen palatsin, nykyisen presidentinlinnan keltaisessa salissa Helsingissä.

Halkokarin kahakka sai aikaan suuren kohun Venäjällä, koska se oli harvoja Venäjän voittoja Krimin sodan aikana. Aleksanteri II valittiin valtaan kahdeksan kuukautta Halkokarin kahakan jälkeen ja Donner kutsuttiin myös kruunajaisiin. Kunniatervervehdyksessä keisari syleili ja suuteli Donneria sekä oli hyvin vaikuttunut tapahtumasta.

Odinin laivalääkäri Edward Cree kertoo myöhemmin  päiväkirjassaan: "Emme aavistaneet, että Suomalaiset olivat varautuneet torjumaan hyökkäyksemme. Myöhemmin kuulimme, että paikalle oli tuotu kaksi venäläistä jalkaväkirykmenttiä sekä tykistöä. Meidän aseemme olivat lataamattomina, kun makasiinien välistä yhtäkkiä kaadettiin lauta-aidat ja puolustajat avasivat tulen. Kaksi kenttätykkiä liittyi tulitukseen. Saadakseen aseensa ladatuiksi veneemme perääntyivät ja vastasivat kohta tuleen. Vulturen tykkivene, jossa oli 20 miestä sai osuman..."

Jos tunnelmat briteillä olivatkin maassa, olivat ne kokkolalaisilla korkealla. Annikki Wiirilinna kertoo Tehtailija T. Pohjanpalon  kertoneen Vartio-lehdessä  perintätietoon pohjautuvana  kuvauksen voitonjuhlista:

Vangit seurasivat erittäin alakuloisen näköisinä kovan vartioston ympäröiminä, ja tuojat sekä heihin liittyneet Pikiruukilta tulleet naiset ja muu väestö kiljuivat ja huusivat kuin intiaanit. Hurraahuutojen kaikuessa kulkue pysähtyi torille ja vangit sijoitettiin putkahuoneisiin. Viinisaaveja kauhat partaalla kannettiin torille, että voittajat sekä yleisö saisivat virkistystä. Olihan asia yhteinen, kaupungin maine ja kunnia vaativat perinpohjaista juhlimista. Ryssät, pääasiassa kahakoita joivat kuin pakanat, sanoi kertojani, eivätkä pariin vuorokauteen kyenneet edes hevostaan hoivaamaan, vaan muut saivat huolehtia niiden ruokinnasta. Koko kaupunki ylimmästä alimpaan vietti juhlaa. Se oli sotahumun voittojuhlaa, jonka vertaista ei aikaisemmin ole ollut. Kertoja sanoi, että jos engelsmanni seuraavana päivänä olisi tullut noutamaan menetettyä sotavenettään ja vankejaan pois niin se vähällä vaivalla olisi voinut tapahtua."

Vaikka yllä olevassa kuvauksessa kerrotaan vankien olleen alakuloisia, löytyy joistakin lähteistä jopa maininta, että vangiksi joutuneiden kohtelu oli poikkeuksellista.   Heidät tuotiin kaupunkiin,ja voitonjuhlissa heitä kestittiin parhailla ruuilla ja juomilla. Tanssin alettua englantilaiset upseerit pyörittivät kilvan Kokkolan kaunottaria tanssilattialla. Näin kertoo Kälviän nimismiehen tytär Lucina Hagman muistelmissaan.

Yksitoista vankia lähetettiin parin päivän kuluttua Helsinkiin, jossa heidät vaihdettiin  suomalaisiin ja venäläisiin vankeihin, jotka englantilaiset olivat vanginneet. Helsingistä vangit lähetettiin Pietariin. Loput haavoittuneet jäivät vielä kuukauden ajaksi Kokkolaan parantelemaan haavojaan. Kokkolasta heidät kuskattiin Ilmajoen sotasairaalaan. Syksyllä vangit vietiin Turkuun, josta heidät luovutettiin takaisin Englantiin.

Aluksi barkassia ja muita sotasaaliita säilytettiin makasiinissa Katariinan kalmiston lähettyvillä. Myöhemmin vanhasta tervatorista Suntin varrella tehtiin puisto, jonka perustamisen yhteydessä rakennettiin venevaja barkassille puistoon. Puistolle annettiinkin nimeksi Englanninpuisto. Barkassia säilytetään edelleen tässä venevajassa, vaikka englantilaiset olisivatkin olleet myöhemminkin halukkaita lunastamaan barkassinsa..."

Lähde

Halkokarin kahakka Kokkolassa
http://kokkolakarleby.blogspot.com/2011/10/halkokarin-kahakka-kokkolassa.html

KUN KOKKOLA VOITTI BRITANNIAN LAIVASTON TAISTELUSSA - Halkokarin kahakka 1854 oli osa laajaa krimin sotaa. Kahakassa kokkolalaiset hylkeenpyytäjät vaasan tarkk'ampujapataljoonan avustuksella estivät brittien maihinnousun.
https://www.youtube.com/watch?v=NVhkDKHrHMU
« Viimeksi muokattu: 31.08.21 - klo:19:42 kirjoittanut luterilainen »

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #35 : 31.08.21 - klo:20:02 »
Kiitän Sinua, kun paljastit kaikille, mitä itse halusin esittää. Erinomaista työskentelyä!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22054
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #36 : 31.08.21 - klo:20:32 »
Wikipediasta löytyy tietoa mainituista fregateista hakusanoilla HMS Vulture ja HMS Odin. Samannimisiä aluksia on ollut muitakin, joten kannattaa poimia 1840-luvun alukset.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4817
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #37 : 01.09.21 - klo:11:34 »
Sähköinen viestintä alkoi Suomessa Krimin sodan 1854-55 kestäessä, kun ensimmäinen lennätinyhteys Helsinkiin valmistui vuonna 1855. Kenttälennätin ja -vilkku sekä puhelin tulivat vähitellen sotaväen välineiksi.

Jääkärieversti, sähköinsinööri Arthur Reinhold Saarmaan (ent. Stenholm; 23. syyskuuta 1892 Tuusula – 31. tammikuuta 1971 Helsinki) kuului siihen pieneen jääkäriupseerien joukkoon, jonka tehtäväksi lankesi maamme viestiaselajin perustaminen ja kehittäminen itsenäisyytemme ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Hänen merkittävä roolinsa maamme radiotoiminnan uranuurtajana, useiden viestijoukkojen komentajana sekä sota-ajan yhtymien viestitoimintojen johtotehtävissä antoivat hänelle aikanaan arvonimen "viestiaselajin grand old man".

Lähteet

Uudenmaan Viestikilta-Viestiaselajin synty ja kehitys  http://uudenmaanviestikilta.fi/viestiala/viestiaselajin-synty-ja-kehitys/

Arthur Saarmaa https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_Saarmaa

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22054
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #38 : 19.09.21 - klo:17:02 »
Poistin luterilaisen asiattoman letkautksen ja Riitta-mummin vastineen, joka toki oli asiallinen.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4817
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #39 : 20.09.21 - klo:10:05 »
 :018:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Armeijapäiväkirja
« Vastaus #40 : 20.09.21 - klo:10:51 »
^
 :018: