Sanon sitten, että minulle Buster on paljon mieluisampi kuin Charlie. Kun katson B:n oivalluksia ja aiheita, ilahdun ja ajattelen niiden merkityksiä.
Kun katson Charlien toilailuja tulen surulliseksi ja hieman pelokkaaksikin
Kummassakin on mystiikkaa, kuten elämässäkin.
Verailu ja arvostelu on ominaisuuteni.Romantiikka ei taas ole.
Molemmat olivat neroja, en tiedä sanoa kumpi enempi ja sitä voinee olla mahdoton ja tarpeetontakaan pohtia.
Charlie Chaplin oli minusta sellainen kantaa ottava enempi.
Ehkä vanhoilla päivillään, kun teki diktaattorin ja mikä se oli missä oli koneen sisällä ja tehtaassa rattaana, niin meni liiallisuuksiin.
Oli liian osoittelevaa se paatos.
Buster taas oli hauska ja ei liikoja selitellyt. Nopeampi tempoinen, vähän kun ne kolme Marx veljestä.
Ne oli kyllä taitavia, ne pisti soitellenkin tosi hienosti.
Sitten en muista kuin Monkeys jengin, kun oli viihdyttävä ja hauska, noin suunnilleen samaa lajia.
