Ihan pihalla

[mies valaan vatsasta]

- Ai et ymmärrä! No sitten se on taidetta.

- Ensi pyrimme hallitsemaan omaa maailmaamme, sitten haluamme muut samaan liemeen. Eikä mielestäni ole synti pyrkiä latvan kautta puuhun.

Taidetta tosiaan, sanataidetta.
Välillä vain tuntuu, että yritetään vastata mahdollisimman epäselvin sanakääntein, jotta ei tarvitsisi sanoa mitää ja toisaalta saisi edellisen puhujan mielipiteen näyttämään vähintäänkin epäilyttävältä. Varsinkin mitä itsevarmempi se on, sitä hankalampi on vastaus ja ankarampi "tuomio". Sitten selitellään.

Kerro Satman ihmeessä miten omaa elämää hallitaan. Mukavampaahan se olisi kun olisi samassa liemessä jonkun toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yksin kiehua. Kai sinne latvaan mahtuu muitakin?

[Pirska]

Välillä vain tuntuu, että yritetään vastata mahdollisimman epäselvin sanakääntein, jotta ei tarvitsisi sanoa mitää ja toisaalta saisi edellisen puhujan mielipiteen näyttämään vähintäänkin epäilyttävältä.

Juuri näin!

Onneksi täällä on poikkeuksiakin. Pidän erityisesti Jampen kirjoituksista, koska ne ovat täyttä asiaa alusta loppuun. Kaikki asiat tajuaa kerralla eikä mitään tarvitse arvuutella.

[PekkaV]

Kerro satman ihmeessä miten omaa elämää hallitaan. Mukavampaahan se olisi kun olisi samassa liemessä jonkun toisen kanssa, niin ei tarvitsisi yksin kiehua. Kai sinne latvaan mahtuu muitakin?

Hallitsemispyrkimys on myötäsyntyistä, vaistomaista. Meillä tärkein keino on rukous. Se on opittua. Mietiskely ja ajattelu on yleisinhimillisempää ja luontaisempaa. Hallitseminen samaistetaan usein valtaan. Tässä tarkoitan oikeastaan sitä, mutta en kuitenkaan aivan, sillä on niissä vivahde-ero.

[mies valaan vatsasta]

Hallitsemispyrkimys on myötäsyntyistä, vaistomaista. Meillä tärkein keino on rukous. Se on opittua. Mietiskely ja ajattelu on yleisinhimillisempää ja luontaisempaa. Hallitseminen samaistetaan usein valtaan. Tässä tarkoitan oikeastaan sitä, mutta en kuitenkaan aivan, sillä on niissä vivahde-ero.

Valtasuhteessa on aina kyse alistamisesta, ainakin jollain tasolla.

Hallinta sinällään on turhaa. Ihminen ei kykene vaikuttamaan kuin hyvin pieneen osaan omassa elämässään. Stoalaisuus oli tässä hyvinkin oikeassa, jos kohta monessa väärässäkin. Samaa selittää islam. Voltaire esittää sen hienosti Candiden lopussa muslimiopettajan suulla: "Mitä palvelijalla on sanottavaa, jos hänen mestarinsa päättää lähettää hänet sotaan?" Emme me kykene hallitsemaan elämäämme, olemme siitä pihalla. Rukous kyllä varmasti helpottaa, ainakin itseäni.

Tjaah, ehkä ei pitäisi vedota noin maallisiin "auktoriteetteihin". Onneksi tässä ei tarvitse jumittua yhteen näkökulmaan. Minusta nyt vaan sattui tuntumaan hetki sitten juuri tuolta.

[Pyryharakka]

Ne keskustelut jotka miulta menee yli hilseen, sivuutan hattua nostamalla, niinkuin karjalaisenkyösti neuvoi.

Toki jotkut väännöt on todella ottaneet pannuun, mutta olen yrittänyt ohittaa ne. Itse mielelläni kirjoitan tällaista kevyempää soopaa, missä ei ole paljon päätä eikä häntää, järjen hivenistä puhumattakaan.
No, on kai sitä joskus tullut kirjoitettua jotain vakavampaakin. Pyrkimys on tuoda omia näkökantoja esille johonkin keskusteluun. En haluaisi kuitenkaan ohjata, tai sanoa, että minun ajatukseni asiasta on oikea. Kuka meistä voi sanoa olevansa oikeassa jostakin? On kuitenkin hyvä saada mahdollisimman monenlaisia näkökulmia asioihin, joita pohtii. Jokainen näkövinkkeli tuo jotain uutta esiin puheena olevasta asiasta.

Eniten minua ärsyttävät ne viestit, joissa halutaan tuoda ainoa ehdoton tuotuus julki. Jos joku esittää vastaväitteitä, hänent tyrmätään kuin ainoan oikeassa olevan arvovallalla. Siinä vaiheessa nostan hattua ja hyppään seuraavaan ketjuun. 

[juhani]

Kyöstikarjalainen sanoi Lutherin ajatuksen... "pistän käteni ristiin jos tulee ongelmia" tai "nousen seisomaan ja kumarran jos Biblian kirjoituksessa on hieman vaikeata"

[Pyryharakka]

Kyöstikarjalainen sanoi Lutherin ajatuksen... "pistän käteni ristiin jos tulee ongelmia" tai "nousen seisomaan ja kumarran jos Biblian kirjoituksessa on hieman vaikeata"

Oi, oi...minulta taitaa mennä aika paljon asioita yli hilseen ja loput muistan väärin.   

[PekkaV]

Valtasuhteessa on aina kyse alistamisesta, ainakin jollain tasolla.

Hallinta sinällään on turhaa. Ihminen ei kykene vaikuttamaan kuin hyvin pieneen osaan omassa elämässään. Stoalaisuus oli tässä hyvinkin oikeassa, jos kohta monessa väärässäkin. Samaa selittää islam. Voltaire esittää sen hienosti Candiden lopussa muslimiopettajan suulla: "Mitä palvelijalla on sanottavaa, jos hänen mestarinsa päättää lähettää hänet sotaan?" Emme me kykene hallitsemaan elämäämme, olemme siitä pihalla. Rukous kyllä varmasti helpottaa, ainakin itseäni.

Tjaah, ehkä ei pitäisi vedota noin maallisiin "auktoriteetteihin". Onneksi tässä ei tarvitse jumittua yhteen näkökulmaan. Minusta nyt vaan sattui tuntumaan hetki sitten juuri tuolta.

Vapausmarginaali, oli se sitten kuinka pieni tahansa, on ihmisen ainoa toivo.
Risti on toinen, ei siis ainoa.
"Hallinta on turhaa", toteat.
Miksi meillä on hallitus?!
Selitykset ovat ikävystyttäviä!

Yllätyksiin varautuminen; kaikki on Jumalan kädessä; teemme parhaamme.

[mies valaan vatsasta]

Vapausmarginaali, oli se sitten kuinka pieni tahansa, on ihmisen ainoa toivo.
Risti on toinen, ei siis ainoa.
"Hallinta on turhaa", toteat.
Miksi meillä on hallitus?!
Selitykset ovat ikävystyttäviä!

Yllätyksiin varautuminen; kaikki on Jumalan kädessä; teemme parhaamme.

Vapausmarginaalin ymmärtäminen on yksi keino ymmärtää oma rajallisuus ja lopettaa turha yrittäminen, näin minä sen olen ajatellut.
Ristin juurelle tässä kai jäädään.
Hallitus on pienten ihmisten pientä puuhastelua (?). Yhteiskuntaa ja yhteisöjä ohjaillaan, ei hallita (minkä kai osoittaa jo lamakin).
Selitykset ovat ikävystyttäviä lukea, ei antaa.

Jokainen kai yrittää. Aiheuttaa vain stressiä.

[Salis]

Vapausmarginaali, oli se sitten kuinka pieni tahansa, on ihmisen ainoa toivo.

Vapausmarginaalin vastakohta on mukavuusalue, jossa ihminen viihtyy liian hyvin ymmärtämättä, että mukavuus on manipulointia.

[mies valaan vatsasta]

Vapausmarginaalin vastakohta on mukavuusalue, jossa ihminen viihtyy liian hyvin ymmärtämättä, että mukavuus on manipulointia.

Parempi olla onneton ja vapaa, kuin onnellinen ja tyytyväinen oloihinsa?
Kyllä kärsimys on kivaa, kun sitä on niin paljon kaikilla tasoilla.

[hippiäinen]

Ne keskustelut jotka miulta menee yli hilseen, sivuutan hattua nostamalla

Toki jotkut väännöt on todella ottaneet pannuun, mutta olen yrittänyt ohittaa ne.

Niin teen minäkin, kiitos Pyryharakka siitä joulukalenterivinkistä!

[santtu-62]

Kohta koittaa "hippiäiselle" ja "pyryharakalle" kovat oltavat, jos tuleviin sää tietoihin on uskomista.

[Pyryharakka]

Kohta koittaa "hippiäiselle" ja "pyryharakalle" kovat oltavat, jos tuleviin sää tietoihin on uskomista.

Ei hätää, mie oon päässy sisäruokintaan. 

[Leena]

Lienenkö ainoa, joka tuntee tuon tuostakin olevansa tällä foorumilla ihan pihalla. Jotenkin perstuntuma on semmoinen, että hyvin monessa asiassa keskustelijat ovat periaatteessa samaa mieltä, mutta käyttävät eri sanankäänteitä. Sitten näistä sanankäänteistä väännetään kättä ihan tosissaan. Välillä tuntuu, että pitäisi vääntää itsensä teologiseen tiedekuntaan ja pölistä siellä 5 vuotta, että ymmärtäisi näitä hiivatin rivejä, rivien väleistä puhumattakaan. Vaikka kuinka yksinkertainen asia, niin yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Sitten loukkaannutaan puolin ja toisin.
       

Nettikomplikaatioita? On vaikea keskustella kun ei näe kuin omat kommentit siihen toiseen vaikuttaa. Kun pelkää loukkaavansa, joku voi justiin silloin  saanoa ympäripyöreesti ja silti joku pahastuu. Tai etenkin silloin. Ja niin, mielikuvat toisesta on usein
 vähän yksulotteisia.